Herkkä fiilis

Mulla on viime päivät ollut tosi herkkä fiilis. Oon itkenytkin melkein joka päivä. Mua itkuttaa lähes kaikki, lahjojen määrä mitä sain, niiden arvokkuus ja se raha mikä niihin on mennyt.. Ihmiset ympärilläni ja heidän kiltteys, mutta toisaalta se, ettei ystäviä tunnu kiinnostavan..Oon kuitenkin sydämessäni kiitollinen. Mua harmittaa esim se, kun itse saatiin päälle 20 joulukorttia, äiti ja iskä sai ihan vaan muutaman. Niin hienoja ihmisiä ja vain harva muistaa. Oon kiitollinen myös mun vanhemmista.

Mulle on tullut outo uusi pakko-oire, tai en tiedä luetaanko se sellaiseksi vai jokskin muuksi. Jos jollain on muki/lasi pöydällä ja käsi sen vieressä, niin pelkään että se ihminen saa jonkun krampin ja muki lentää lattialle sisältönsä kanssa ja tulee kauhea sotku. On vaikea istua pöydässä jos on tälläinen tilanne, haluisin vaan siirtää mukia kauemmas mutta kun ei kehtaa! Saan kauhean ahdistuksen kun tää tilanne tulee ja tuntuu kuin aika pysähtyisi ja mietin vaan sitä helvetin mukia.. Että älä kaadu, älä kaadu.

Mulla on ollut vähän helpompaa pakko-oireiden kanssa viime aikoina mut nyt muutamana viime päivänä tuntuu, että ne pahentuu taas.

Joulu -17

Tämä joulu on ollut kaikkea tunteiden myllerryksestä, hiljentymisestä, rauhoittumisesta, nauttimisesta, rakastamiseen ja hyvin syömiseen. Toivon sydämestäni että teillä on ollut yhtä ihana joulu kuin mulla!

Jouluaatto oli ihana, paras aatto mitä olen ikinä viettänyt. Heräiltiin rauhassa, syötiin riisipuuroa mansikkakiisselillä ja katseltiin joulupukin kuumaa linjaa.

Lähdettiin siinä yhden maissa käymään hautuumailla. Ensin ajeltiin metsähautuumaalle, jossa lepää Juhanin mummu. Tunteet nousi pintaan heti kun päästiin haudalle ja näin Juhanin silmien kiiltävän. Ollaan molemmat aina jouluna tosi herkkiksiä. Jätettiin kynttilä mummun haudalle ja jatkettiin matkaa Käppärään. Käppärässä jätettiin kynttilät Tertulle ja Kallelle ja Juhanin pappalle. Terttu oli naapurin mummu, jonka luona kävin ihan pienestä asti ja koenkin, että Terttu on ollut mulle enemmän mummu kuin mitä mun oikeat isoäidit on ikinä olleet. Harkitsin tuota äskeistä lausetta pitkään, sillä tiedän että mun jutut kantautuu heti mun mummun korviin. Omaan pihaan sytytettiin kynttilät neljälle muulle läheiselle, jotka on haudattu muualle tai tuhkattu. Itku siinäkin pääsi, on ikävä..

Meidän joulupöytä kerrassaan notkui ruokaa, jota lopuksi annettiinkin eteenpäin. Oli savukalaa, iskän kylmäsavukalaa, äidin rosollia, sieni- ja italiansalaattia, herneitä, viittä eri laatikkoa, perunaa, lihapataa, saaristolaisleipää.. Olikohan jotain vielä :D 

Valinnanvaraa oli enkä varmaan ikinä oo syöny niin paljon kuin jouluaattona! Mutta voi että kuinka hyvää ruoka oli.. Jouluruokaa on syöty nyt kolme päivää, enkä oo vieläkään kyllästynyt. Rakastan joulua ja jouluruokaa! Eilen oltiin äidin ja iskän tykönä syömässä ja tänään Juhanin porukoilla. Tänään ehtoolla syödään myös jouluun kuuluvia juttuja, nimittäin juustoja!

Päädyttiin laittamaan kuusi tänävuonna, vaikka meillä kissoja onkin. Eipä ole kuusi kertaakaan kaatunut eikä sinne ole kiipeilty, on saanut olla ihan rauhassa. 

