Ihanaa elämää

Takana ihanaa aikaa. Viime vkl oltiin uuden ystävän H:n juhlissa, juhlittiin synttäreitä ja tupareita. Istuttiin nuotion loimussa tähtitaivaan alla, siinä hetkessä oli jotain maagista. Sunnuntaina juhlittiin aviomieheni J:n synttäreitä ja meidän tykönä olivat mun ja J:n vanhemmat.

Alkuviikosta kävin salilla ja H tuli tyttärensä kanssa käymään ekaa kertaa meillä. Oli ihanaa tutustua uuteen ihmiseen, ja vieläpä niin mahtavaan persoonaan kuin H on. Tiistaina olin kulttuuripaja Lumon käsityöryhmässä ja keskiviikkona Tinkissä. Eilen lauantaina oltiin ystävämme ja hänen lapsensa yhteissynttäreillä. Tänään kävimme mun porukoiden tykönä. Huh, tekemistä on ollut, mutta on ollut niin ihanaa kun ollaan nähty paljon ihmisiä ja vietetty heidän kanssaan laatu-aikaa! Olen kiitollinen.

Salilla oon käynyt tällä viikolla vaan kerran mutta aion skarpata tulevalla viikolla. Se on niin pieni aika elämästä mitä siellä käytän, muttakun kynnys mennä sinne on suuri, varsinkin kun käyn nykyään siellä yksin.

Tänään laitoin loputkin joulukoristeista! Enää kuusi puuttuu, mutten taida laittaa sitä ollenkaan tänävuonna (ja se muutenkin kuuluu laittaa vasta aattona). Kun taloudessa on kaksi kissaa, voi olla haastavaa pitää kuusesta huolta. Koirat ei paljon välitä mutta kissoille se saattaisi olla oiva kiipeilypuu.

Nyt nukkumaan ja lataamaan pattereita tulevaa viikkoa varten. Kuullaan taas! ♡

Karvavauva kotiutui

Meille kotiutui eilen pieni karvapallero, Aatos. Aatos on maatiaiskissa, ikää juuri 12 viikkoa. Erittäin sosiaalinen, peloton ja seurankipeä pieni poika.

Mandan kanssa Aatoksella ei ole ongelmaa, sillä Manda osaa olla hyvin rauhallinen. Nenäpusutkin vaihtoivat tänään, kun Aatos on ollut meillä vajaa 24 tuntia. Haiku haukkuu ja on erittäin levoton ja niinpä Aatos sähisee ja sylkee Haikun ollessa lähellä. Samoin oli silloin kun Unto kotoutui vuosi sitten. Untoa ja Aatosta ei olla esitelty vielä toisilleen, saas nähdä miten käy, o-ou :D 

Aloitin Sarastuksessa tänään ryhmän, jossa tehdään kaikkea maan ja taivaan väliltä mikä liittyy käsillä tekemiseen. Tänään teimme soodataikinasta joulukoristeita. Ryhmässä oli pari tuttuakin, oli oikein kivaa vaikka voitte varmaan kuvitella millainen ahdistus mulla oli sinne mentäessä... No mutta selvisin siitä ja ens viikolla uudestaan. Mahdollisesti aloitan perjantaina myös yhdessä ryhmässä, katsotaan nyt. 

Mun tarvii huomenna soitella hammaslääkäriin (voi ei..), luulen et mulla on ikenessä tulehdus. Kova paineen tunne ja kuumotus, ei sinänsä särje mutta tuntuu kuitenkin ikävältä. En pelkää hammaslääkäriä mutten sinne mielelläni mene, multa on elämän aikana poistettu 8 pysyvää hammasta ja oon käynyt läpi monen vuoden oikomishoidot, niiden jälkeen en oikeen tykkää enää mennä hampulääkäriin..

Mukavaa loppuviikkoa! 

