Ahdistusta

Mua on ahdistanut tänään koko päivän. Päivällä kävin äidin tykönä kaffeella ja siellä alkoi sydän tykyttelemään ja jättämään lyöntejä väliin. Se tietää aina ahdistusta, niinkuin nytkin. Pitkitin taas lääkkeiden ottoa tähän iltaan asti mutta sitten pakko oli antaa periksi. Ahdistaa vaan niin paljon ettei pysty olemaan ilman.

Mulla ei aina ole jotain tiettyä syytä mikä ahdistaa, vaan on sellaisia ns yleisahdistuksia. Tehtiin tänään ruokaa joka meni vituiksi ja lähdettiin subiin syömään. Ahdisti tosi paljon, mutta sielläkin pärjäsin ilman lääkettä. Kotiin kun tultiin ja katsoin salkkarit, alkoi ahdistaa yhtäkkiä niin paljon että meinasi tulla paniikki ja mun oli pakko nöyrtyä lääkkeiden edessä.

Mä oon nukkunut tosi huonosti jonkun aikaa. Sekin vaikuttaa pakko-oireisiin jotka taas johtaa ahdistuksiin. On monia asioita jotka stressaa, tänäänkin esim tuli 434e lasku Harjavallassa olosta. En tiedä mistä revin siihen rahat. Paljon on asioita joita mietin öisin ja yöllä tuntuu että ne asiat vaan kasvaa ja kasvaa ja vyöryy yli rajojensa. Mulla on just ennen nukahtamista pahoja pakkoajatuksia, jotka kuitenkin unohdan seuraavana aamuna. Jännä.

Kevät tekee tuloaan ja mulla on yleisfiilis kuitenkin parempi kuin pimeällä ja kylmällä talvella. Odotan että tie sulaa ja päästään kunnon lenkeille. Odotan että puut saavat silmut. Odotan että luonto alkaa heräämään. Odotan pihahommia ja nurmikon leikkuuta. Paljon on tulossa ja se on musta aivan ihanaa.

Nauttikaa talven viimeisistä rippeistä, näin mäkin teen. Palataan!

Pakko-oireet

https://yle.fi/uutiset/3-10696283?utm_source=facebook-share&utm_medium=social

Oli pakko jakaa tää linkki teille, pakko-oireet ei oo mitään hauskoja tai helppoja juttuja. Yleensä ne mielletään lieviksi kun niistä kärsivä ei halua jakaa julkisesti kaikkia oireita tai koko totuutta.

Käry kävi

Viikko ja viikonloppu on mennyt ihan hyvin. Eilen Pasi ja Niina viettivät meidän kanssa iltaa pitkälle yöhön. Oli kivaa. Alettiin lämmittää uunia jotta saatiin pizzat paistumaan, ja yhtäkkiä huomasin että uunista tulee kauhea käry. Uunia oltiin käytetty aiemmin päivällä eikä ollut mitään probleemaa. Nyt kuitenkin kärysi ja mä sain melkeen paniikkikohtauksen.

Avaan vähän tätä asiaa. Kerran uunipellin pohjaan oli juuttunut patalappu ja se meni pellin kanssa uuniin ja luonnollisesti tuli kauhea käry. Sain paniikkikohtauksen ja pakkoajatukset salamana päälle ja niinku varmaan muistatte että mun pakkoajatuksiin liittyy aina jonkun/jonkin kuolema. Pelkäsin et kaikki kuollaan johinkin savukaasuohin. No ei tässäkään tilanteessa muuta kun taas kauheet pakkoajatukset päälle ja äkkiä hermosavuille. Nappia naamaan ja onneksi Juhani ja Pasi saivat siivottua uunin niin ettei se kärynnyt enää ja saatiin murkinaakin, mut oli se mun päässä ihan hirvee kauhunäytelmä.

Mitäs muuta. Pakkoajatukset on olleet läsnä jokaisena päivänä tällä viikolla ja oon joutunut ottamaan Diapamia ja Ketipinoria. Hillan kanssa käytiin tehosterokotuksella, kuukaudessa painoa tullut 3,5kg mutta silti tyttö on liian laiha. Kasvattaja on syöttänyt jotain runsasenergistä ruokaa, samoin me, mutta se ei näköjään Hillalle riitä vaikka syö 3 kertaa päivässä. Ostettiin nyt penturuokaa jos sillä saataisiin lisää massaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Ollaan kuulolla!

Vaikka ja mitä

On ollut ihanaa aikaa sairaalastapääsyn jälkeen. Kaikki kunnia Juhanille, mutta kyllä kaikki ovat sanoneet että nyt kotona näkyy taas naisen käden jälki :D

Oon harrastanut mun lempparia, taikinaterapiaa, nyt todella paljon. Oon tehnyt kaakun, masaliisaa, pullaa pariin otteeseen, muffinsseja.. Suolaselta puolelta löytyy kans jotain pientä. Meillä Juhani kokkaa enemmän ruokia kuin mä, mulla on muutama bravuuri jotka vain ja ainoastaan minä teen, Juhani harrastaa enemmän näitä kokeiluja. Mä pysyn vanhoissa hyväksi todetuissa resepteissä.