Mä olin ollut kiltti, sain paljon lahjoja! Tässä joitain: 

En kehtaa pistää kaikista lahjoista kuvia, niitä on niin paljon :D Mutta kaikki olivat mieleisiä, ihan kaikki! Saatiin lisäksi rahaa, jolla ajateltiin hankkia kuivausrumpu. Helpottais elämää kummasti.  

Mutta nyt toivottelen mukavia välipäiviä teille, kohta saadaankin juhlia uutta vuotta! Palaillaan taas :)

Viimeiset ennen joulua

Tänään on hommattu viimeisetkin tarpeet joulua varten. Ollaan myös siivottu ja käyty kylässä Lauran tykönä. Lauran lapsi on niin ihana ilopilleri, että sitä lasta ja sen touhuja jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan. Kertakaikkisen ihana. Haluun oman!

Laitettiin kuusi toissapäivänä. Arkailin vähän sen laittoa kun en tiennyt miten kissat reagoivat, mutta tähän mennessä ei ole tippunut yksikään pallo tai kuusi ei oo ollut kumossa vielä kertaakaan.

Oon sohvalla, vällyjen välissä, ja kuuntelen jouluradiota hämyisessä pirtissä. Ilmassa on kinkun ja maustekakun tuoksua. Laitoin kinkun poikkeuksellisesti jo tänään, huomenna on niin paljon tekemistä ja käydään äidin ja iskänkin tykönä, niin oli järkevämpi tehdä näin.

Ikäväkseni joudun toteamaan, että taidan olla tulossa kipeeksi, just jouluna. Aivastuttaa ja yskittää ja on pirun kylmä, kuumetta oli onneksi vain 37,1.

Mutta nyt toivottelen teille oikein rauhallista joulua, nauttikaa hyvästä ruuasta ja ihmisistä ympärillänne, ja hiljentykää! Palataan joulun jälkeen :)

Murtuneet paikat

Lähes viikko mennyt viime sekoiluista, taas aika jatkaa. Mitäs viikon aikana on tapahtunut? Hmm.. Oon nyt käynyt yksityisellä ortopedilla tän jalan kanssa, maanantaina otettiin magneettikuva, tänään mulla oli taas aika lääkärille, kävin röntgenissä ja sain tulokset. Toisaalta toivoin että sieltä löytyisi jotain, saisin syyn näille helvetillisille kivuille. Kyllästyin siihen tk touhuun ja lampsein lääkäritaloon. Onneksi sekä magneetti- että röntgenkuvat otettiin, sieltä paljastui pohjeluun murtuma ja revenneet nivelsiteet. Sanoi vain, eipä ihme että on ollut kipeä. Ha! Sanoi, että tällänen murtuma on aika harvinainen ja että paraneminen vie ainakin 10-14 viikkoa! Ja täytyy ottaa kaksi keppiä, täytyy antaa jalalle niin paljon lepoa kuin voi enkä saisi varata sille yhtään painoa.

Asiasta kolmanteen, yksi mun läheinen sanoi sellaisia asioita jokin aika sitten, jollaisia ei pitäisi koskaan toiselle sanoa. Kyllästyin siihen että sanoja laitetaan mun suuhun ja että oon tehnyt mitä en todellakaan oo tehnyt, yhteydenpito menee jäähylle. Ainoa miten voin avata tätä asiaa, on kertoa mitä hän sanoi, mutten voi kertoa edes että mihin se liittyi. Anyway, hän sanoi "kyllä mä sillon JO ajattelin ettet sä ihan terve oo." Oli tosiaan puhe mun sairauksista ja asiasta, joka on "tapahtunut" yli 10v sitten. Jännän tästä asiasta tekee se, että kukaan muu kuin tämä kyseinen henkilö ei muista tälläistä tapahtumaa, edes minä vaikka minua se koskee. Joopajoo.

Olin tänään Tinkissä, huomenna on aika sairaanhoitajan juttusille heti aamuste, sit alkaakin joululoma! Ihanaaa! En malta odottaa :(

Sekavaa oloa

Ihan törkeä ahdistus päällä. Menin lukemaan facesta hammaslääkärijuttuja. Rintakehän päällä istuu norsu ja kurkusta kuristaa, paikat tärrää ja päässä juoksee ajatukset eikä niissä ole mitään järkeä. Ainoa mikä auttaa, on tupakalla käyminen.

