Vaivoja

Taas on mennyt liian kauan kirjoittamisesta. Vointi ei ole ollut kovin kehuttava. Nyt mulla rukattiin lääkitystä, jonka johdosta oon tosi väsynyt.

Mulla on paljon pakko-oireita, ajatuksia, käsien pesemistä ja tarkistelua. Jotkut pakko-oireet sekaantuvat harjojen kanssa, esim pelkään että hybridit ovat kaapin sisässä, tiputtavat mun lääkkeet lattialle ja koirat syövät ne. Tän takia mun täytyy tarkistaa aina 9 kertaa että lääkkeet eivät tipu sieltä ja että ovat varmasti siellä kaapin perällä. Tarkistelu on muutenkin tosi väsyttävää. Kädet oon pessyt rikki, onneksi rasvaamisella saadaan pelastettua paljon. Ajatukset on välillä invalidisoivia, mut mä pärjään. Helppoa ei ole mut mä pärjään.

Harhoja on myös, ei niin paljon kun pakko-oireita, mutta kumminkin. Pelkään että muurahaiset pesiytyy yön aikana mun poskionteloihin, sillä kylppärissä on muurahaisia. Lisäksi pelkään että yöperhonen lentää mun korvaan. Hybridit mua jaakaa, ajelee autolla mun perässä ja ovat juuri tuolla kuivakaapissa koputtelemassa.

Yhdessä skitsofreenikoiden ryhmässä oli juttua, että ihmiset kokevat, että he ovat vain sairaus ja että sairaus on muuttanut heitä. Itse koen että joo, sairaus on muuttanut mua, mutta parempaan suuntaan. Oon nykyään esim paljon avarakatseisempi. Ymmärtää maailman menoa isommassa mittakaavassa tän sairastelun takia. Ennen pienet ja tavallaa  mitättömätkin asiat tuntuivat niin isoilta.. Joku joskus sanoi, että vaikka minulla on sairaus, minä en ole sairaus. Hyvin mun mielestä sanottu. Mä oon ihminen siinä missä muutkin ja pystyn elämään elämääni mikäli syön lääkkeeni. Ilman niitä oisin varmaan jossain kestopsykoosissa.

Palaillaan taas, yritän kirjoitella vähän useammin!

Vuosi 2020

Kirjoittelu on nyt jäänyt. Monta kertaa oon alkanut kirjoittaa mutta joka kerta myös pyyhkinyt kaiken pois. Ajatellut että kun ei ole mitään uutta niin mitä mä turhista höpötän.

Joulu oli ihana! Oltiin aatto kotosalla kaksistaan, joulupäivänä mun äidin ja iskän tykönä ja tapanina Juhanin porukoilla. Sain muutaman lahjankin, olin ollut kiltti :)

Mulla on ollut tosi stressaavia aikoja ja ne on vaikuttanu mun pakko-oireisiin ja harhoihin. Harhoissa esim uusin, joka ilmaantui pari päivää sitten, on sellainen että kuulen nakutusta kuivaapin oven sisäpuolelta. Ajattelen että hybridit siellä nakuttavat. Monena iltana nukkumaan mennessä olen herätellyt Juhania, kun kuulen ääniä ikkunan takaa. Nekin on niitä hybridejä. Se rauhottaa kun Juhani sanoo ettei siellä mitään ole, vaikken ihan täysin siihen usko. Mulla on ollut vaan puhelintapaamisia omahoitajan kanssa jo pitkään, kunnei mulla ole autoa arkisin käytössä. Nekin tapaamiset ovat hyviä ja antavia, vaikka onhan se eri asia puhua kasvotusten. Lääkärillä kävin tossa joku kerta ihan oikeella tapaamisella, hän sanoi että oireet kuuluu selkeesti mun paranoidiseen skitsofreniaan. Se helpotti, sain varmuuden että en ookkaan ihan hullu, vaan mulla on sairaus, jonka johdosta mulla on mitä on.

Tää vuosi on ollut poikkeuksellinen. Ikinä ennen en ole käyttänyt kaupassa suojamaskia, sanon sitä naamariksi. Jos naamaria ei ole, sua katsotaan kuin syöpäläistä. Täytyy silti todeta että naamarin kanssa olo on turvallisempi, vaikka joka puolella toitotetaan ettei se suojaa viruksilta. Ennemmin silti pelaan varman päälle ja ainakin edes yritän suojella muita ja itseäni käyttämällä naamaria ja käsidesiä.

