lauantai 2. kesäkuuta 2018

Paljon asiaa

Viimeajat ovat olleet kiireisiä. Ollaan tehty Juhanin kanssa puukkoja perseet ruvella, ja tänään luovutettiin viimeisin. Nyt saa hetken levähtää ja on vihdoin aikaa nähdä ystäviä.

Eilen olin pienissä siidereissä. Kerkesin neljä juomaan ja sit iski ahdistus. V*ttu mä arvasin että ilta tulee menemään ahdistukseen joka lähtee ainoastaan nukkumalla. Ja eikö näin ollut. Mulle tuli kauheet aaltoilevat ahdistukset enkä meinannut päästä niistä yli. Lähtivät tosiaan vasta yön aikana. Ahdisti, sit saattoi mennä 10min että meni ihan hyvin, sit iski uus ahdistusaalto, ja kaiken lisäksi mukaan tulivat myös pakkoajatukset. Yö kolmeen jaksoin yrittää, mut sit annoin periksi ja menin nukkumaan. Tää päivä on mennyt kivasti.

Eilenkin oli kivaa, mutta tunnelmaa latisti kun eräs rakas ystävä soitti ympäri kännissä, sanoi että on juonut vaan 9 mutta vetänyt vielä pilveä päälle. Sanoin Juhanille että arvelen että on vetänyt jotain muutakin, ja myöhemmin illalla selvisi että mukana on ollut myös amfetamiinia. Käytän mäkin päihteitä, sillon tällön alkoholia ja joka päivä tupakkaa, mutta huumeisiin en koske. Harmittaa tän ystävän puolesta ja olenkin miettinyt mitä voisin tehdä. Asiat taitavat silti olla sillä mallilla, että ulkopuolisten sanomiset on merkityksettömiä. Sama se mitä mä yritän, hän on aikuinen ihminen ja tekee omat päätöksensä. Kunhan vaan elämä ei saisi päätöstä kun noissa piireissä sekoilee.

Pikkuveli oli tässä meidän tykönä tänään monta tuntia. Tehtiin tonnikalapizzaa ja juhlittiin hänen syntymäpäiväänsä kahvin ja kakun merkeissä. Tein suklaamoussekakkua, joka oli menestys.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä koko päivä pihatöitä, meillä kävi kaivinkonemiehiä tekemässä vähän muutoksia meidän pihaan. Ryytimaa olisi tarkoitus ainakin kääntää.

Oikein aurinkoista viikonloppua, nauttikaa!

Ps. Aatos on tottunut tötteröön aika hyvin ja ollaan saatu annettua kaikki lääkkeet ym hyvin. Ainoa ongelma on siinä kun vaihdetaan sukka kipeään jalkaan. Se puhdistetaan Betadinella ja kuivataan föönillä, ja sekös vasta kamalaa on. Molempien kädet ja naamat naarmuilla kun kissanperkele ei meinaa antaa hoitaa. Voi kun pieni ei ymmärrä omaa parastaan. No, keskiviikkoon kun jaksetaan niin päästään kaulurista eroon ja taas ulkoilemaan vapaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti