tiistai 30. lokakuuta 2018

Vastuuttomuutta

Mulle on tullut jonkun verran paniikkikohtauksia viimeaikoina. Yks päivä rikoin lasin keittiön lavuaariin, mulla oli leivonta kesken, ja tykötarpeet oli siinä metrin päässä. Pakkoajatukset ottivat vallan ja kuvittelin että lasinsirpaleita on lentänyt taikinaan ja kuorrutukseen, ja jouduin heittämään kaikki pois ja aloittamaan alusta. Ajattelin että lasinsiruja oli lattialla ja Haiku menee ja nuoleskelee niitä, saa haavoja sisuskaluihin ja kuolee, että kissat tepastelevat siruihin ja kuolevat tassujen verenhukkaan. Juhani sai rauhoteltua mua ja lääkkeiden kanssa paniikki meni ohi. Tänään kuvittelin saavani karvan kurkkuun ja tuli paniikki että se kulkeutuu keuhkoihin ja kuolen. Näissä molemmissa tapauksissa tiedostan, ettei se oo loogista tai että se on käytännössä mahdotonta, mutta kun pakkoajatukset ottavat vallan, en mahda mitään vaan tulee paniikki. Huomenna mulla on omahoitajan tapaaminen, täytyy hänen kanssaan jutella et mitä pitäis tehdä.

Käytiin tänään Amarillossa kullan kanssa. Päätettiin taas että viikollakin voi olla kivaa ja että tehdään spontaaneja asioita, joista nautitaan. Niinpä käytiin herkuttelemassa. Ja hyvvvää oli!

Mulla on lähipiirissä eräs henkilö, johon saa pettyä uudestaan ja uudestaan, kerta toisensa jälkeen. Millään ei mene järki päähän että hoitaisi hänen itse aiheuttamansa sotkut ja auttaisi meitä hoitamaan pilalle menneet asiat. On se kumma kuinka vastuuton aikuinen ihminen voi olla, ja huoleton. Sen sanon, että jos se meidän pihaan vielä tulee, näytän kyllä mistä pääsee ulos. Mun elämään tämä ihminen ei enää kuulu. Toivottavasti hän tuntee edes pienen piston sydämessään lukiessaan tämän tekstin.

Mua oikein hemmotellaan tällä viikolla. Ensin käytiin syömässä, torstaina pääsen pitkästä aikaa kampaajalle. Alkaa tukka olemaan niin pitkä että jo kihartuu, aika siis leikkuulle.

Palaillaan taas :)

perjantai 26. lokakuuta 2018

Leipomista ja kutomista

Selkä on vaivannut mua nyt kolmisen viikkoa. Oon ravannut lekurissa ja nyt en enää ees saa aikaa lääkärille, koska hän oli kirjoittanut mun tietoihin, että ei osaa enää tehdä mitään ja täytyy odottaa aikaa kirurgian polilta. No mä oon puoltoista viikkoo odottanut mut mitään lappua ei oo vielä kalahtanut postilaatikkoon, vaikka lähete oli laitettu kiireiseksi. Odotellaan siis ja kärsitään vielä lisää.



Oon taas leiponut paljon. Toissapäivänä tein maustekakun, tänään suklaakuppikakkuja.



Oon niin onnellinen tähän aikaan vuodesta kaikesta kivusta ja särystä huolimatta. Saa laittaa kynttilöitä pimeisiin iltoihin, tunnelmavaloja, leipoa kaikkia tälläisiä jouluisia herkkuja, alkaa suunnittelemaan tekemään joululahjoja.. kerrassaan ihanaa! Näin syksyisin muhun iskee myös kutomiskärpänen. Oon yhdet anelmaiset saanut tehtyä itselleni, mutta koristelu jäi kesken kun aloin tekemään toisia lahjaksi.
Tummat on mulle, tosin seiskaveikasta tuli niin paksut sukat ettei pysty vielä pitämään, täytyy odotella pakkasia!



Tälle loppuvuodelle, tai ainakin joulukuulle on paljon kaikkea ihanaa ohjelmaa! Enskuussa on Juhanin synttärit, se tietää leipomista. Enskuussa myös oon taas vkl yksin kun Juskalla on menoa. On myös Pasin synttärit. Ikeassa täytyy käydä joku vkl hakemassa kummitytölle joululahja, joulukuussa ei millään ehdi. Joulukuussa 8pvä on Turmion kätilöiden ja Amorphiksen keikka Isomäki areenalla. Lähdetään sinne, ja 10pvä lähdetään reissuuuuun!! Lähdetään Prahaan neljäksi yöksi, alunperin meidän piti mennä kahdestaan, mutta suunnitelmiin tuli ihana muutos! Mun veli ja Linda lähtee mukaan! Iiiik millai mä jaksan odottaa!

Ihanaa että on perjantai, mun äiti ja iskä tulee käymään neljän aikaan ja Levomäet tulevat ehtoolla. Sunnuntaina on kummitytön syntymäpäivä, muuta menoa ei ole, saadaan olla kaikessa rauhassa.

