maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannus

Juhannus oli niiiiin ihana! Torstaina käytiin ruokaostoksilla Prismassa. Ei enää sinne kun on joku juhlapyhä tulossa.. Selvittiin sieltä 45 minuutissa mutta Juhanin mielenterveys oli totisesti koetuksella. Meinasi flipata kunnolla jo ennen kuin päästiin sisään, kun joku mummu kiilasi reteesti eteen sisäänmenoportilla. Mulla oli ennemmin hauskaa katsella Juhania, vaikka mua ahdistikin ihan hirveesti ennen kuin päästiin kauppaan. Kaupassa se ahdistus kuitenkin unohtui kun oli lista jota seurata. Joitain tuttujakin nähtiin.

Perjantaina Jani ja Linda tulivat ja grillailtiin ja pidettiin hauskaa. Linda lähti yöksi töihin, me loput lähdettiin käymään kaupassa ja naapurin veljen tykönä. Yöllä syötiin vielä pitakebabia.

Lauantaina mentiin naapuriin saunomaan. Mä pääsin ensimmäistä kertaa ikinä paljuunkin. Tosin se ei ollut mulle hirveen miellyttävä kokemus, jostain syystä sydän alkoi hakkaamaan hirveesti ja oli pakko nousta pois. Yöllä lähdettiin vielä Jennin kanssa ajelemaan Poriin ja etsimään auki olevaa ruokapaikkaa. Grillille oltais haluttu mut molemmat, GP ja Cotton molemmat kiinni. Päädyttiin sitten Junukseen hakemaan pizzat ja kebabit.


Sunnuntaina mentiin äidin ja iskän mökille. Tai ei se niiden ole, vuokramökki, mutta anyway. Veli ja Linda tulivat myös ja grillailtiin sielläkin. Oli hyvää ruokaa. Koirat eivät päässeet tällä kertaa mukaan, meillä on ainoastaan pakettiauto kun mun auto on ajokiellossa (sakkorengas), mutta seuraavalla kerralla sitten. Tänään mun auto menee katsastukseen ja saan sen taas alleni. On ollut outoa olla ilman autoa, monesti oon ajatellut et hei lähempä sinne tai tänne, kunnes oon muistanut että eihän mulla oo autoa.

Tällä viikolla ei oo mitään ihmeellistä. Vähän kuumottelee jo kun mulla on hammaslääkäri viikon päästä..

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Ahdistusta

Mua on ahdistanut eilen ja tänään ihan hirveesti. Ahdistaa kaikki, ihan kaikki. Syöminen, lääkkeiden ottaminen, kaupassa käyminen.. Lista jatkuu loputtomiin. Paniikkikohtauksia on melkein tullut, vaikka oon ottanut lääkkeet. Tälläkin hetkellä sydän hakkaa ja pelkään saavani sydänkohtauksen, ja kauppaan pitäisi kohta lähteä. Voi apua.

Mua ahdistaa se laivareissu elokuussa, ja tää juhannus ja se kun vieraita tulee. Älkää käsittäkö väärin, rakastan sitä kun rakkaat tulee yöseeksi kylään, mutta jotenkin pelkään paniikkikohtausta enemmän kun on ihmisiä paikalla. Laivareissu pelottaa myös sen paniikin takia, jossittelen että jos tulee sitä ja tätä ja tota. En pysty ajattelemaan ennemmin  niitä positiivisia asioita vaikka kuinka yritän. Ihan kuin joku pikkudemoni olisi mun olkapäällä kuiskimassa pahoja asioita. *ittu.

Pakko-oireet ovat olleet myös pinnalla nyt kun ahdistuskin on ollut. Oon tarkistellut tänään vaikka mitä, vaikka en oo edes tehny tänään mitään. Pakkoajatuksia on myös vaikka kuinka.. Ainoa hetki kun pääsen niitä pakoon, on se kun vaivun uneen. Se koko päivän huilaaminenkin tuntuu aiheuttavan ahdistusta, outoa kyllä. Oon aika hukassa tällä hetkellä. En tiedä mitä pitäis tehdä tai ajatella. Kuinka selvitä.

No, laitetaan loppuun pieni kevennys. Mies teki herkullista iltapalaa eilen <3


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Onnistunut vkl

Unohdin viimeksi vallan kertoa, että kävin Amarillossa syömässä OCD-ryhmäläisten kanssa. Oli tosi kivaa ja hyvää ruokaa ja pärjäsin hyvin, vaikka aluksi ahdistikin aika paljon. Hyvässä seurassa ahdistus katosi ja pystyin nauttimaankin.

