sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Huomenta

Taas oon, unilääkkeestä huolimatta, ollut hereillä puoli neljästä asti. Oon lukenut lehtiä ja ryypännyt kahvia ja kuunnellut aikaisten lintujen laulua.

Perjantaina yöllä siliteltiin meidän toista kissaa, Aatosta, ja Juhani huomasi että sillä on jotain outoa takapäässä hännän toisella puolella. Alettiin tutkia lähemmin ja huomattiin, että sillä on selkeä verestävä reikä ihossa! Näyttää jonkun puremajäljeltä. Soitettiin heti päivystävälle eläinlääkärille, hän neuvoi että huuhtelee haavaa ja tarkkailee kissaa. Sanoi että maanantaina lääkäriin jos alkaa vaikuttaa kipeältä. Aatos käyttäytyy kuitenkin normaalisti, syö, juo, leikkii, juoksentelee ja antaa tutkia haavaa. Huuhdeltiinkin sitä jälkeä ja antoi ihan hyvin tehdä sen. Haava ei näytä tulehtuneeltakaan. Kai tässä sit vaan edelleen tarkkaillaan.

Meillä oli ihana viikonloppu! Lauantaina saatiin yövieraita, grillattiin, juotiin (mä olin kokislinjalla taas) ja pelattiin Aliasta, saunottiin ja istuttiin nuotiolla.


Mulla on kauhea yskä ja vähän lämpöä. Seuraavaksi meen peiton alle sohvan nurkkaan ja toivon saavani edes vähän unta.

Ai niin, piti vielä lisätä että vappua vietetään tänävuonna selvispäin, hyvää ruokaa syöden ja vaan löhöillen. Eilen tehtiin munkkeja!


Mukavaa vappua ja alkanutta viikkoa!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Luonnon heräilyä

Ja sama vanha aihe jälleen. Oon ollut melkeen pari tuntia hereillä, kello on nyt 5.07. Inhottavaa kun pidän tahtomattani tota mun miestäni myös hereillä, työpäivä edessä ja hän on ollut mun kanssani hereillä, nyt koittaa vielä vähän nukkua, mä yritän olla hyshys. Se näissä unettomissa aamuöissä on hienoa, kun kuulee että luonto herää ja linnut alkaa laulaa. Kahvikupposen kanssa aamun ensimmäinen tupakka terassilla.. Ai että. Elämän pieniä nautintoja. Oon nyt vähentänyt tupakkaa päivisin aika hyvin, iltaisin kyllä tulee kessuteltua, ja seurassa.

Mulle tuli eilen olo, että nyt täytyy tehdä jotain terapeuttista. Niinpä syntyivät nämä ja myös toinen pellillinen.


Leipominen on niin ihanaa. Alkoivat pullat käymään vähiin pakkasessa, niin piti tehdä lisää! Otin juuri sulamaan mooonta palaa mustikka-vadelmapiirakkaa että Juska saa viedä töihin. Turhaa vievät pakkasessa tilaa ja nyt mulla on hyvä syy leipoa lisää ;) Leipoisin vaikka joka päivä, mutta kun ei ole syöjiä.

Käytiin pieneksi piristykseksi yksi ilta hakemassa kiinalaista. Haettiin siitä paikasta mikä on Yliopiston Apteekkia vastapäätä, mikä kingkong mahtoi olla nimeltään. Ei halpa paikka, muttei ravintolahintainenkaan. Me otettiin molemmat annokset, jossa oli friteerattuja kananpalasia, kanaa soijakastikkeessa ja jotain härkää tulisessa kastikkeessa. Lisäksi tuli vielä riisiä ja kevätkääryleitä. Hinnaksi tuli vähän yli 30e.


Annos näytti kauhean pieneltä, ajattelin että tuleeko tästä edes täyteen, mutten loppuviimeksi jaksanut edes syödä kaikkea. Oli törkeen hyvää ruokaa. Ennemmin säästän nakkikioskirahat ja käyn kiinalaisessa.

En ole kyennyt käymään tällä viikolla missään toiminnoissa. Oon ollut niin väsynyt etten ole uskaltanut lähteä rattiin. Tänään olisi OCD-ryhmä, sinne ajattelin mennä jos vaan saan edes hetken vielä nukuttua.

Nyt otan vielä kupin kuumaa ja meen terassille istuksimaan ja kuuntelemaan luonnon heräämistä. Ihanaa loppuviikkoa!


