Jalka kipeä edelleen. Kaverit alkoivat sanomaan facessa, että jos mulla onkin veritulppa. Kävin tänään sairaanhoitajalla tarkistuttamassa asian, ei ole huolta veritulpasta. Huh. Kivi vierähti sydämeltä. Mutta ei hyvää ellei jotain huonoakin: mun jalka joudutaan luultavasti leikkaamaan. Pari tahoa on siitä mulle sanonut, että niin pahasti nivelsiteet revenneet että täytyy kääntyä ortopedin ja ehkä leikkauksen puoleen. Pelottaa ihan vtusti vaikka mikään ei ole vielä varmaa. Mietin vain miten mä pärjään päivät yksin jos joudutaan leikkaamaan ja joudun kulkemaan kahdella kepillä. Nythän mulla on siis ollut vain yksi keppi ja senkin kanssa on hankala mennä. Etenkin tänään kun kävin yksin kaupassa, toisessa kädessä keppi ja toisessa kärryt, ei meinannut tulla mitään. Oivoi.
Mua vitutti toissapäivänä ihan älyttömästi. Koko iltapäivä oli kauhea ketutus ja se eskaloitui siihen, kun olisin alkanut leipomaan mutta rasvaa ei ollut tarpeeksi. Voi prrrrrrkele! Olin kuin myrskyn merkki. Oon silti sellanen ihminen, että kun mun antaa hetken rypeä siinä paskassa, se menee kyllä aika nopeasti ohi.
Mun vanhemmat ja veli kävivät meidän tykönä tänään. Veli tulee vielä meille yöseeksi. Saunotaan ja herkutellaan ja tehään hyvää iltapalaa. Kivaa!
Kävin eilen omahoitajalla. Juteltiin tosi syvällisiä asioita ja avauduinkin oikein kunnolla. Tekee hyvää aina käydä juttelemassa ja vielä niin ihanan ihmise tykönä, kuin mun omahoitaja on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti