Kesäloma kuvina

Loma on nyt oikeastaan lusittu, tämä vkl vielä vapaa mutta sitten palaa arki. Surullista, lomaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Mitä loma on pitänyt sisällään? Ollaan levätty, nautittu toisistamme ja muista, grillattu ja saunottu paljon, ei olla laitettu herätyskelloa soimaan, ollaan menty nukkumaan sillon kun on väsyttänyt.. Otettu rennosti. Nyt tuntuu siltä että jaksaa alkaa odottaa ihanimpaa vuodenaikaa, syksyä! Mutta nautitaan nyt vielä tästä loppukesästä, tässä on meidän kesäloma kuvina:

Vaikka loma on ollut ihana, on silti huolenaihettakin, nimittäin Manda. Käytiin tänään Raumalla Evidensialla mystisten kipujen vuoksi. Arvaus on että nivelrikko aiheuttaa kovaa kipua ja nyt siellä on joku tulehdus. Saatiin kipulääkkeen lisäksi tulehduskipulääkekuuri. Jos sillä ei ala auttaa niin sitten seuraavaksi röntgenkuvataan. Toivotaan nyt että pieni tulisi pian kuntoon.

Viettäkää mukava vkl  ja nauttikaa ilmoista, vielä kun niitä on ❤

Lomakuulumisia

Kyllä on rento olo. Ollaan mökkeilty kunnolla, lauantaina oltiin mun porukoiden mökillä ja nyt ollaan Juhanin porukoiden möksällä. Tultiin tänne tänään, koko kööri. Kissat oli kadoksissa ensimmäiset tunnit, mutta nyt ollaan joka iikka täällä meidän omassa rakennuksessa. Kissat oli mukana äidin ja iskänkin mökillä, Aatos mourusi kannon nokassa mutta tottui nopeesti ja oli kuin muina kissoina. Ihanaa että voidaan koko perhe lomailla, eikä tarvitse jättää kisujakaan kotiin. Ne on kyllä niin ainutlaatuisia. Tällänen makaa nytkin mun vieressä. 

Manda on tosi kipeä. Soittelin eilen Rauman Evidensiaan, veikkasivat että tällä kertaa vaivaa närästys. Oireina ei kylläkään ollut (mun mielestä) närästyksen tapaisia oireita mutta käytiin kuitenkin hakemassa Pepcidiä ja annettiin, ja Manda alkoi syömään. Eli taisi olla närästys. Tänään meni hyvin alkuunsa, tyttö ui paljon eikä vaikuttanut lainkaan kipeältä. Kuitenkin kun tultiin meidän mökkiin ja tilanne rauhoittui, Manda makasi sohvalla ja kun yritti liikkua, vingahti kovaa.

Eilen jo porasin sitä, että joskus on armeliaampaa päästää toinen menemään kuin pitää hänet itsekkäästi täällä. Toivottavasti sen aika vaan ei tule vielä. Kun Manda oli saanut kipulääkkeenkin ennen kivusta huutoa, sitä ihmettelin että siitä huolimatta on niin kipeä. Evidensialta sanoivat ettei kipulääkettä voi nostaa, kun sitä nostettiin viimeksi viikko sitten. Vaan kun toinen on niin kipeä.. Itku tässä tulee. Ei kai tässä auta kun mennä päivä kerrallaan.

Kävin siellä psyk polilla lääkärillä, ja Leponexia alettiin vähentää. Sitä vähennetään nyt illasta, ja oon nyt jo huomannut vaikutuksen. Oon paljon pirteämpi aamuste enkä välttämättä tarvitse päiväunia. Ja nykyään yleensä on niin, että vaikka yritän päivällä nukkua, en saa unta ja se on vaan sellaista torkkumista. Hyvä vaan, yöt nukun hyvin. Ahdistus on sellaista normaalia, joka päivä ahdistaa ja siihen joudun ottamaan lääkettä, mutta paniikkeja ei oo toistaiseksi tullut. 