Nyt toivottelen ihanaa viikonloppua jokaiselle, nauttikaa syksystä! <3



maanantai 22. lokakuuta 2018

Särkyä vain

Olin viime la-su yksin kotona, Juhani oli Pasin kanssa Joutsijärvellä patikoimassa. Pakko-oireet ja ahdistus kasvoi ihan mahdottomiksi. Aluksi tuntui että pärjään ihan hyvin, kävin äidin ja iskän tykönä ja sieltä menin veljen ja hänen kihlattunsa tykö. Mun piti herkutella ja hakea Hesestä ruokaa mutta päädyin vain omatekoiseen pizzaan. Syöminen yksin on jostain syystä tosi vaikeeta mulle, jotenkin sain sen pizzan alas ja siitäkö se lysti sit alkoi. Ahdisti ja ahdisti vain koko ajan enemmän ja ravasin vessassa pesemässä käsiä. Pakkoajatukset oli ihan kamalia ja kaikki eskaloitui paniikkikohtauksiin. Jenni oli ihana ja sanoi että tulee omasta illanvietostaan vaikka heti tänne meille, siinä on tosiystävä. Sanoin kuitenkin että meen pian nukkumaan jotta paniikit lähtee. Yritin katsoa jotain leffaakin muttei siitä mitään tullut. Yleensä nukahdan nopeasti mutta sinä yönä siinäkin meni melkein pari tuntia. Juska on taas enskuussa koko vkl pois, toivottavasti sillon menee vähän paremmin kuin nyt..

Tänään oli tosi kiva päivä. Äiti tuli aamuste aamupalan kanssa meidän tykö, käytiin vähän kävelemässä ja vietettiin aikaa. Mun äiti on ihan maailman paras, se on mulle niin läheinen ja tiedän ettei mun tarvitse kuin soittaa ja hän tulee apuun. Olin myös veljen kihlatun Lindan kanssa tänään kulussa, käytiin kaupungissa, kirpparilla ja Hintakaaressa. Jotain kivaa pientä löytyi. Oli niin ihana käydä jossain tyttöjen kesken, sitä oon kaivannut tosi paljon. Oli tosi kivaa.

Mulla on selkä vaivannut tosi paljon ja tosi pahasti. Välillä ei pääse istualtaan ylös ilman apua ja kävelemään lähteminen on vaikeeta. Toki sit kun pääsen liikkeelle ni sit kyllä menen. Tää alkava viikko on kolmas jo kun selkä vaivaa, oon käynyt siitä kolme kertaa lääkärissä ja kokeillut eri lääkkeitä. Tiistaina olin viimeksi lekurin pakeilla ja hän oli lähettämässä mua suoraan ensiapuun. Sanoin etten just sinä päivänä pystynyt menemään, mulle on pitänyt tulla postissa kiireellisenä lähete erikoislääkärille jo viime viikolla, mutta vielä ei ole näkynyt. Huomenna aamuste soitan taas lääkäriin, särky on niin kovaa että melkein tekee pahaa. Pää sekoo tätä menoa.

Toivotan teille mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Aika taas kulunut

Viime postauksesta on aikaa. Mä oon mennyt pidemmän aikaa niin, etten oikein tiedä mitä kuuluu. Toisaalta hyvää toisaalta huonoa. Hokasin tossa yksi päivä, että meillä ei ole rajattomasti aikaa ja pitäisi nauttia joka hetkestä. Sitä oon yrittänyt toteuttaa. Pieniä asioita, joista nauttimisen voi aloittaa, on vaikka kuinka; pimeät illat ja kynttilänvalo, hyvä ja ravitseva ruoka, puhtaisiin petivaatteisiin sukeltaminen illalla, rakkaan viereen nukahtaminen.. Näitä riittää, oikeesti, mutta listaamista tärkeämpää on mielestäni se, että tiedostaa sen ihanan hetken, keskittyy siihen ja ennen kaikkea nauttii siitä. Se ei ole helppoa aluksi, mutta helpottuu ajan myötä. Kokeile!

Mulla on ollut selkä ihan vtun kipeä. Oon ravannut tällä viikolla lääkärissä ja huomenna uudestaan. Sain aluksi tulehduskipulääkettä, ei apua. Seuraavaksi sain panacodia, auttaa, muttei vie kokonaan kipua pois. Mun oikea jalka on puutunut ja särkee pohkeen yläosaan asti. Muuta ei olla sanottu, kuin että selkäkipu lähtee ajan myötä pois. Ei helpota tilannetta tällä hetkellä kun sattuu  niin saamaristi.

Huomenna on asioiden hoito- päivä. Mies on vapaalla että saadaan hommat hoidettua ja asiat reilaan. Tiistaina mulla on kässäpaja Lumolla, teen parhaillaan siellä tunikaa itselleni. Keskiviikkona mulla on diabeteshoitajan tapaaminen, Victoza otetaan pois käytöstä ja saan uuden insuliinin tilalle. Jos lähtis sokerit laskemaan ja saisin senkin asian hoitoon. Loppuviikolla ei oo mitään ohjelmaa toistaiseksi, Juhani lähtee Pasin kanssa samoilemaan lauantaina ja on yön pois. Saan siis katsella lempparileffaa ihan rauhassa ja tirauttaa parit itkut. Hih. Viikonlopulla olis tarkoitus käydä mummunkin tykönä pitkästä aikaa.

Mulla ja Juskalla tuli sanaharkkaa erään tosi läheisen ihmisen kanssa. Meitä loukattiin ja nyt painin sen kanssa, että MULLA on paha mieli kun ei nähty tänään. Paha mieli pitäisi olla tällä toisella henkilöllä eikä mulla.. Oon ihan liian herkkä ihminen tälläisissä tapauksissa.. No kai sekin saadaan vielä sovittua, en haluaisi kuitenkaan että se asia lakaistaan maton alle vaan käsitellään se yhdessä. Saas nähdä.

Mutta nyt toivottelen mukavat illanjatkot ja onnea uudelle viikolle!