2020 tullaan muistamaan. Ensin tuli korona ja maailma meni (ja on yhä) sekaisin. Sen johdosta Juhanilta loppuivat työt kuin seinään, ja hän oli kotona kolme kuukautta ilman mitään tuloja. Meidän talous romuttui ja vahinkoja korjaillaan edelleen ja varmasti pitkään. Jos jotain huonoa niin hyvääkin: Juhani lopetti aliurakoitsijan putkimieshommansa ja haki Euran teollisuushuoltoon töihin, ja sai paikan! Kuusi kuukautta alottamisen jälkeen hän sai vakipaikan ja on erittäin onnellinen paikastaan ETH:n putkiasentajana. Ei oo päivää kun Juhani on tullut kiukkusena tai masentuneena kotiin. Toista oli ennen. Nyt on palkalliset vapaat ja samoin kesäloma, mitä ihanuutta! Eiköhän toi talouspuolikin korjaannu aika pian. 

Toivotaan että vuosi 2021 olisi kaikin puolin parempi. Nyt toivottelen oikein hyvää uuden vuoden aattoa, toivottavasti teidän karvakaverit saavat olla pelkäämättä paukuttelusta huolimatta. Palataan ensi vuonna!

Piiitkästä aikaa

Viimeisestä onkin aikaa. Elokuussa kävin käyttämässä saamani lahjakortin J's tattoossa ja otin leiman niskaani ja sormeeni. Laittaisin kuvaa, mutta bloggeri uudistui eikä suostu lataamaan kuvia. Elokuun lopussa vietettiin porukalla myös mun 30v synttäreitä, meitä oli parikymmentä täällä meillä kotona. Oli onnistuneet juhlat jos ei oteta pientä välikohtausta huomioon, ei siitä sen enempää.

Mulla on jonkun verran ollut harhoja ja pakko-oireita vaikka oon lääkkeeni syönyt. Uusimpana sellainen, että haistan hien koko ajan. Kaikki ovat nuuskineet mua eivätkä haista mitään, mutta mä haistan. Vaikka olisin suihkussa ja juuri pessyt itseni, niin haistan silti. Aika ikävä harha. Nään lisäksi hybridejä edelleen, se on pysynyt samana. Pakko-oireina pahimpina on ajatukset, käsien pesu ja tarkistelu. Ajatukset ovat pois seurassa, mutta nyt kun oon tänkin viikonlopun yksin niin ne ovat läsnä koko ajan, ja aiheuttavat ahdistusta. Johonkin lähtiessä tarkistan paikat vähintään kolme kertaa, kolme on mulle jostain syystä maaginen luku ja teen kaiken kolme kertaa tai kolmella jaollisen luvun verran.

Oon autoton edelleen ja oon päivät jumissa täällä kotona. Se alkaa näkyä, mua on alkanut masentaa eikä se oo yhtään mun tyylistäni, mua ei masenna ikinä. Tarttis saada tuo pakettiauto toimintaan ni pääsisin Lumoon ja yleensä johonkin päivisin. Nyt mulla on viikonlopun iskän auto lainassa että pääsen liikkumaan.

Arvon tässä että lähdenkö käymään grillillä vai teenkö iltapalaksi jotain jääkaapista.

Mukavaa lauantai-ehtoota teille! Koitetaan palata asiaan vähän useammin kuin kerran kuussa! :)

Hyvä päivä

Onpas tänään ollut hyvä päivä! Pitkästä aikaa voin sanoa näin. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!

Mulla tuli 7.pvä 30 vuotta elämää täyteen. Sukua oli juhlistamassa sinä viikonloppuna, bileet pidetään tämän kuun lopussa. Odotan niin innolla!

Olin tänään tatuoitavana. Sain viime synttäreinä lahjakortin J's tattoohon, mun piti käyttää se jo keväällä mutta koska olin influenssassa, aika siirtyi tähän päivään. Mua jännitti ihan hulluna kun monet pelotteli mua että niskaan sattuu ja paljon. No ei se paha ollut, samalla sain myös sydämen oikean käden keskisormeen. Ei sekään sattunut. Tatuoinnit on sellasia et niihin jää koukkuun, seuraava aika on joulukuussa ja sillon mun on tarkoitus ottaa mun ensimmäisen, nyt jo edesmenneen, koiran Mandan tassun kuva johonkin, en vain tiedä vielä mihin. Tykkäsin todella paljon tatuoijan kädenjäljestä ja oli muutenkin todella mukava ihminen. Suosittelen! Oon yrittänyt laittaa kuvia näihin postauksiin siinä onnistumatta. Blogger muuttui jotenkin eikä anna mun ladata kuvia. Ääh!