Mulla ei oo autoa loppuviikkona, joten oon kodin vanki. Käytiin katsastuksessa eilen ja sain ajokiellon sakkorenkaan takia. Perrrkele. Käytiin tänään heittämässä auto kaverille korjaukseen, mutta hän on tosi kiireinen eikä saa korjattua ennen loppuviikkoa. Onneksi meillä on Juhanin työauto.

Meillä oli vieraita koko viikonloppu. Ensin Jenni tuli yöksi perjantaina, meillä oli ihan sairaan kivaa. Bailattiin oikeen kunnolla ja pidettiin niin hauskaa! Lauantaina mun veli ja Linda tulivat yöksi. Mä menin puoli viiden aikaan nukkumaan, muut jäivät vielä valvomaan, ja heräsin joskus puolenpäivän aikaan, Juhani nousi vasta kolmelta :D Oli niin kivaa! Sunnuntai menikin huilaamiseksi, oli ihana pitää oikea lepopäivä.

Mä olin eilen mun omahoitajalla. Se ihminen on niiiiin ihana ja sympaattinen. Se osaa sanoa miltä musta tuntuu, ilman että erikseen kerron. Hän tietää kuinka raskaita harhat ja pakko-oireet on ja sanoikin että teen joka päivä kokonaisen työpäivän omassa päässäni. Samaa Juhani on sanonut. Oon niin onnellinen että oon saanut tollaisen hoitajan.

Mitä juhannus-suunnitelmia teillä on? Jani ja Linda tulevat meille pe ja varmaan käydään naapurissa, tietysti grillaillaan ja käydään katsomassa kokko Las Paluksella. Lauantaina toivottavasti äiti ja iskä tulevat meille grillaamaan. Muuten ei meillä mitään ihmeempää.

Jos ei kirjoitella enää ennen vkl, toivottelen oikein lämmintä juhannusta, pitäkää hauskaa ja olkaa varovaisia! <3

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Paljon ohjelmaa

Helou! Alkuviikosta kävin diabeteshoitajalla. Paasas laihduttamisesta, ja sano "no, oot sä noinki ihan nätti". Loukkaannuin ja pääsi poru sen tyköä lähtiessä. Se kiinnittää kyllä huomiota ylipainoon, joo, muttei sen syihin. Kunpa ei tarvitsisi enää mennä sen tykö, vaan se on ainoo db-hoitaja Ulvilassa. Ei oo vaihtoehtoja.

Mira kävi tyttönsä kanssa myös alkuviikosta. Oli niin ihanaa rupatella ja aika kuluikin kuin siivillä. Toivottavasti nähdään taas pian.

Eilen pikkuveli ja hänen tyttöystävänsä kävivät viihtymässä meidän tykönä sen jälkeen kun saatiin puukkojen teko hyvään malliin (eli myöhään ehtooste). Oon niin onnellinen että oon mun veljeni kanssa niin läheisissä väleissä ja että hänellä on niin ihana tyttöystävä kuin mitä Linda on.
He tulevat meille juhannuksena, grillaillaan ja chillaillaan. En malta odottaa!

Tällä hetkellä odottelen naapurin Jenniä tulevaksi meille viettämään iltaa. Tehdään hyvää ruokaa, saunotaan ja kuunnellaa musiikkia.

Mulla on ollut tällä viikolla jonkun verran ahdistusta, pari paniikkikohtausta ja hieman harhoja. Sellainen olo, että esim tv:tä katsellessa ne äänet ei tule telkkarista vaan jostain muualta. Kuulen huokailua wc:n lavuaarista ja olo on välillä tosi epätodellinen. Oon kuitenkin pärjännyt.

Ps. Nyt mulla on odotettavaa pitkästä aikaa! Me lähdetään laivalle elokuussa Lumolaisten kanssa! Odotan sitä niin paljon!

Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Fysioterapiaa

Viikko on alkanut hyvin. Maanantaina kävin fysioterapeutilla ton selkäni kanssa, laittoi mulle teipit ja meen ensviikolla uudestaan. Kipeä on ollut sen jälkeen, kun kokeiltiin eri asentoja ja paineltiin kipeää kohtaa. Teipit auttaa kyllä mut kipu on silti ollut niin kovaa, että oon joutunut eilen ja tänään syömään särkylääkkeitä. Hups, taustatiedot unohtui. Eli kaaduin 2008 pahasti, kävin magneettikuvassa ja siellä näkyi kolme pullistumaa. Siitä asti selkä on ollut enemmän tai vähemmän kipeä jokaikinen päivä. Hokasin vasta fysioterapeutille selittäessä, että mä oon kestänyt sitä kipua jo 10 vuotta! 10 vuotta...
Toivottavasti saan sieltä apua.