Mutta loma on ollut ihana! Ollaan niin rentouduttu, molemmat. Kello käy jo yhtä yöllä, mä vedän yöpuvun päälle ja kömmin sänkyyn. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Lepoa ja rentoutumista

Ollaan nyt viikko oltu lomalla, voi että tekee hyvää. Ollaan nukuttu oikeen pitkiä unia, nähty ystäviä, syöty ja juotu hyvin ja viimeyön kummityttö Sanni oli meidän tykönä kylässä. Sanni on niin äärimmäisen reipas ja hyväkäytöksinen tyttö, on ilo olla juuri hänen kummitätinsä. Grillattiin, tehtiin mutakakkua ja katsottiin yhdessä leffaa. Kävi Sanni uimassakin Las Paluksella. Itse en kastellut edes varpaita! Talviturkki on vieläkin heittämättä.

Tultiin tänään äidin ja iskän mökille, vietetään täällä yö. Ajattelin tehdä postauksen, "kesäloma kuvina", sillä juurikaan ei ole kirjoittelemista. Huomenna taidetaan siirtyä mökiltä toiselle, katsotaan. Tiistaina mulla on hammashygienisti, muuta ohjelmaa mulla ei tulevalla viikolla olekaan. Ja hyvä niin! Ihanaa kun ei tarvitse katsoa kelloa ja suunnitella menoja.

Me jatketaan täällä laatuajan viettoa, nauttikaa viikonlopusta!

Lääkärikäynti

Kävin tänään psyk polilla lääkärin pakeilla. Mä oon aatellu Leponexin vähentämistä ja lopetusta, mutta lääkäri sanoi että hänen mielestään pitäisi ennemmin nostaa kuin laskea lääkitystä. Mulla on näitä harhoja.. Viimeisin oli kun keitin kananmunia ja aloin kuulemaan piipitystä munien sisältä. Huusin Juhanille et nyt keitän eläviä tipuja, että tulee itsekin kuuntelemaan! No arvatkaapa kuuliko Juhani mitään.. En ensin uskonut, aattelin et se yrittää vedättää mua, mut kun hän perusteli miksi niissä munissa EI voi olla tipuja, uskoin lopulta. Ja mua seurataan. Ja kaupassa käy tyyppejä rei'ittämässä lihapaketteja, jotta saisin ruokamyrkytyksen. Päässä kuuluu sähköinen sirinä. Jaja, onhan näitä.

Mutta joo, lääkäri suostui lopulta vähentämään Leponexia. Oli puhe, että jos harhat pahenee niin mulla aloitetaan joku uusi psykoosinestolääke, jonka nimeä en nyt muista. Suostuin.

Käytiin koko konkkaronkka äidin ja iskän mökillä, kisutkin oli mukana. Aatokselle oli jännä paikka kun ei ole koskaan ollut muualla pihalla vapaana kuin kotona. Se meni jonkun kannon nokkaan tai puskaan ja alkoi huutaa siellä. Kaikki meni kuitenkin kivasti, kaikki elukat tykkäsi ja oli kiva viettää siellä aikaa taas.

Loppuviikosta varmaan asettaudutaan mökille muutamaksi päiväksi. Sitä odotellessa. Nyt meen syömään, mies on kokkaillut jotain herkkuja ❤

Lomalaiset

Perjantaina juhlistettiin alkavaa lomaa, ja mäkin melkein vuoden tauon jälkeen otin muutaman siiderin. Alkuillasta oltiin kaksin ja grillailtiin ja otettiin häppää. Ehtoommalla Laura ja Riku tulivat meille ja jäivät yöksi, ihanaa seuraa! Ilta meni muuten mukavasti, mutta yöllä siinä yhden aikaan sain paniikkikohtauksen. Ensin tuli yksi pieni kohtaus, oli pieni tauko ja taas tuli pieni, tauko ja sitten tulikin paniikkikohtausten äiti. Mulla ei oo ikinä ennen ollut sellaista paniikkia.. Tärisin ja itkin ihan tolkuttomasti ja luulin oikeesti että nyt lähti henki. Laura ja Juhani veivät mut nukkumaan, ja olivat mun kanssa sängyssä hetken. Se rauhoitti ja aamuste ei ollut tietoakaan enää mistään kohtauksesta. Luojan kiitos, se oli ihan kauheeta. Sitä kohtausta mä eniten pelkäsinkin tulevaksi. Onneksi paikalla oli sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät mitä paniikkikohtaus on, mulle tuli tosi epäonnistunut olo ja ajattelin että koko ehtoo on pilalla mun takia. Mut ilmeisesti kaikilla oli kumminkin ollut ihan kivaa.