Olin tänään pitkästä aikaa omahoitajan tykönä. Mun omahoitaja on paras, sille on niin hyvä jutella ja tuntuu et se on mun elämässä mukana. Sairaalasta pääsyn jälkeen mä oon jollain tavalla kilpaillut itseni kanssa, jos niin voi sanoa. Venytän rauhottavien ottoa ja mulla on mennyt jopa neljä päivää etten oo ottanut yhtäkään. Omahoitaja, ja myös Juhani, vaan sanoi et mulle on määrätty lääkkeet ja sillon mulla on lupa ottaa niitä, et ei oo mitään syytä venyttää, tää ei oo mikään kilpailu enkä saa mitalia siitä että oon päiviä ilman. Oon lopettanut itse myös pari lääkettä, omahoitaja ei ollut siitä kovin iloinen. Mulla meni Triptyl kuolaamiseen, lopetin sen kunnei sen kans saa ottaa buranaa ja buranaa tarvitsen päivittäin tohon mun selkään. Leponexia mulla menee päivällä 25mg, mut en oo ottanu sitä kunnen yksinkertasesti muista sitä ikinä.

Mulla on harhoja edelleen mut ne on taka-alalla, mut pakko-oireet on pinnalla, niihin ei sairaalassa oikeen paneuduttukaan. Pakko-oireista pakkoajatukset ja käsienpesu on pahimmat. Jossittelen myös hirveästi. Jos teen näin ni mitä jos siitä seuraa sitä ja tätä.. Pelkään kamalasti asioita; talo syttyy palamaan, Hilla lakkaa hengittämästä, muurahaiset valloittaa talon, Hilla syö pihalta jotain, tiputan kaupassa jotain..Näitä eri ajatuksia on vaikka kuinka paljon ja näihin jokaiseen liittyy se et me, tai joku muu, kuollaan. Kuulostaa pieneltä ja harmittomalta, mut ne jotka yhtään tuntee pakko-oirehdintaa tietää, et nää ajatukset on tosi ahdistavia ja pelottavia. Eikä niistä pääse eroon.

Hillasta on tullut tosi hieno tyttö. Käsien pureminen on lakannut melkein kokonaan ja uskoo, paremmin kuin Haiku, mitä sanotaan. Ollaan treenattu paljon ja edistyttykin hienosti.

Odotan viikonloppua. Pasi ja Niina tulee meille lauantaina, tehdään jotain hyvää ruokaa ja saunotaan ja rentoudutaan. Toivon teillekin mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua :)

Kotona!

6 viikkoa, melkein 7, vietin Harjavallan sairaalassa ja maanantaina sain kotiutuspaperit käteen ja pääsin kokonaan kotiin! Heihei Hvalta, ei tule ikävä.

Lääkitys tuntuu nyt olevan kunnossa ja olo on hyvä. On ollut niin ihanaa tehdä kotona etenkin ruokaa ja kotihommia, niitä normaalin arjen askareita tulee ikävä kun on vähän pidemään poissa. Muutenkin elämä rullailee kivasti.

Olin eilen piiitkästä aikaa Lumossa ja oli niin ihana nähdä ystäviä siellä. Olo oli todella tervetullut, mulla on ollut ikävä sinne ja niitä ihmisiä. Pasi ja Niinakin kävivät poikkeemassa illalla. Mulla on niin paljon ihmisiä ympärillä, en voi olla jankuttamatta sitä. Yksi ***** sai kävellä ulos mun elämästä omien valintojensa vuoksi, näin jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä.

Mulle on nyt kovin valiteltu sitä että mun elämä on kauheen helppoa ja valitan koko ajan mun asioista, ja pitäis pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Voin kertoa että helppoa ei ole, mutta on helpompaa jos keskittyy niihin hyviin puoliin elämässä ja on kiitollinen siitä mitä sulla on. Elämä koostuu niin paljon omista valinnoista, ei täysin, mutta suurimmaksi osaksi. Mun blogia ei kukaan pakota ketään lukemaan, sekin on oma valinta.

Mulle kommentoidaan paljon anonyymisti ja paljon jää julkaisematta. Kiitos kuitenkin jokaiselle kommentoijalle, myös näreissään olevalle. On helpompi jatkojalostaa juttuja joita jaan teidän kanssanne kun saan palautetta.

Mukavaa loppuviikkoa! <3

Lauantai

Heräiltiin aikaisin, tehtiin aamuhommat ja lähdettiin kohti Kontaktikoiria, pentukoulua. Siellä vierähti tunti, Hilla osaa olla todella hienosti mutta kun tulee pienikin tauko uuden opettelusta, alkaa järjetön riehuminen. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Paikallaan olo meiltä ei vielä luonnistu mutta nyt treenataan sitä kovaa. Muistan että Mandan kanssa oli aikoinaan sama homma, siitäkin on melkein 10v jo. Hilla on nyt 17 viikkoa vanha ja painaa sen 11kg.

Heitettiin Hilla kotiin ja lähdettiin ajelulle, Juhanilla oli mulle ylläri! Ahlaisissa sain tietää että mennään alpakkatreffeille! Iik! Alpakat on jotain niin söpöä.

Oltiin ulkorakennuksessa, tarjolla oli ruokaa ja kaffetta ja kastamista. Tää alpakoiden omistaja otti elukat sisälle ja saatiin syöttää niille porkkanaa kädestä. Että ne oli ihania!

Ehtoolla mennään Pasin ja Niinan tykö grillaamaan vuoden ensimmäiset makkarat.

Mukavaa lauantaita itsekullekin!