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Aamuyön tunteja

Joopajoo. Taas käkäilen pystyssä ja kello on vähän yli kolme. Nukuin kolme tuntia 50mg:lla Ketipinoria ja 7,5mg:lla Imovanea. Otin lauantaina 75mg Ketipinoria + Imovanen, nukuin hurjat kuusi tuntia ja koko sunnuntai iltakahdeksaan asti meni ihan pöllyissä. Oltiin porukoilla ja veljeni tyttöystävineen oli siellä myös, oli täysi työ pysyä ensinnäkin hereillä ja toiseksi olla edes jotenkin normaali pöllyistä huolimatta. Vasta illalla olo normalisoitui. Ei enää sellaista määrää Ketipinoria. Muistan joskus syöneeni ketiapiinia yli 300mg illalla, mutta en mä muistaakseni ollut niin pöllyissä seuraavana päivänä. Voin toki muistaa väärinkin, siitä on jo aikaa. Mutta joo, jätin lääkärille soittopyynnön eilen, tänään hän varmaan soittelee takaisin ja mä pääsen taas valittamaan. Hävettää koko ajan jättää soittopyyntöjä mutta toisaalta hän sanoi, että tekee niin jos lääkkeet ei pure.

Lauantaista tulee kiva päivä. Mun veli ja hänen naisystävänsä Linda tulevat meille viettämään iltaa. Grillaillaan, saunotaan, juodaan ja hengataan. Mä en vielä tiedä otanko mäkin sillon lauantaina, riippuu miten nukun pe-la yöni. Nukkuminen ja ahdistus menee käsikädessä, jos nukun huonosti niin mua ahdistaa seuraavana päivänä tosi paljon. Sen näkee oikeastaan heti aamuste tuleeko sellanen päivä että voi ottaa. Toisaalta haluaisin rentoutua, mutta pelkään sitä paniikkikohtausta niin paljon, kun ei voi ottaa rauhoittavaa. Se on jotain hirveetä, tuntuu että nyt se kuolema tuli.

Lääkäri kirjoitti mulle lausunnon, jossa lukee että mulla olisi edelleen skitsoaffektiivinen häiriö, mutta Kannassa lukee erilaistumaton skitsofrenia. Kumpaa tässä pitäis uskoa? Skitsoaffektiivinen mulla oli monta vuotta mutta se vaihtui muistaakseni ennen joulua erilaistumattomaksi skitsofreniaksi. Tiedä sitten.

Ihana kuunnella ensimmäisten aamuvirkkujen lintujen laulua kuuma kahvikupponen kädessä. Mä käyn tupakalla ja koitan hetkeksi ummistaa silmäni, jos saisin edes pienet unet vielä.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Aikaa ajatella

Taas valvottu yö takana. Tai nukuin mä 3,5h. Nyt aamukaffeen juoneena olo on suht pirteä, ajattelin lähteä aamukaupoille hakemaan päivän ruokaa. Mieli tekisi grillata taas.

Unettomina tunteina on aikaa ajatella. Mulla menee ahdistus käsikädessä nukkumisen kanssa. Toissayönä kun sain nukuttua yli 6h, mua ei ahdistanut eilen vastakuin illalla. Nyt tuntuu ahdistus tulevan poikkeuksellisesti jo aamuste. Toissapäivänä oli ainekset kunnon paniikkikohtaukseen, mulle tuli sellainen "yleisahdistus" jolloin ahdistaa kaikki. Ja tällä tarkoitan että ihan kaikki.

Uskon kyllä että kaikella on tarkoitus, mutta tämän ahdistuksen ja sairauden ymmärtäminen on vaikeaa.

Ihanaa että on perjantai. Viikonloppuna on aikomuksena tyhjentää yläkerran toinen huone että sinne mahtuu vieraita nukkumaan. Ja muutenkin täytyy tehdä inventaario, se on sellainen rytöläjä tällä hetkellä että oikein hävettää. Ikkuna vaan auki ja kamat jätesäkeissä ulos :D

Viikonloppuna ei ole mitään ihmeellistä tekemistä. Siivoilua vain, joskus sekin on kivaa yhdessä tekemistä.

Nyt mä otan toisen kupin kahvia ja laitan itseni valmiiksi.

Ihanaa viikonloppua! <3

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Insomnia osa 2

Juttelin tänään lääkärin kanssa. Hän oli sitä mieltä että syön nyt vaan isompaa Ketipinor-annosta ja otan sit päikkäreitä kun polla menee aamuiksi sekaisin. Jos sillä saisi nukuttua. Alkaa aivot käymään ylikierroksilla. En kyennyt tänään menemään Tinkiin, Juhani taisi soittaa sinne ja kertoa etten tänäänKÄÄN kykene. Mua harmittaa niin paljon.