Huomenna mulla olis hammaslääkäri. Tai hygienisti, mulla on hampaasta ilmeisesti lähtenyt paikka ni meen sitä korjauttamaan. Soitin ajan puolitoista viikkoa sitten ja sain sen huomiselle, aika pitkät on jonot.

Pari päivää vielä pitäisi olla aurinkoista ja sitten vissiin viilenee. Nautitaan näistä kesäpäivistä niin kauan kuin niitä riittää!

Oikein mukavaa loppuviikkoa jokaiselle tasapuolisesti, palataan taas!

Outoja oireita

Taas on mennyt aikaa viime postauksesta.

Mulla on outoja vatsaoireita ollut tässä jo monta päivää. Kun syön, tulee etova olo ja yksi päivä oksentelin ns tyhjää syömisen jälkeen. Vatsa on välillä kipeä ja pinkeä mutta toimii kuitenkin normaalisti. Eikä ole sellanen vatsatauti-olo, Juhanillakaan ei oo mitään. Outoa. Täytyy soitella ens viikolla lääkäriin mikäli tää ei mee ohi. Stressiä on, mietein voisko olla siitä.. Raskaana en oo. Kummaa.

Muistatteko trollit 90-luvulta? Ne pienet figuurit millä oli iso tukka. Löysin sellaisen meidän pihasta yksi päivä. Meillä ei oo käynyt muksuja joiden jäljiltä se vois olla, enkä keksi yhtään mistä se on voinut ilmaantua, ihan keskelle pihaa. No mulla lähti heti psykoosit tulille ja aloin epäilemään että hybridit on tuoneet sen pihaan jotta ne voivat tarkkailla ja stalkata mua sen välityksellä. Kesti hetken ennenku Juhani sai vakuutettua mut et mitkään hybridit ei oo sitä tuonut vaan se on kulkeutunut jotakin muuta kautta. Ihan varma tästä en kyllä vieläkään ole.

Meillä kävi ystävä kylässä tossa yks lauantai ja mulle tuli kauhee olo että sillä ja Juhanilla on salaliitto mua vastaan. Kaveri sit seuraavana päivänä kyseli et onko musta normaalia että mua alkaa ahdistaa kun hyvä ystävä tulee kylään, ja entä salaliitto- mietteet. Sanoin sit et eihän se normaalia ole.. Ja tajusin kuin hulluja ajatuksia mulle tulee.

Kävin tossa korvaavalla hoitajalla kun omahoitaja on lomalla, ja kuulin että mun lääkäri on vaihtanut sinne psykoosiklinikalle, missä mäkin aluksi kävin. Voi helvetin helvetti, se oli ihan sairaaaaan hyvä lääkäri! En tiedä yhtään ketä mulla nyt sit on. En oo ainakaan tavannut tätä uutta vielä.

Mulla on ens perjantaina synttärit! Täytän 30v - APUA. Täs alkaa kriisi pukkaa päälle. Elokuun lopulla juhlitaan sit isolla porukalla, ens vkl tulee mun ja juhanin porukat kakkukaffeelle. Sain äidiltä ja isältä aikaisen synttärilahjan, sähkösavustimen! Jes, sellasta oon pitkään halunnut! Ei vaan oo ollu vielä varaa ostaa kalaa ja savustaa sitä. Ehkä joku päivä :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Pari hokausta

Heissan! Ajatella että oon poikkeuksellisesti heräillyt muutamana viime aamuna jo 8-9 aikaan ja ollut koko päivän ihan pirteä. En tiedä mikä on, ei oo yhtään mun tapaistani.

Hokasin tässä just parikin asiaa. Mun ei oo tarvinnu olla Harjavallassa puoleentoista vuoteen. Vaikka heikosti välillä meneekin, ei kuitenkaan niin heikosti että sairaalaan tarvitsisi lähteä. Mulla on harhoja lääkkeistä huolimatta mutta pärjään silti kotosalla. Oon siitä niin onnellinen. En tosin voi kieltää etteikö ajatus sairaalaan menemisestä oo käyny mielessä, mutta viimeistään yöunet on yleensä vienyt sen ajatuksen pois.