Mun tarvis tosiaan käydä hoidattamassa kesken oleva juurihoito kuntoon yksityisellä, sain palvelusetelin johonkin tiettyyn hammaslääkäriin, mutta siinä on omavastuu 200€! Mistä hitosta mä revin sellaiset rahat..

Pää sekoo. Musiikki soi taustalla mutta mä en saa siitä kiinni, enkä kuule sitä vaikka kuulenkin. Kaikki asiat ahdistaa ja tuntuu että mikään ei näytä valoisalta. Tulevaisuudella ei oo mitään annettavaa enkä pysty mihinkään. Juttelin yhdessä ryhmässä, että haluaisin olla "normaali" eli olla yhteiskunnan normien mukainen ja käydä töissä. Eräs sairaanhoitaja kysyi, että olisko sellaisella elämällä mulle annettavaa. Tekisikö se mut onnelliseksi ja nauttisinko siitä. Vastasin että ei, sellasella elämällä ei olis mulle annettavaa ja luulen etten olisi yhtään sen  onnellisempi kuin nytkään. Ehkä jopa toisin päin.

Juttelin tänään yhden läheisen kanssa jolla on tällä hetkellä hieman vaikeaa. Tajusin tossa yksi päivä kun mietiskelin, että jos ei osaa olla yksin tai itsensä kanssa ja rakastaa itseään järjen mitoissa, ei kyllä voi ikinä olla täysillä kenenkään muunkaan kanssa tai antautua täysillä siihen suhteeseen. Tämän sanoin myös hänelle.

Mun sairastuminen on kasvattanut mua henkisesti älyttömästi ja ilman tätä sairautta olisin ihan eri ihminen. Elämä on saanut syvyyttä ja asiat eri perspektiivin. Oon nähnyt ihmisiä ja erilaisia tarinoita. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Voin vilpittömästi sanoa, että olen onnellinen mun sairastumisestani, ymmärrän nyt paremmin ja näen selkeämmin, sellaisia asioita joita moni muu ei. Joillekin olisi maaiman pahin paikka saada mielen sairaus. Mulle ei, aluksi hirvitti mutta ei enää. Olen melkein kiitollinen, vaikka tää skitsofrenia on vienyt paljon, on se myös antanut todella paljon.

Sorry sekava teksti, nyt painun vällyjen väliin ja hiippailen unten maille. Hyvää yötä <3

Ihmis-inho

Jalka särkee joka päivä enemmän ja enemmän. Sain tälle päivälle lääkäriajan 10.30. 9.30 huonosuomi-lääkäri soittaa ja tulistuu kun en ymmärrä häntä eikä hän minua. No, en pääse lääkärille, vaan nyt mut laitetaan fysioterapeutille. Yritin sanoa että pakko tälle jotain on tehdä, ei tää oo enää normaalia kipua, mutta ei. Oon tänäänkin syönyt lääkkeitä mutta itku tuli kauppamatkalla kun sattuu niin 😟

Joo.. ja kauppamatka! On se kumma kuinka tarvii tunkea kassalla. Mä kepin ja kärryn kanssa yritän saada tavarat hihnalle ni eikö siinä persee takana joku keski-ikänen rouva töni koko ajan ja oo niin kiireinen, että tavarat sekottuu mun tavaroihin. Sitten kun mun tupakka-aski jäi hänen puolelleen ni enkö tän rouvan silmistä sinkoudu salamoita! Meinasin avata sanaisen arkkuni mutta olin hiljaa..

Mä alan olee täynnä ihmisiä. Tai en ihmisiä yleisesti, mutta tiettyjä ihmisiä. Mua kohtaan on käyttäydytty todella törkeesti ja sanottu todella törkeitä asioita viime aikoina. Oon antanut mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta kun niitä kertyy, niin pinna alkaa olee aika kireä eräitä ihmisiä kohtaan, oon loukkaantunut ja nyt päätinkin että tästä lähtien annan olla. En kysy kuulumisia enkä mitään muutakaan. Mielessä on pyörinyt että tekisin blogista salaisen niin voisin kirjoitella enemmän henk koht asioita. Tosin oon saanut positiivista palautetta kun tää on julkinen. Hmm..