Nukuin tänään tunnin päikkärit! Näin ihan sairaan ahdistavaa unta. Unessa mun ihossa oli pieniä mustia pisteitä, ja kun niitä puristi, sieltä tuli esiin pieniä raidallisia toukkia! Hyi *****. Siinä unessa mä googletinkin että mitä ne on, ja selvis et ne on "sirriäisten" toukkia. Ne menee ihon sisään ja munii sinne ja puristelemalla ne tulee ulos. Ei hitto kuin sairasta unta, herätessäni mun oli pakko tarkistaa joka paikka et onks mus toukkia..

Pitäkää mulle peukkuja että ensi yö menisi vähän paremmin kuin viimeisen kahden kuukauden yöt. Mä oon kohta vaan enää raunio jos unet ei nyt korjaannu.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Insomnia

Totean taas saman minkä olen todennut aiemminkin, kyllä pitkiä ovat vaan unettoman yön tunnit. Kello on 4.48 ja mä oon ollut päälle tunnin hereillä. Mä nukahdan kyllä hyvin ja nopeasti, mutta unessa pysyminen on se ongelma. Oon nyt ottanut Ketipinoria ja Imovanea yhdessä ja nukun sen 3-4 tuntia, mutta olo on kuin ei olisi nukkunut lainkaan. Yksi yö nukuin 6h ja mulla oli niin hyvä päivä kun olin virkeä! Jaksaminen on koetuksella.

Meidän piti lähteä hääpäiväreissulle ensikuussa kiertämään etelään ja itään. Olin nojannut mun henkisen jaksamisen kokonaan siihen reissuun, mutta nyt siitä ei tulekaan mitään. Ei vaan oo yksinkertaisesti varaa lähteä. Kun mies sanoi sen mulle, itkin koko illan. Mun on päästävä tästä arjesta eroon edes hetkeksi. Mun mielenterveys on oikeesti koetuksella, mun on päästävä pois.

Mulla on ollut uusia harhoja. Kuulen ampiaisen surinaa korvanjuuressa vaikkei koko ötökkää olis mailla halmeilla. Inhottavaa olla varuillaan koko ajan. Lisäksi mulla on vanha harha, jota ei ole hetkeen ollut; kun keitän kananmunia, kuulen niiden sisältä piipitystä, kuin siellä olisi eläviä poikasia.

Mun pitäisi mennä tänään Tinkiin. En yhtään jaksaisi, mutta oon ollut sieltä niin monta kertaa pois että en kehtaa enää olla menemättä. Tulee mielenkiintoista miten jaksan.


Meidän tytöillä oli syntymäpäivät. Haiku täytti 7v ja Manda 9v. Tuntuu kuin mä olisin just vasta hakenut Mandan, ja nyt tyttö täytti jo 9 vuotta. Mihin tää aika oikein menee??



Viikonloppuna meillä oli pihan ja terassin siivouspäivä. Lauantaina saatiin terassi kuntoon, mutta mulla meni ehtoolla selkä - yllätys yllätys - ja mun osalta siivoilut jäi sikseen. Saatiin onneksi paljon tehtyä. Lauantaina savustettiin kalaa ja tehtiin oikein hyvä salaatti!


Grillauskausi starttasi sunnuntaina kun paistettiin makkaraa ja pihviä. Ai että, nam nam, kuinka hyvää makkarakin voi olla pitkän talven jälkeen!



Mä meen nyt sohvan pohjalle yrittämään nukkumista, edes hetki tekisi hyvää. Mukavaa keskiviikkoa teille!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Paska olo

On niin paska olo, ollut tässä pari päivää. Mä en nuku. Nukuin viimeyönä joku 3 tuntia, Ketipinorin voimalla. Mun piti ottaa Ketipinoria 100mg, siitä määrästä on pää sekasin pitkälle seuraavaan päivään. Sama juttu 75mg:lla. Ja 50mg:lla mä en nuku. Jätän huomenna soittopyynnön lääkärille, mä tarviin unta. Alkaa polla sekoomaan.

Oon ollu paska tyyppi eilen ja tänään. Mua ahdistaa ja itkuttaa olla kotona, mutta ei ole varaa mennä mihinkään. Oon saanu ihme itkukohtauksia, telkkaria en jaksa katsoa mutta toisaalta en jaksa tehdäkään yhtään mitään. Ruokahalu on tyystin mennyt. Nälkä on mutta mikään ei maistu. Vaikuttaa joltain kevätmasennukselta. Ja vielä ku oon ollu kipeenä, en oo juuri liikkunut. Mulla on vieläkin pitänyt pientä kuumetta ja skippaan suosiolla huomisen käsityöpajan.

