Oon tänään metsästänyt Hillaa tunnin verran, kun pääsi pakoon aitauksesta. Lopulta tuli kyllä kotiin.. Mutta hermo menee, lähtee menemään heti kun on tilaisuus. Remmissä ja sisällä osaa tänne-käskyn mutta korvat katoaa kun pääsee karkuun. Välillä sitä miettii kuinka helppoa se oli kun oli kaksi vanhaa koiraa. Hilla hulluttaa Haikua myös ja yhdessä karkureissulla ovat sellainen poppoo että. Jos Hilla on kiinni, Haiku ei lähde edes pupun perään. Kai se tästä kun Hilla vähän kasvaa, onhan hän vasta 1,5 vuotias. Lisäksi on ymmärrettävä viettien vaikutus, onhan hän metsästyskoira.
Kevät taitaa olla täällä. Mä oon syksyihminen mutta kyllä sekin on ihanaa kun luonto alkaa heräämään ja kukat alkaa nousta kukkapenkissä. Aurinko paistaa ja on valoisaa pitkään. Tykkään!
Mä oon nyt muutaman kerran pitänyt puhelintapaamisen hoitajan ja lääkärin kanssa. Äkkiä se 45min menee puhelimessa mutta kyllä koen sen hieman vaikeaksi kun ei näe toista. Mun on pitänyt pitää positiivisten asioiden vihkoa, mutta nyt on ollut niin huonoja päiviä että oon ihan unohtanut koko vihkon. Omahoitaja kysyi, montako hyvää päivää viikossa on. Sanoin että noin neljä. No, nyt ei kyllä ole ollut neljääkään. Oon nukkunut ihan hyvin mutta silti on ollut päiviä kun ahdistaa ihan sairaasti. Pääasiassa nuo pakko-oireet aiheuttaa sen ahdistuksen, oon yrittänyt sanoa itselleni että jos saan ajatuksilla itseni ahdistumaan, niin saan ajatuksillani myös sen ahdistuksen pois. Helpommin sanottu kuin tehty, pari kertaa oon siinä onnistunut. No mutta mä en luovuta. En koskaan, tuli mitä tahansa.
Mukavaa loppuviikkoa!