Hei ootteko huomannut että joulu on ensviikolla?! IHANAA!!! Oon niin jouluihminen, on ollut mahtavaa nauttia hämärästä kynttilöiden valosta, jouluvaloista, joulun tuoksuisista kuivakakuista, joululauluista.. Lista jatkuu loputtomiin :)

Ortopedi & hulluttelua

Sain aiemmin viikolla kirjeen ortopedilta. Näkemättä mun nilkkaa hän totesi, että siinä on akuutti nyrjähdys, jota hoidetaan tk:ssa ja aircast-nilkkatuella 3-4viikkoa. Jos 3kk päästä (!!!) edelleen on kipeä, voidaan harkita magneettikuvausta. Harkita?! 3kk mä joudun olemaan näillä kivuilla ja syödä tälläisiä määriä kipulääkkeitä? MITÄ!

Mulle ollaan koko ajan puhuttu nivelsiteiden repeemisestä ja mahdollisesta leikkauksesta. Ja näkemättä mun nilkkaa hän totesi nämä asiat. Siitä on vähän päälle 3 viikkoa kun loukkasin itseni, ja se turvottaa vieläkin, mustelma tosin on kadonnut, mutta eikö sen turvotuksen jo pikkuhiljaa pitäisi alkaa hävitä ja jalan vähitellen lakata särkemästä näin paljon. Kyllä sen sanon, että nostan hoitovirhe-kanteen jos tätä on kumminkin hoidettu väärin.

Oon päässyt alkoholin makuun piiitkästä aikaa. Viime vkl otin muutaman siiderin, eilen kolme. Ja heh, voi tätä krapulaa! Ei uskoisi että noin vähästä tulee kankkunen, mutta näköjään tulee :D On ihanaa vähän rentoutua. Meillä oli eilen tosi hauskaa Juhanin kanssa vaikka oltiin ihan kahdestaan, tanssittiin Modern Talkingin tahtiin ja hulluteltiin. Jalka esti aika paljon tanssimista mutta siitä huolimatta oli niiiiin kivaa! Ai että mä rakastan tota ihmistä, sen kanssa saa repäistä ja olla hassu.

Tänään tehdään jotain hyvää ruokaa ja nautitaan vapaapäivästä. Mukavaa viikonloppua :)

Keppileikkejä

Mulla sekoo pää tän jalan kanssa! Keppiä käyttäessä tulee toinen polvi ja selkä kipeiksi mutta ilman keppiä tää nilkan kipu on jotain ihan muuta. Yritä tässä nyt sit olla kun joudut syömään hirveät arsenaalit kipulääkkeitä. Meillä on Lumon joulujuhlat 18.pvä ja oon sitäkin miettinyt, että mitä mä laitan jalkaan jos tää jalka ei oo kunnossa. Mekko päälle ja reinot jalkaan? Reino on ainoa joka mun oikeeseen jalkaan menee, äsken kävin pihalla ja survoin kumisaapasta jalkaan, ai perkele.. Ei tuu mitään, ihmisten ilmoillakin mulla on toisessa jalassa talvikenkä ja toisessa reino :D

Viimepäivät on ollut yhtä leipomista. Ollaan alettu toimittamaan joululahjoja jo näin aikaisin, ettei kaikki jää viimeiselle viikolle. Viedään muutamaan paikkaan kuivakakku vanhemmille, niitä oon puurtanut. Ja masaliisaa. Eilen oltiin katsomassa kummipoika Eliasta, huomenna mennään kummitytön tykö ja ylihuomenna toisen kummipojan tykö. Perinteisesti kierretään kaikki paikat ennen joulua.

Tänään on virallinen envastaahannallepuhelimeen-päivä. Oon yrittänyt tavoittaa ystäviä joihin en oo hetkeen ollu tekemissä, mut jostain syystä kukaan ei vastaa mulle, hmm. Kaikki on jossain. Vaikka mulla on paljon ihmisiä ympärillä, nyt on tosi yksinäinen olo. Olis kiva että ees joku soittaisi takaisin.