Tinki on ollut mulle sellainen paikka, johon oon tuntenut kuuluvani. Ei oo enää. Tinkin käsityöpuoli muutti Jopin tiloihin, siitä asti mua on ahdistanut käydä siellä. Kävin yhessä vaiheessa Jopissa muutaman kuukauden ja olin niin ahdistunut siellä, että lopetin. Sama ahdistus heräsi kun kässäpuoli muutti sinne.

Tarviin arkeen lisää jotain tekemistä mutta toisaalta en uskalla/pysty menemään mihinkään. Mitä vattua tässä pitäis tehdä?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kipeenä

Oon varmaan puoltoista kuukautta nukkunut huonosti, viimeyönä olin hereillä jo neljän aikaan enkä oo saanu sohvallakaan nukuttua, torkkunut ainoastaan. Alan olee niin uupunut, Tinkissäkin nukahdin viime viikolla. Ja se oli ihan tahaton nukahtaminen, mä vaan yksinkertaisesti sammuin tauolla. Ehkä se kertoo kuinka väsy oon. Lääkäri soitteli tänään ja käski ottaa Ketipinoria 100mg illalla nukkumiseen. Musta kuulostaa aika isolta määrältä. Ajattelin koittaa 50mg, haluan syödä lääkkeitä mahd vähän.. Mitä vähemmän sitä parempi.

Kaiken lisäksi oon nyt kuumeessa. Kävin tänään sairaanhoitajalla mittaamassa tulehdusarvot, kaikki ok. Sanoi että tää on nyt se influenssa B, A:n kun sairastin vuoden alussa. Pari päivää piti ensin pientä lämpöä ja sit iski kuumeen päälle. Paikat särkee ja kuumetta tänäänkin ollut 38.5. Mulle se on paljon kun normilämpö on 36. Ruokahalu on kadonnut ja olo on muutenkin kehno. Ei jaksa mitään. Mulla olis ollut lauantaina ystävän synttärit, mut en uskalla mennä tartuttamaan mikäli huomenna on vielä kuumetta. Hitto, oon niin odottanut näitä synttäreitä.

Oon tän viikon ollut kaikista toiminnoistakin pois. Oon pettynyt itseeni.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Rento pääsiäinen

Mitäs teidän pääsiäiseen kuuluu? Me käytiin perjantaina syömässä Juhanin äidin ja isäpuolen tykönä, naapurissakin käytiin kylässä joku päivä, samoin Hetan ja Tatun tykönä, mut muuten on vaan oltu. Käyty pitkillä lenkeillä, tai no, 45min on ollut pisin mitä Manda on jaksanut, vähän siivoiltu, saunottu, kuunneltu musiikkia ja syöty hyvin. Tänään piti mennä äidin ja iskän tykö kylään, mut mun olo on ollut tänään aika huono ni jätettiin menemättä.

Mulla on kaksi antibioottikuuria päällä. Toinen on poistetun hampaan tulehdukseen ja toinen virtsatieinfektioon joka alkoi eilen. Mulla on pari kertaa ennenkin käynyt niin, että kun saan antibioottikuurin, saan kohta hakea antibiootin myös pissatulehdukseen. En tiedä vaikuttaako se ensimmäinen kuuri niin että tulee toinenkin tulehdus. Mutta kuitenkin, tää pissatulehdusantibiootti tekee mulle tosi huonon olon. En tiedä onko se yksinään se vai niiden molempien yhteisvaikutus. Niin tai näin, jäi kyläilyt sikseen tältä päivältä kun oksettaa koko ajan.

On ollut ihanaa viettää rakkaan kanssa näitä vapaapäiviä. Oltu vapaita, ei ole tarvinnut katsoa kelloa että koska tarvii lähtee nukkumaan tai töihin tai mihinkään. Tehty niin kuin on haluttu sillon ku on haluttu. Sitä mä rakastan!

Päässä on kuulunut tänään sellainen "sirinä" kuin sähköä menisi pääkopassa. Muut harhat on olleet aika vähäisiä. Pakkoajatuksia on ollut mutta oon pärjännyt ihan hyvin. Ahdistukseen oon joutunut ottamaan lääkettä.

Meille on myös tulleet ne mun paljon pelkäämät muurahaiset. Juhani niitä kylppäristä eilen myrkytteli, mä pelkään niitä ihan sikana. Sain viimevuonna harhanäkyjäkin että sohva oli muurahaisten peitossa. Kamalia otuksia, mä niin pelkään että ne tulee yöllä pesiytymään mun poskionteloihin. Hirveetä. Kauheeta. Kamalaa.

Oon edelleen nukkunut huonosti ja viimeisinä kolmena yönä Juhani on herätellyt mua painajaisesta. Lääkäri soittaa mulle ensi viikolla, ruinaan jotain tähän nukkumiseen, en kohta enää yksinkertaisesti jaksa. Väsyttää niin.