Eilen ehtooste lähdettiin vierailemaan Tatun ja Hetan tykö. Oli ihanaa, siellä aika kuluu kuin siivillä. Juotiin kaffetta, poltettiin tupakkaa ja juteltiin. Siinä on kaksi sellaista ihmistä, kenelle voin kertoa ihan mitä vain. Mua ei tuomita, ei katsota kieroon vaan otetaan sellaisena kuin olen. Oon kiitollinen heistä.

Kävästiin tänään Raumalla. Mandalla oli maksa-arvokontrolli ja juteltiin vähän kipulääkityksestä. Maksa-arvot olivat kaikki ookoo ja muuta vikaa tytössä ei ole, kuin nivelrikko ja ylipaino. Päätettiin nyt että kipulääkettä nostetaan, tuo nykyinen annos ei todellakaan riitä Mandalle, ja aloitetaan laihdutusruokavalio. Laihduttuaan Mandan pitäisi olla helpompi olla ja nivelien toimia paremmin eikä olla niin kipeänä. Katsellaan muutaman viikon päästä miltä näyttää. Viimeinen maksa-arvokontrolli on puolen vuoden kuluttua. Toivottavasti kaikki pysyy hyvänä, hyvältä ainakin näyttää ❤

Huomenna mulla on lääkärin aika psyk.polilla. Keskustellaan leponexista ja sen lopettamisesta, tätä oon odottanu kuin kuuta nousevaa. Infoon teitä myöhemmin miten kävi ja mitä päätettiin!

Ps. Ai että on muuten ihanaa olla lomalla! Nyt me nautitaan elämästä ja eletään hetkessä! Tällästä kaiken kuuluis aina olla. ❤

Mökillä

Oon viettänyt mökillä lähes koko päivän äidin ja iskän ja koirien kanssa. Täällä on niin ihanaa, mieli lepää ja koiruudetkin nauttivat ihan selvästi. Ilma on paras mahdollinen, lämmin muttei liian kuuma. Parasta on nauttia tästä vanhempien kanssa, syötiin hyvää ruokaa ja ollaan tehty kaikkea kivaa. Ihana kesä! 

Mandalla on ollut parina viime päivänä aika kovia kipuja, läähättänyt ja vinkunut aikalailla. Veikkaan että tää jatkuva karvanlähtökin johtuu jotenkin siitä.

Maanantaina mennään Rauman Evidensiaan, Mandalla on maksa-arvokontrolli. Katsotaan että kaikki on kunnossa. Sinnekin uppoaa melkein 200e, verikokeet on 100e paikkeilla, ruuat varmaan toiset samanlaiset. Plus kipulääkkeet. No mutta terveyden eteen ei laiteta hintalappua. Tärkeintä nyt päästä sinne verikokeille. Manda on ollut tiukalla dieetillä nyt kesäkuun alusta, ainoat herkut mitä on annettu, on kanan siipiä yhdet päivässä. Ja kyllä mun mielestä Mandasta on senttejä lähtenyt, painoa ei niinkään.

Täytyy muistaa kysyä myös kipulääkkeestä, tämä annos ei selvästikään riitä. Huoli on kova.

Mun viime postauksesta otettiin taas nokkiin 😅 Tämä on sama henkilö, joka viimeksikin otti itseensä ja soitti tulenkatkuisen puhelun ennen juhannusta. Hän luulee että puhun hänestä, kun "ystävät" postauksessa kirjoitin, että mun elämästä on juuri lähtenyt yksi ihminen. Vaan kun kaikki ei koske häntä, vaikka hän niin olettaakin, ja postauksessa viittasinkin ihan toiseen ihmiseen. Nimiä en mainitse, mutta kyseessä oli ystävä, ei kaveri eikä ketään muukaan, vaan ystävä. Tämä tarina kuitenkin päättyi tähän tämän blogin osalta. En jaksa vatvoa näitä juttuja enää täällä. Piste.

Huomenna on tiedossa OCD ja perjantaina psyk poli. Ja sitten alkaakin Juhanin kesäloma! Kaksi viikkoa vain meille.. Ai että. Perjantaina olisi tarkoitus koittaa uudelleen sitä paria siideriä. Katsotaankatsotaan. 

Mukavaa loppuviikkoa! 

Ps Juuri täyttyi 13 500 sivun katselua, kiitos teille! 

Ystävät

Oon menettänyt elämässäni monta ihmistä, yhden juuri vähän aikaa sitten. En tiedä onko mulla ketään heistä ikävä, vai koskeeko mun ikäväni ennemmin niitä ihania muistoja. Yhtäkään heistä en kuitenkaan ottaisi takaisin vaikka tulisi tilaisuus, he ovat olleet todella merkityksellisiä ihmisiä mun elämässäni ja jättäneet jälkensä muhun, mutta jokainen heistä on tehnyt jotain, mitä en voi antaa anteeksi, tai he ovat ihmisinä muuttuneet sellaisiksi etten halua heitä lähelleni. Osa heistä on lähtenyt omasta tahdostaan, osan mä olen heittänyt pihalle.

Niiden ihmisten tilalle, jotka ovat poistuneet mun elämästä, olen saanut monia ihania ihmisiä. Parhaimpia ystäviä. Ystävät mä voin laskea kahden käden sormissa, mutta tärkeitä kavereita on ihan älyttömästi. Päivätoiminnoissa olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, samoin esimerkiksi vaikka juuri GN'Rn keikalla. Kun on rohkea ja lähtee pois kotoa, törmää ihmisiin.

Vaikka tämä blogi on julkinen ja kirjoittelen tänne myös aika henk.koht juttuja, kaikista kipeimmät ja tärkeimmät asiat jaan aina ystävien kesken. Juhani on mun tärkein ystäväni, muita en halua asettaa linjaan. Jokainen on erityinen omalla tavallaan. Ja se juuri on hienoa! Olen todella rikas, kun mulla on niin monia ihania ihmisiä mun ympärilläni, välillä se unohtuu, vaikkei saisi.

Sanotaan, että tietynlaiset ihmiset vetävät puoleensa samanlaisia ihmisiä. Allekirjoitan tämän täysin.

Kiitos rakkaat kun ootte mun elämässäni! ❤

Viikon kuulumiset

Helou! Viikko on menny kivasti, niin kauheen kivaa ei ollut torstaina kun mulle iski oksennustauti. Vasta helmikuussa mulla oli norovirus. Se oli tällä kertaa ohi aika vähällä ja nopeasti, onneksi, ja siitä selvittiin elossa ja elämä jatkuu!

Alkuviikosta ei tapahtunut oikeastaan mitään. Tiistain käsityöpaja peruttiin ja keskiviikkona olin viimeistä kertaa ennen kesälomaa Tinkissä. Tinkiporukalla vietetään neljän viikon kesälomaa. Torstaina rakas ystävä Laura poikkesi ja viihtyi meillä pitkään. Illalla sitten sairastuin. Perjantaina mun piti vetää perseet, mutta olo oli aika heikko ja se jäi taas johonkin toiseen kertaan. Lauantaina väänsin mansikkatortun.

Kutsuttiin muutamia syömään torttua, ketään ei päässyt ja ajateltiin jo että joudutaan syömään torttu kaksin. No mutta, Juhanin työkaveri Pasi otti yhteyttä ja hän tuli vaimonsa kanssa meille. Juttua riitti, nopea kahvittelu venyi yli puolenyön ja hauskaa oli!

Tänään olin poikkeemassa porukoiden mökillä. Manda pääsi uimaan ja jaksoi olla todella pirteänä, mikä on aika ihme noilla säryillä.

Mökillä sielu lepää, koiristakin huomaa kuinka ne rentoutuvat. Juhanilla on vielä 5 työpäivää jäljellä ennen lomaa, lomalla me mökkeillään eikä katsota kelloa! Tuo ainainen kelloa vastaan taisteleminen on todella stressaavaa, haluaisi vain heittää rannekellon nurkkaan ja tehdä sitä mitä tykkää silloin kun tykkää. Lomalla saadaan toteuttaa se. Täytyy sanoa, kyllä me niin loman tarpeessa ollaan. Rahahuolet, mun pakko-oireet ja harhat, stressi luo itsessään stressiä, Juhanin väsymys.. Tulee tarpeeseen.

Oon tässä stressannut mun tiistaista hammaslääkäriäkin. Joudun tällä kertaa menemään yksin.. Yritän ajatella, että se on tunti ja kaikki on ohi ja pystyn taas pureskelemaan myös vasemmalla puolella. Ei vaan onnistu tää positiivisuuden yritys. Pelottaa niin perkeleesti.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Postailen taas kunhan kerkiän tässä mun hektisessä elämässä 😉

Guns N' Roses

Perjantaina lähdettiin Porista ajelemaa kohti Hyvinkäätä. Aurinko porotti mua kohti koko matkan ja olinkin ihan hiestä märkä kun saavuttiin majapaikkaan, Hotelli Cumulus Cityyn. Hotellihuone oli muuten ihan perus, mutta telkkarista löytyi youtube! Kuinka siistiä!

Vietettiin päivää istuskellen hotellin baarissa ja käytiin kävellen vähän tutustumassa paikkoihin. Olimme ajatelleet Hyvinkään olevan isompi paikka kuin mitä se loppuviimeksi oli. Käytiin päivällisellä Martinassa syömässä, mikä oli virhe. Ruoka näytti kyllä hyvältä...

...Mutta mun ranskalaiset olivat ylisuolattuja ja Juhanin annos koostui rehellisesti tyyliin 15 ranskalaisesta ja raa'asta pihvistä. Ala-arvoinen suoritus, täytyy sanoa. 

Istuskeltiin baarissa ja siihen sattui tulemaan eräs, noin 60-vuotias nainen, joka kysyi saako istuutua. Vastasin että tottakai! Alettiin siinä juttelemaan ja tulikin ilmi, että meillä oli paljon yhteistä. Tästä saattoi kehittyä ystävyyssuhde. Istuttiin siinä hänen ja hänen miehensä kanssa jonkun aikaa ja myöhemmin tavattiin vielä yökerhon puolella. Pelailtiin black jackia, taidettiin Juhanin kanssa hävitä kaikki rahat. Mutta kivaa oli!  

Meille kehuttiin kovasti erästä kiinalaista ruokapaikkaa siinä lähellä. Pelin jälkeen lähdettiin käppäilemään sinne päin, mutta harmiksemme ravintola oli kiinni! Jouduttiin siis tyytymään McDonaldsin ruokaan. Kello kävi jo kahta yöllä ennen kuin pääsimme nukkumaan.

Lauantaina heräiltiin niin että kerittiin aamupalalle. Tarjolla ei ollut taaskaan mitään herkkuja, mutta saatiin mahat täyteen. Lähdettiin ajelemaan kohti Hämeenlinnaa, aikaa reissuun meni vain 25min ja oltiinkin jo parkkipaikalla.
Parkki maksoi 10e ja edestakainen bussikuljetus 15km päähän lähelle konserttialuetta 10e/naama. Bussipysäkiltä piti vielä kävellä 2,5km paikanpäälle.

Mentiin ensin ottamaan oluet, ja minä kokiksen, ennen konserttialueelle menoa, odoteltiin siinä kavereita Miikaa ja Siljaa. Juteltiin joidenkin paikallisten kanssa ja aika hurahti nopeesti.

Jonotettiin ensin konserttialueelle jonkun puoli tuntia, ensimmäisellä kaljateltalla reilut puoli tuntia ja sopivaa istumapaikkaakin etsittiin ruohikolta ikuisuus. Tosin aika ei tuntunut niin pitkältä, vaikka 50 000 muutakin parveili ympärillä. Kaikilla oli hyvä fiilis ja tunnelma oli loistava!