Viikonloppu

Viikonloppu oli jälleen ihana! Perjantaina porukat ja veli tulivat käymään ja myöhemmin veli tuli meille yöksi. Oli niin hienoa aikaa, puhuttiin paljon syvällisiä ja toisaalta myös hauskoja asioita. Syötiin hyvin ja saunottiin ja valvottiin myöhään. Lauantaina käytiin kaupoilla hakemassa kaikki loput lahjat ja suklaat jouluksi, nyt on kaikki hoidossa. Oon tilannut lähes kaikki lahjat netistä, kun mun on niin vaikea käydä yksin kaupassa. Viime perjantaina kävin yksin kaupassa ekaa kertaa varmaan kahteen kuukauteen! Meinasi paniikki päästä yliotteeseen mutta onneksi selviydyin. En muistanutkaan kuinka ahdistavaa oli käydä yksin kaupassa..

Lauantaina käytiin Lauran tykönä pikkujouluissa, muttei jääty sen pidemmäksi aikaa kun mun jalka särki niin armottomasti. Kun lähdettiin, mun alkoi tehdä hirveästi mieli siideriä. Oon juonut viimeksi juhannuksena.. Käytiin kaupan kautta ja haettiin mulle neljä siideriä. Oli niin hienoa ottaa ne muutama ja rentoutua, oltiin Juhanin pajalla, käytiin saunassa ja kuunneltiin musiikkia. Mun olisi tehnyt mieli bilettämään mutta kepin kanssa ei välttämättä ihan paras idea. Kun olin ne neljä juonut, olin kyllä niin humalassa! Halvaksi tulee mun kännit :D Mulle meinasi tulla oikeen kunnon paniikkikohtaus, mutta se meni pienellä itkulla ja juttelemisella ohi. Sitä mä pelkäsin eniten, että tulee kamala paniikki, enkä voi ottaa lääkettä siihen.

Sunnuntaina oli ihana krapulapäivä, nukuttiin pitkään, käytiin ehtoommalla hakemassa koirille ja kissoille ruokaa ja samalla haettiin meille kebabit. Ehtoolla leivoin myös masaliisaa, tein pohjan jo lauantaina ja jätin sen jäähtymään keittiön pöydälle. Kun tultiin kotiin, oli pohjaa syöty ja siinä oli tassun jälkiä.. Se meni siis hylkyyn, voi kerpele. Tänään leivoin kuivakakun, mennään viemään joululahjoja kummipojalle ja vanhemmat saavat maustekakun.

Musta tuntui että mulla on vähän helpottanut vähän nää pakkoajatukset. En oo ollu ihan niin ahdistunutkaan kun niitä ei ole niin paljoa. Tai on niitä yhtä paljon mutta ne eivät ole niin kauhean voimakkaita.

Jalkaprobleemaa

Jalka kipeä edelleen. Kaverit alkoivat sanomaan facessa, että jos mulla onkin veritulppa. Kävin tänään sairaanhoitajalla tarkistuttamassa asian, ei ole huolta veritulpasta. Huh. Kivi vierähti sydämeltä. Mutta ei hyvää ellei jotain huonoakin: mun jalka joudutaan luultavasti leikkaamaan. Pari tahoa on siitä mulle sanonut, että niin pahasti nivelsiteet revenneet että täytyy kääntyä ortopedin  ja ehkä leikkauksen puoleen. Pelottaa ihan vtusti vaikka mikään ei ole vielä varmaa. Mietin vain miten mä pärjään päivät yksin jos joudutaan leikkaamaan ja joudun kulkemaan kahdella kepillä. Nythän mulla on siis ollut vain yksi keppi ja senkin kanssa on hankala mennä. Etenkin tänään kun kävin yksin kaupassa, toisessa kädessä keppi ja toisessa kärryt, ei meinannut tulla mitään. Oivoi.

Mua vitutti toissapäivänä ihan älyttömästi. Koko iltapäivä oli kauhea ketutus ja se eskaloitui siihen, kun olisin alkanut leipomaan mutta rasvaa ei ollut tarpeeksi. Voi prrrrrrkele! Olin kuin myrskyn merkki. Oon silti sellanen ihminen, että kun mun antaa hetken rypeä siinä paskassa, se menee kyllä aika nopeasti ohi.

Mun vanhemmat ja veli kävivät meidän tykönä tänään. Veli tulee vielä meille yöseeksi. Saunotaan ja herkutellaan ja tehään hyvää iltapalaa. Kivaa!

Kävin eilen omahoitajalla. Juteltiin tosi syvällisiä asioita ja avauduinkin oikein kunnolla. Tekee hyvää aina käydä juttelemassa ja vielä niin ihanan ihmise  tykönä, kuin mun omahoitaja on.