Vaivoja

Taas on mennyt liian kauan kirjoittamisesta. Vointi ei ole ollut kovin kehuttava. Nyt mulla rukattiin lääkitystä, jonka johdosta oon tosi väsynyt.

Mulla on paljon pakko-oireita, ajatuksia, käsien pesemistä ja tarkistelua. Jotkut pakko-oireet sekaantuvat harjojen kanssa, esim pelkään että hybridit ovat kaapin sisässä, tiputtavat mun lääkkeet lattialle ja koirat syövät ne. Tän takia mun täytyy tarkistaa aina 9 kertaa että lääkkeet eivät tipu sieltä ja että ovat varmasti siellä kaapin perällä. Tarkistelu on muutenkin tosi väsyttävää. Kädet oon pessyt rikki, onneksi rasvaamisella saadaan pelastettua paljon. Ajatukset on välillä invalidisoivia, mut mä pärjään. Helppoa ei ole mut mä pärjään.

Harhoja on myös, ei niin paljon kun pakko-oireita, mutta kumminkin. Pelkään että muurahaiset pesiytyy yön aikana mun poskionteloihin, sillä kylppärissä on muurahaisia. Lisäksi pelkään että yöperhonen lentää mun korvaan. Hybridit mua jaakaa, ajelee autolla mun perässä ja ovat juuri tuolla kuivakaapissa koputtelemassa.

Yhdessä skitsofreenikoiden ryhmässä oli juttua, että ihmiset kokevat, että he ovat vain sairaus ja että sairaus on muuttanut heitä. Itse koen että joo, sairaus on muuttanut mua, mutta parempaan suuntaan. Oon nykyään esim paljon avarakatseisempi. Ymmärtää maailman menoa isommassa mittakaavassa tän sairastelun takia. Ennen pienet ja tavallaa  mitättömätkin asiat tuntuivat niin isoilta.. Joku joskus sanoi, että vaikka minulla on sairaus, minä en ole sairaus. Hyvin mun mielestä sanottu. Mä oon ihminen siinä missä muutkin ja pystyn elämään elämääni mikäli syön lääkkeeni. Ilman niitä oisin varmaan jossain kestopsykoosissa.

Palaillaan taas, yritän kirjoitella vähän useammin!