Lähdettiin etsimään jotain ruokaa, GN'R:n esiintymiseen oli tuolloin päälle pari tuntia aikaa. Mun fiilis oli jännittynyt, jouduin kolmeen otteeseen ottamaan rauhoittavaakin, mutta muuten pärjäsin hyvin. Yksi paniikkikohtaus oli tulossa mutta sain sen onneksi estettyä. Ajattelin koko ajan, että jos sieltä selviän ilman paniikkia, selviän mistä vaan. En antanut ns lupaa itselleni saada paniikkia ja kaikki menikin ihan hyvin. Mike Monroe ja The Darkness olivat lämppäreinä, ympärillä pyöri ihmisiä ja musiikki oli hyvää. Kohta saisi syötävääkin.

Syötiin hodarit, mä otin sämpylän missä oli vasikanmakkara, sipulirouhetta, kurkkupikkelsiä ja ketsuppia. Maksoi 8e (!). Tosin alueella kaikki maksoi.

Guns N' Rosesin sanottiin aloittavan n. klo 20:45, mutta v 2010 Helsinki Livessä opein, että Axl antaa aina odottaa. Niinkuin nytkin, olivat tunnin myöhässä. Mutta kaikki oli sen arvoista kun vihdoin aloittivat. Mun lemppari, siellä lavalla.. Elämä on ihanaa.

Pärjäsin ihan hyvin, kunnes alkoi soida Estrangedin alkusävelet. Silloin aloin itkeä niiiin vuolaasti ettei mitään rajaa, ihmiset katsoivat ympärillä mutten välittänyt. Se kappale on sellainen, jota olen kuunnellut sekä hyvinä, että huonoina hetkinä. Ihanaa, olin valmistautunut etten tule ikinä kuulemaa sitä livenä... Ja kuulosti paremmalta kuin levyllä, sekä Slash että Axl ovat ilmiömäisiä. Kiitän kultaani ikuisesti tästä hääpäivälahjasta ❤

Lähdettiin kävelemään poispäin jo ennen kuin konsertti loppui, ihan sen takia ettei olla ihan järkyttävässä ryysiksessä. Poliisi ohjasi liikennettä ja tie alueelle oli blokattu kahdella rekalla. Noustiin bussiin ja lähdettiin ajelemaan parkkikselle, tuolloin kello oli 00:50.

Päästiin hyvin ajelemaan takaisin Hyvinkäälle hotellille ja mentiin suoraan katsomaan, olisiko tänään se kiinalainen ruokapaikka auki. Ja se oli! Tilattiin, mä otin kevätkääryleitä ja Pekingin kanaa, Juhani otti currykanaa. Ja voi jessus, voin kertoa etten oo ikinä syönyt parempaa noutoruokaa! Meidän ruuat maksoivat 20e ja sillä hinnalla saatiin sellainen määrä ruokaa, että olisi ruokittu vähintään neljä henkilöä. Ja se oli HYVÄÄ! Ei turhaan kehuttu paikka. Käytiin vielä hotellin yökerhossa yhdellä, ja sitten painuttiin nukkumaan. Oltiin seisty lähes 9h, ja kello oli 03:30, niin jalat olivat hieman hellinä ja nukkumatti oli heittänyt unihiekkaa silmiin.

Sunnuntaina ei viitsitty nousta aamupalalle, vaan herättiin vasta 11 jälkeen. Pistettiin kimpsut kasaan, kirjauduttiin ulos hotellista ja lähdettiin ajelemaan lähimmälle huoltamolle syömään "aamu"palaa. Kotiin ajettiin kolmisen tuntia.

Vaikka reissussa on hienoa, parasta siinä on kotiin paluu. Meidän koirat ja mun vanhemmat vastassa, ihanaa.
Kertakaikkisen upea reissu, kiitos ystävät, kiitos Juhani. Tämä oli parasta ❤ Olen onnellinen ❤