Tässä on ollut vähän kaikenlaista, jonka vuoksi kirjoittelu on jäänyt. En sen enempää avaa asioita, mutta paskaa tuntuu satavan niskaan koko ajan. Kun yhdestä selvitään, jotain muuta tulee vastaan, mm raha-ongelmat. Ne alkaa olemaan niin isoja etten tiedä itkeä vaiko nauraa. Mikään ei jotenkaan tunnu miltään ja haluaisin vaan nukkua päivien yli. En silti tunne olevani masentunut vaikka masentaakin. No kai tää on vaan joku vaihe..
Mua on hirveesti auttanut ketipinor+temesta-yhdistelmä, josta muistaakseni kirjoitinkin viime postauksessa. Se auttaa oikeasti ahdistukseen, ainoastaan mutkana matkassa vaan se pieni juttu, kun en sitä voi ottaa jos oon lähdössä johonkin, sillä se ketipinor alkaa väsyttää. Mutta ihanaa kun ei enää tarvitse ahdistua siitä että jos alkaakin ahdistaa, sillä nyt on kunnon tropit sitä varten.
Käytiin eilen kaupungissa, ajatella et mä pystyin kiertämään kauppoja läpi.. Hurraa! Joskus tälläset asiat onnistuu, yleensä silloin kun niitä ei ole suunniteltu sen enempää. Kaupungissa oon käyny viimeksi varmaan likipitäen vuosi sitten. Oli hienoa onnistua siinä, sillä nyt on kummilapsille hankittu joululahjat eikä enää tarvitse sitä miettiä ja stressata. Ajattelin tän kuun eläkkeestä hakea lahjakortit jotta ensi kuuhun jää vähän enemmän rahaa. Miehen lahja varmaan tarvitsee hakea kivijalkakaupasta, ellen löydä netistä mitään.
Yleensä oon rakastanut joululahjashoppailuja, mutta nyt tuo rahatilanne on niin huono että joutuu laskemaan senttejä ruokakaupassakin. Onneksi ihana anoppi oli käynyt tänään kaupassa ja ostanut meille kassillisen ruokaa. Sellaista arvostan todella paljon ja se auttaa meitä tässä tilanteessa todella paljon.
Eipä tässä muuta ihmeellistä. Huomenna alkaa viikonloppu ja lauantaina on kummitytön synttärit. Virallisesti en ole hänen kumminsa mutta rakastan sitä tyttöä kuin omaa kummimuksua, joten eikös se riitä :) Palaillaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti