OCD vaihteeksi

Nyt menee pakko-oireet yli ja lujaa! Tein kaalilaatikkoa ja niinkun ennenkin oon kirjoittanut, pelkään, että uunipellin pohjaan on tarttunut jotain. Tarkistin ja tarkistin ja Juhani tarkisti ettei siellä ole mitään, mut silti mun pää sanoo et siel uunissa on jotain laskuja tms mikä alkaa käryymään. En pääse tästä yli ja alko ahdistaa ihan hirveesti. Kunpa "normaalit" ihmiset voisi tajuta kuinka kuluttavaa, ahdistavaa ja pakkomielteistä OCD voi olla. Päästäisin mielelläni teidät pääni sisään. Tätä tekstiä kun kirjoitan, oon kolme kertaa käynyt tarkistamassa uunin. Mun OCD on pakkoajatuksia ja tarkistamista. Ne "normaalit" ihmiset katsoo kerran et kahvinkeitin on pois päältä, mä tarkistan helposti kymmenen kertaa että se on pois ja otan vielä töpselin pois seinästä. Ja silti se jää vaivaamaan. Asiat jotka tarkistan ennen ku lähden yksin pois kotoa, on hella, kahvinkeitin, jääkaappi, pakastin ja yläkerran pakastin, suoristusrauta ja ulko-ovi. Kotoa lähtemiseen, jos yksin lähden, menee noin 10min ja usein joudun kääntymään vielä takaisin. Ja se on vielä vähän, tiedän ihmisiä joilla menee paaaaljon kauemmin kuin mulla.

Oon niin kyllästynyt tähän sairauteen, tai oikeastaan sairauksiin ylinpäätään. Aina on joku joka vaivaa. Tällä hetkellä mua ahdistaa ihan hirveesti toi uuni, ja se kun mua sattuu tohon suun ja korvan väliin. En osaa paikantaa kipupaikkaa, lääkäristä sanoivat että ottaa buranakuurin ja jos ei parissa päivässä mee ohi niin sit lekuriin. On tuo kipuillut jo pari kolme päivää. Tiedä sitten mikä sielläkin on. Syön kiltisti buranaa.

Onneks mulla on perjantaina omahoitajan tapaaminen, on taas paljon asiaa. Se 45min menee tosi nopeesti, usein teen muistilapun että muistan sanoa kaiken.

En voi muuta sanoa, kuin että olkaa te onnellisia joilla ei ole mt-ongelmia, tää on välillä yhtä helvettiä. Onneksi tulee myös niitä hyviä päiviä, se auttaa jaksamaan. Ja ne ihanat asiat ja ihmiset elämässä, ne pitää pinnalla. Kiitos.

Jannen synttärit

Mulla on ollut ahdistuspäiviä aikalilla joka päivä menneenä viikkona. Aamusta asti ahdistanut eikä ole mennyt kuin pari päivää etten oo joutunut ottamaan lääkettä. Harmittaa, mutta ei voi mitään. Pakkoajatukset on vallanneet mielen mutta yritän pyristellä niistä pois. Vaikeeta on.

Me vietettiin eilen "naapureiden" kanssa Jannen synttäreitä. Oli saunaa, ruokaa, hyvää musiikkia ja seuraa. Oli huippuhauskaa ja ihana tehdä ruokaa raclette-grillillä, siinä saa samalla seurustella kun ruoka paistuu pöydällä.

Ruokaa oli vaikka kuinka! Oli kahta eri salaattia, possua, nautaa, sieniä, parsaa, paljon eri juustoja, perunaa, patonkia.. Mitähän unohdin? Valinnanvaraa oli ja kaikille varmasti jotain. Jenni ja Janne toivat racletten mukanaan, meillä olis ajatus ostaa oma, eivät oo ihan hirrrrveissä hinnoissa. Suosittelen!

Eipä mulle sen kummempaa. Tulevalla viikolla on omahoitajan tapaaminen, vihdoin. Oon sitä odottanut jo pitkään. Ensviikolla mulla on myös tiedossa rentoutumista, sillä pääsen kampaajalle!

Palataan taas asiaan, nyt toivon teille oikein ihanaa alkavaa viikkoaa!

Kevät

Kevät tekee tuloaan ja se on nostattanut mun mielialaa. Ihanaa kun ulkona on lämmin ja melkein kaikki lumet sulaneet. Hilla on ihan ihmeissään, tämä kun on hänen ensimmäinen keväänsä. Harhat on jostain syystä nostaneet päätään vaikka muuten olo on hyvä. Joku joskus sanoi että mun tarvii varautua siihen, että mulla tulee aina olee harhoja, vaikkakin pieniä, mutta niiden kanssa täytyy oppia elämään. Mulla on yhdellä ystävällä sama diagnoosi ja saman tyyppisiä harhoja vaikka on sama lääkitys kuin mulla. Hänelle oltiin todettu samoin. Kyllä mä pystyn näiden kanssa elämään, eikä ne oo niin pahoja että pitäisi Harjavaltaan lähteä, mutta kyllä ne välillä häiritsee.

Olin viime vkl yksin kotona, Juhani oli kutsunnoissa. Meni ihan hyvin, rauhottavan jouduin ottamaan molempina päivinä mutta meni paremmin kuin kuvittelin. Kävin ystävien tykönä ja ehtoolla herkuttelin kebabilla. Oli toisaalta hienoa saada tehdä just sitä mitä itse haluaa, syödä mitä tykkää ja mennä niinkuin parhaaksi näkee. Toisaalta taas ikävä oli kova, mut tää oli hyvää "harjoittelua", sillä Juhanilla on kutsunnat myös ensi kuussa ja sillon on pois 4 yötä. Ei olla paljoo oltu meidän suhteen aikana erossa, joten siitä tulee vähintäänkin jännittävää. Onneksi on ystäviä ja perhe ympärillä niin ei tule tylsää.