Arki palaa taas kuvioihin

Oon tässä innostunut tekemään jonkin verran askarteluja ja käsitöitä. Mm parit sukat, ja viimeisenä valmistui virkattu kori. Pariin kertaan pääsi ärräpää, mutta kyllähän se korikin lopulta onnistui. Laittaisin kuvia askarteluista, mutta muutama lahjan saaja lukee tätä blogia, niin en viitsi pilata yllätystä, sillä osa värkkäilyistä menee joululahjaksi :)

Tänään on ollut ahdistuspäivä, aamusta lähtien. Ahdistus alkaa niin että sydän jättää lyönnin väliin ja pamahtaa sitten kurkkuun. Kun niin käy, ei tarvitse arvuutella mitäköhän se tarkoittaa, ahdistus alkaa hetken päästä. Oon silti onnistunut käymään kaupassa ja syömäänkin jonkun verran. Mies onneksi ymmärtää, hän on se suurin tuki ja on ihanaa olla oma itseni omine tunteineen, on ne millaisia tahansa. Missäköhän olisin ilman häntä?

Tinki on ollut nyt kolmisen viikkoa kiinni kaupungin lomautusten takia, mutta huomenna starttaa taas arki ja pääsee Tinkiin takaisin. On ollut vähän orpo olo kun ei ole keskiviikkona aikaista herätystä ja lähtöä kavereiden ja käsitöiden seuraan. Se on paikka johon tunnen kuuluvani ja jossa tunnen olevani tärkeä.

Mulla on omahoitajan tapaaminen torstaina, sillon käsittääkseni soitellaan yhteen paikkaan ja kysellään olisiko parissa ryhmätoiminnassa tilaa. Avaan sitä asiaa sitten lisää kun jotain varmistuu, toivottavasti pian!

Nyt saunaan, oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle :)

Onnistumisia ja epäonnea

Tässä on ollut vähän kaikenlaista, jonka vuoksi kirjoittelu on jäänyt. En sen enempää avaa asioita, mutta paskaa tuntuu satavan niskaan koko ajan. Kun yhdestä selvitään, jotain muuta tulee vastaan, mm raha-ongelmat. Ne alkaa olemaan niin isoja etten tiedä itkeä vaiko nauraa. Mikään ei jotenkaan tunnu miltään ja haluaisin vaan nukkua päivien yli. En silti tunne olevani masentunut vaikka masentaakin. No kai tää on vaan joku vaihe..

Mua on hirveesti auttanut ketipinor+temesta-yhdistelmä, josta muistaakseni kirjoitinkin viime postauksessa. Se auttaa oikeasti ahdistukseen, ainoastaan mutkana matkassa vaan se pieni juttu, kun en sitä voi ottaa jos oon lähdössä johonkin, sillä se ketipinor alkaa väsyttää. Mutta ihanaa kun ei enää tarvitse ahdistua siitä että jos alkaakin ahdistaa, sillä nyt on kunnon tropit sitä varten.

Käytiin eilen kaupungissa, ajatella et mä pystyin kiertämään kauppoja läpi.. Hurraa! Joskus tälläset asiat onnistuu, yleensä silloin kun niitä ei ole suunniteltu sen enempää. Kaupungissa oon käyny viimeksi varmaan likipitäen vuosi sitten. Oli hienoa onnistua siinä, sillä nyt on kummilapsille hankittu joululahjat eikä enää tarvitse sitä miettiä ja stressata. Ajattelin tän kuun eläkkeestä hakea lahjakortit jotta ensi kuuhun jää vähän enemmän rahaa. Miehen lahja varmaan tarvitsee hakea kivijalkakaupasta, ellen löydä netistä mitään.

Yleensä oon rakastanut joululahjashoppailuja, mutta nyt tuo rahatilanne on niin huono että joutuu laskemaan senttejä ruokakaupassakin. Onneksi ihana anoppi oli käynyt tänään kaupassa ja ostanut meille kassillisen ruokaa. Sellaista arvostan todella paljon ja se auttaa meitä tässä tilanteessa todella paljon.

Eipä tässä muuta ihmeellistä. Huomenna alkaa viikonloppu ja lauantaina on kummitytön synttärit. Virallisesti en ole hänen kumminsa mutta rakastan sitä tyttöä kuin omaa kummimuksua, joten eikös se riitä :) Palaillaan taas!