OCD ja harhat

Heissan! Hetki taas mennyt viime kirjoittelusta. Olot on olleet vähän huonoja.

Olin maanantaina OCD-ryhmässä. Sinne mennessä mua ahdisti aika paljon mutta olo parani kun pääsi juttelemaan omista oloistaan muille, jotka tietävät mitä pakko-oireet ovat. Vertaistuki on hemmetin tärkeää, mutta yhtään läheisten tukea vähättelemättä. En pärjäisi ilman läheisiäni.

Mulla on pakko-oireisiin liittyen tullut toinen pakkoliike. Kirjoittamisen (kirjoitan yleensä käteen tai jalkaan kaikkea mitä puhutaan tai ajattelen) lisäksi olen alkanut nyökyttämään, varsinkin silloin kun ahdistaa.

Pakkoajatukset on vaikeita, ja samoin tarkistelu ja käsien peseminen. Tarkisteluun ei mene päivässä kuin ehkä 15min, mutta se aika on tosi intensiivistä. Tarkistan jääkaapin, pakkasen, kahvinkeittimen, hellan, lääkekaapin, suoristusraudan, kylppärin oven, vessan oven, välioven ja ulko-oven. Näitä tarkistan kaikkia noin kolme kertaa kerralla ja kertoja saattaa olla kolme-neljä. Helpompi lähteä kotoa jos Juhani on mun kanssa, koska luotan häneen enemmän kuin itseeni. Käsien peseminen menee käsikädessä ahdistuksen kanssa. Yksi päivä pesin 20 kertaa kädet koska pelkäsin että ne ovat saastuneet.

Harhojakin mulla on. Kerron niistä "helpoimmat" koska en jaksa alkaa tarinoimaan, näistäkin varmaan tulee anonyymeiltä sanomista että oon sekasin ym. No, siinäpä tulee. Kuulen siis huokailua vessan lavuaarista. Näen tummia hahmoja takapihalla. Pelkään että hybridit tulevat seinän läpi ja tiputtavat mun lääkkeet lattialle, jolloin koirat pääsevät syömään niitä ja saavat myrkytyksen ja kuolevat. Tässä harhassa pakkoajatus ja harha yhdistyvät, näitäkin on muutamia.

Juhani on ollut tän viikon tosi kipeä hampaastaan. Tai siitä mitä siellä on jäljellä, siltä leikattiin kirurgisesti viisaudenhammas maanantaina ja ollut todella, siis todella kipeänä. Ilkeetä katsoa vierestä kun panacodikaan ei kunnolla auta.

Kävin hammaslääkärissä eilen, ja selvisin sieltä kunnialla! Jos joku ei muista, niin oon tosi hammaslääkäripelkoinen. Oli tosi mukava lääkäri ja hoitaja ja puuduttivat kunnolla, eikä kirpassut kertaakaan. Kävi hassu juttu: käskivät purra hampaat yhteen ja tunnustella tuntuuko paikka. Sanoin että jotain tuntuu ja viilasivat sitä lisää. Sanoin että vieläkin tuntuu, ja siinä kohtaa lääkäri sanoi että varmaan tuntuukin kun se on sun kieli mikä siellä välissä on! Kieli oli niin puutunut että en tuntenut sitä siellä hampaiden välissä :'D

Huomenna mulla on abilify-injektio ja saadaan alkaa viettää viikonloppua. Jani ja Viivi tulee lauantaina poikkeemaan, mutta muita suunnitelmia meillä ei ole.

Ps. Meillä tuli 9v yhteistä eloa täyteen 10.pvä <3

Kivaa loppuviikkoa teille, palataan taas!

Uv

Muistin että juttelin siitä, kun mun omahoitaja siirtyy toisiin tehtäviin, mutten tainnutkaan kirjoitella. Eli siis tää Minna jolla oon käynyt useemman vuoden, vaihtaa töihin Raumalle. Mua niin harmittaa ja suruttaa, hän on ollut niin hyvä hoitaja. Osannut sanoa miltä musta tuntuu ja mitä koen joka päivä. Hän todella on ymmärtänyt, mun ensimmäinen sellainen hoitaja. Mulla ei oo mitään tietoa onko seuraava mies vai nainen. Perseestä suoraan sanoen aloittaa tutustuminen ja kaikki taas alusta uuden ihmisen kanssa. Huoh.

Vuosi vaihtui pari päivää sitten, me vietettiin aattoa Niinan ja Pasin kanssa, kävästiin myös naapurissa ehtoolla. Saunottiin ja syötiin. Oli kivaa.

Huomenna pääsen piiiitkästä aikaa kampaajalle! Oon säästänyt siihen pitkään ja nyt vihdoin pääsen hemmoteltavaksi :) Ihanaa!

Mietein tossa tovin jos tekisin postauksen viimeisestä kymmenestä vuodesta. Mietiskellessä tuli sellainen olo, että positiivisia juttuja on vaan kourallinen kaiken muun paskan seassa. Oon nyt sairastanut melkein 10 vuotta, ja kaikki tuntuu pyörivän sen ympärillä. Joskus mulle joku sanoi että "sinulla on sairaus, mutta sinä et ole sairaus". Joten taidan jättää kirjoittamatta ja toivoa myös teille kaikille hyvää uutta vuotta ja parempaa uutta vuosikymmentä! :)