Vastuuttomuutta

Mulle on tullut jonkun verran paniikkikohtauksia viimeaikoina. Yks päivä rikoin lasin keittiön lavuaariin, mulla oli leivonta kesken, ja tykötarpeet oli siinä metrin päässä. Pakkoajatukset ottivat vallan ja kuvittelin että lasinsirpaleita on lentänyt taikinaan ja kuorrutukseen, ja jouduin heittämään kaikki pois ja aloittamaan alusta. Ajattelin että lasinsiruja oli lattialla ja Haiku menee ja nuoleskelee niitä, saa haavoja sisuskaluihin ja kuolee, että kissat tepastelevat siruihin ja kuolevat tassujen verenhukkaan. Juhani sai rauhoteltua mua ja lääkkeiden kanssa paniikki meni ohi. Tänään kuvittelin saavani karvan kurkkuun ja tuli paniikki että se kulkeutuu keuhkoihin ja kuolen. Näissä molemmissa tapauksissa tiedostan, ettei se oo loogista tai että se on käytännössä mahdotonta, mutta kun pakkoajatukset ottavat vallan, en mahda mitään vaan tulee paniikki. Huomenna mulla on omahoitajan tapaaminen, täytyy hänen kanssaan jutella et mitä pitäis tehdä.

Käytiin tänään Amarillossa kullan kanssa. Päätettiin taas että viikollakin voi olla kivaa ja että tehdään spontaaneja asioita, joista nautitaan. Niinpä käytiin herkuttelemassa. Ja hyvvvää oli!

Mulla on lähipiirissä eräs henkilö, johon saa pettyä uudestaan ja uudestaan, kerta toisensa jälkeen. Millään ei mene järki päähän että hoitaisi hänen itse aiheuttamansa sotkut ja auttaisi meitä hoitamaan pilalle menneet asiat. On se kumma kuinka vastuuton aikuinen ihminen voi olla, ja huoleton. Sen sanon, että jos se meidän pihaan vielä tulee, näytän kyllä mistä pääsee ulos. Mun elämään tämä ihminen ei enää kuulu. Toivottavasti hän tuntee edes pienen piston sydämessään lukiessaan tämän tekstin.

Mua oikein hemmotellaan tällä viikolla. Ensin käytiin syömässä, torstaina pääsen pitkästä aikaa kampaajalle. Alkaa tukka olemaan niin pitkä että jo kihartuu, aika siis leikkuulle.

Palaillaan taas :)