Toinen asia on, että en oo ottanut alkoholia noin kahteen vuoteen pisaraakaan. Oon ollut monestimonesti paikassa jossa oon ollut ainoa selvä, eikä se oo haitannut mua ollenkaan. Osaan pitää hauskaa vaikka olisin selvispäiten, sitä on muutamat ihmetelleetkin. Voin pitää hauskaa ja olla hyvinvoiva seuraavana päivänä, mikäs sen parempaa! Ainoa mikä haittaa, on se jos seurassa käytetään jotain muuta päihdettä kuin alkoholia tai tupakkaa. Oon hyvin huumevastainen enkä halua olla seurassa jossa esim poltellaan muuta kuin tupakkaa.

Kävin tänään Abilify-piikillä anopin kanssa. Oli kiva viettää aikaa hänen kanssaan, mulla on ihan paras anoppi. Ollaan niin samalla aaltopituudella.

Huomenna on jo perjantai, ihanaa että tulee viikonloppu. Lauantaina olis tiedossa ystävän tykönä bileet joissa meen ainakin käymään. Ehtoolla on tarkoitus grillailla ekaa kertaa tänä vuonna. Yleensä ollaan alotettu grillailut jo aikasin keväällä mut nyt on venynyt, koska ei oo ollut grilliä. Juhani osti mulle yllärinä lahjaksi uuden hiiligrillin. Musta hiiligrilli on ainoa oikea grillausmuoto. Saas nähdä kuin uus grilli toimii.

Huomenna Jenni heittää mut verikokeille aamupäivällä. Ihanaa että on ystäviä ympärillä, jotka auttavat hädässä.

Nyt toivottelen teille oikein mukavaa loppuviikkoa, nautitaan viikonlopusta!

Vaikka ja mitä

Moi! Pitkästä aikaa.

Juhannus, keskikesän juhla, oli ja meni ja meillä oli oikein kivaa. Nähtiin paljon ihmisiä ja vietettiin laatuaikaa. Perinteisessä juhannussaunassa ei käyty eli vihdat jäi tekemättä. Vähän harmittaa, mutta eiköhän ensi vuonnakin ole juhannus.

Oon nyt käynyt Lumossa aika aktiivisesti ja keskustellut siellä paljon ihmisten kanssa. Melkeen enemmän kuin tehnyt siellä jotain. Mulla on sellanen ajatus että Lumon henkilökunta on liittoutunut mua vastaan. Mistä se ajatus tulee, en tiedä. Ajattelen että yksi ystäväni puhuu selkäni takana ohjaajille, vaikkei tällä henkilöllä ole mitään kontaktia Lumoon. Juttelin tästä eilen omahoitajani kanssa pitkään, ja hän sanoi että tälläiset harhat kuuluvat sairauteeni (paranoidinen skitsofrenia) ja ovat ikäviä, mutteivat totta. Oon myös nähnyt omiani tässä muutamana päivänä.

Tänään ajelin kaupasta tullessani uimarannan ohi ja mieleen tuli haikea ajatus, kuinka "normaalit" ihmiset nauttivat kesästä ja käyvät uimassa, kun ohi ajellessa mä oon vaan ahdistunut ja taistelen pakkoajatusten kanssa. Tuntuu ettei pysty nauttimaan päivistä, vaikka on niitä hyviäkin päiviä ollut, tai päivissä vähintäänkin hyviä hetkiä. Hetki kerrallaan eteenpäin.

Niina kävi tässä tänään ja höpöteltiin ja suunniteltiin pitkään. Se mitä suunniteltiin, ovat mun 30-v synttärit elokuussa. Saatiin kutsukorttien tekstit tehtyä, enää tarvitsisi netissä mennä tilaamaan ne. Jotain kivaa ohjelmaakin tuli Niinalle mieleen. Kyllä me partyt aikaan saadaan! Odotan innolla.

Koitetaan nyt nauttia näistä kesäpäivistä vaikka nytkin on kyllä vähän liian kuuma. Tätä ei kuitenkaan kauaa kestä. Palaillaan taas asiaan! Mukavaa loppuviikkoa!