Lumossa alkaa taas pitkästä aikaa OCD-ryhmä! Jes! Luulin että se alkaa tänään ja olinkin Lumossa jo ajoissa, kunnes sain tietää et se on vasta ens viikolla.. Prkl. No juttelin siellä ihmisten kanssa jonkun tunnin verran ja sain vietettyä luppoaikaa ja tapasin uusiakin ihmisiä. OCD-ryhmä on ollut mulle aina tosi tärkee ja sinne menee mielellään, sieltä saa vertaistukea ja tapaa ihmisiä, jotka kärsivät samoista asioista. Siellä saa luvan olla heikko niissä asioissa. Yksi mun henkirei'istä.

Nyt alan vääntää lihapataa, Juhanikin on kohta kotona. Nauttikaa kevään ensimmäisistä päivistä! 

Ps. Ensimmäiset leskenlehdet, krookukset ja perhoset bongattu!

Diagnooseja

Katselin tossa kanta.fi:stä mun terveystietoja ja diagnooseja. Tuli vähän yllätyksenä että mun erilaistumaton skitsofrenia onkin muuttunut paranoidiseksi skitsofreniaksi ilmeisesti viime sairaalakertalla. Muut diagnoosit pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tuskaisuus. Kerran mulle on sanottu että sehän on se ja sama mikä diagnoosi on, vain oireilla on väliä. Toisaalta joo ja toisaalta ei, kyllä mulle se merkitsee paljon. Ja kun alkaa miettiä tarkemmin, niin kyllä mun oireisiin sopii paremmin tuo paranoidinen. Pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sopii täydellisesti ja ne mulla onkin ollut jo vuosia.

Hilla on kuin kello. Se herättää mut jokaikinen aamu klo 7.40, poikkeuksena tänään 8.05. Osaa pyytää pihalle niin kuin isot tytöt tekee. Vaikka Hilla herättääkin, antaa se mun myös nukkua vielä ensimmäisen ulkoilun jälkeen. Hilla pysyy hienosti pihalla jos sen jättää yksin, mutta jos molemmat tytöt jättää pihalle samaa aikaa, on melkeen takuuvarmaa et ne lähtee yhdessä lenkille. Siksi päästetäänkin yleensä päivisin ne eri aikaa pihalle niin ei tarvitse lähteä hakemaan niitä naapurista. Illalla on eri juttu, pimeellä pysyy pihassa. Meillä on mennyt tosi hienosti Hillan kanssa eikä ole tuhoja, pisuja tai kakkoja tehnyt enää hetkeen sisälle. Nyt koputan puuta kun sanoin noin! Saatiin eläinlääkäristä noottia että Hilla on liian laiha, ostettiin toisia vauvaraksuja jotka sisältää paljon proteiinia ja rasvaa ja nyt Hilla onkin saanut jo lisää lihaa luidensa päälle. Punninnut en hetkeen ole mut veikkaan et 15kg on mennyt jo rikki. Ikää sillä on nyt 5kk. Hieno tyttö.

Viikonloppu oli ihana! Nähtiin ystäviä ja vietettiin laatuaikaa. Viikonloput menee ihan liian nopeesti!

Meillä on lämppärit ja tonnikalaleivät uunissa, kohta pääsee herkuttelemaan vähän myöhäisiltapalaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti nää on viimiset lumisateet tälle keväälle!

Itkemistä

Tulin tänne taas "itkemään" asioistani, niinkuin rohkeasti anonyymi mulle kommentoi. Anonyyminä on hyvä huudella, odotan että kyseinen henkilö hankkii nimimerkin niin saan paremmin keskusteltua siitä, mikä on "oikeaa" ongelmaa ja mikä ei. Hänen tarkoituksenaan on ilmeisesti aiheuttaa mielipahaa, siinä hän ei noin helpolla onnistu. Odotellessa. Ja ps. mies jaksaa oikein hyvin ;)

Tää viikko on ollut tavallaan rauhallinen vaikka oon ollutkin liikkeellä aika paljon. Maanantaina kävin äidin ja iskän tykönä, tiistaina ystävää katsomassa Harjavallassa, keskiviikkona omahoitajalla, eilen äiti ja iskä kävi meidän tykönä ja tänään kävin kauppareissulla. Omahoitajan käynti oli taas helpottava. Hän osaa niin hyvin lukea mua ja pystyn kertomaan hänelle sellaisia asioita, joita en jaa edes kaikille lähimmillekään kavereillekaan. Hän on myös siinä mielessä ihan loistava ihminen, että osaa kysyä myös ne oikeat kysymykset joilla pääsen eteenpäin omissa aivoituksissani.

Mietiskelen niin paljon kaikkea ja välillä ajatuksetkin menee ns yli ja niistä tulee hirvittäviä. Välillä niistä ei pääse edes pois muutakuin nukkumalla. Pakkotoiminnot ja harhat on pysyneet ihan ok-tasolla mut pakkoajatukset on lisääntyneet ja voimistuneet. Illat mulla on nyt olleet kaikkein vaikeimpia, mut oon silti pystynyt taas olemaan pari päivää ilman rauhoittavia. Oon tyytyväinen.

Viikonloppuna meillä on paljon ohjelmaa! Tänään käydään katsomassa ystäviä naapurissa, huomenna on pentukoulu ja kaverin synttärit, ja sen jälkeen ystävät tulee meille viettämään iltaa. Sunnuntaina  nukutaan pitkään ja käydään mun porukoilla. Tulee kivaa :)

Ps. Tänään on Haikun 8-vuotis synttärit, tänään saavat extraluut <3

Mukavaa viikonloppua!