Oon vähän leiponut taas viimeaikoina. Viimeviikolla tein masaliisaa ja suklaamoussekakkua, eilen voileipäkakkua ja kinkkupiirakkaa, tänään olisi tarkoitus tehdä mustikkapiirakkaa. Leipominen on niin ihanaa terapiaa! Kaikki unohtuu silloin. Tässä voileipäkakku, johon en itse ollut täysin tyytyväinen, mutta muut kehuivat.



Tänään oli iloinen jälleennäkeminen kun vein Haikua rokotukselle. Tapasin erään vanhan ystävän ja oli niin kiva vähän rupatella.

Mulla on ollut vähän harhainen olo parina viimepäivänä. Katselin eilen salkkareita, niin musta tuntui että se puhe ei tullut telkkarista, vaan jostain muualta, en kyllä tiedä mistä. Tänään äidin ja iskän tykönä mun silmissä matto alkoi lainehtia ja tuntui kuin olisin ollut ulkona itsestäni. Vaikea selittää.

Mä sain leivottua pikaisen mustikkapiirakan kun pidin vähän väliä tän kirjoittamisen kanssa.



Viikkokin on jo puolivälissä, kohta koittaa taas viikonloppu. Mukavaa loppuviikkoa!

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Paljon asiaa

Viimeajat ovat olleet kiireisiä. Ollaan tehty Juhanin kanssa puukkoja perseet ruvella, ja tänään luovutettiin viimeisin. Nyt saa hetken levähtää ja on vihdoin aikaa nähdä ystäviä.

Eilen olin pienissä siidereissä. Kerkesin neljä juomaan ja sit iski ahdistus. V*ttu mä arvasin että ilta tulee menemään ahdistukseen joka lähtee ainoastaan nukkumalla. Ja eikö näin ollut. Mulle tuli kauheet aaltoilevat ahdistukset enkä meinannut päästä niistä yli. Lähtivät tosiaan vasta yön aikana. Ahdisti, sit saattoi mennä 10min että meni ihan hyvin, sit iski uus ahdistusaalto, ja kaiken lisäksi mukaan tulivat myös pakkoajatukset. Yö kolmeen jaksoin yrittää, mut sit annoin periksi ja menin nukkumaan. Tää päivä on mennyt kivasti.

Eilenkin oli kivaa, mutta tunnelmaa latisti kun eräs rakas ystävä soitti ympäri kännissä, sanoi että on juonut vaan 9 mutta vetänyt vielä pilveä päälle. Sanoin Juhanille että arvelen että on vetänyt jotain muutakin, ja myöhemmin illalla selvisi että mukana on ollut myös amfetamiinia. Käytän mäkin päihteitä, sillon tällön alkoholia ja joka päivä tupakkaa, mutta huumeisiin en koske. Harmittaa tän ystävän puolesta ja olenkin miettinyt mitä voisin tehdä. Asiat taitavat silti olla sillä mallilla, että ulkopuolisten sanomiset on merkityksettömiä. Sama se mitä mä yritän, hän on aikuinen ihminen ja tekee omat päätöksensä. Kunhan vaan elämä ei saisi päätöstä kun noissa piireissä sekoilee.

Pikkuveli oli tässä meidän tykönä tänään monta tuntia. Tehtiin tonnikalapizzaa ja juhlittiin hänen syntymäpäiväänsä kahvin ja kakun merkeissä. Tein suklaamoussekakkua, joka oli menestys.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä koko päivä pihatöitä, meillä kävi kaivinkonemiehiä tekemässä vähän muutoksia meidän pihaan. Ryytimaa olisi tarkoitus ainakin kääntää.

Oikein aurinkoista viikonloppua, nauttikaa!

Ps. Aatos on tottunut tötteröön aika hyvin ja ollaan saatu annettua kaikki lääkkeet ym hyvin. Ainoa ongelma on siinä kun vaihdetaan sukka kipeään jalkaan. Se puhdistetaan Betadinella ja kuivataan föönillä, ja sekös vasta kamalaa on. Molempien kädet ja naamat naarmuilla kun kissanperkele ei meinaa antaa hoitaa. Voi kun pieni ei ymmärrä omaa parastaan. No, keskiviikkoon kun jaksetaan niin päästään kaulurista eroon ja taas ulkoilemaan vapaasti.