Hammaslääkäri

Mulla ei oo ollut oikeen voimia kirjoitella. Pakko-oireet on olleet pahoina, samoin selkä. Kävin Terveystalossa fysiatrin puheilla ja tulos oli, että laihduta laihduta laihduta laihduta. Ei voinut määrätä mulle mitään buranaa vahvempaa, koska mulla menee niin paljon muita lääkkeitä. Suositteli että menisin fysioterapiaan omaan terveyskeskukseen. Täytyy soitella sinne jos saisin aikaa. Mutta siis näillä mennään. Sain noottia siitäkin, että varon selkääni koko ajan. No tottakai varon kun se on niin kipeä. Mutta kaikenkaikkiaan turha 111e:n arvoinen käynti. Lähtiessäni kättelin lääkäriä ja tämä sanoi "saa muutakin liikuntaa harrastaa". Me käydään joka päivä kävelyllä, se on aikalailla 1,5km mitä pystyn kävelemään ilman järjettömiä kipuja. Uimaan menisin mutta henkisesti en pysty. Sama kuntosalin kanssa. Huoh, ei jää paljon vaihtoehtoja.

Jaa ne pakko-oireet. Pahinta on katastrofiajattelu, joka aikalailla invalidisoi. Kävin eilen omahoitajalla ja sain maanantaiksi ajan lääkärille, katotaan lääkitystä että onko jotain liikaa tai jotain liian vähän. Omahoitaja tulee mukaan lääkäriin, tosi hienoa, jos unohdan sanoa jotain tärkeää.

Oon stressannu ihan järjettömästi joku kaksi viikkoa tätä päivää. Mulla oli nimittäin hammaslääkäri tänään. Meni paremmin kuin hyvin, yksi reikä paikattiin eikä vihlassut kuin kerran. Aloin poraamaan jo siinä kohtaa kun istuin siihen tuoliin ja aloin täristä ihan järjettömästi. Mutta hyvinhän se meni. Yksi reikä vielä on, sain paikkausajan lokakuulle. Hammaslääkäri on kyllä yksi maailman pahimmista asioista, ja on jännää että mä pelkään sitä. Mä oon pienenä käynyt läpi oikomishoidot ja multa on otettu yhteensä 9 hammasta pois, mukaanlukien viisaudenhampaat. Ei pitäisi pelätä, sen verran oon viettänyt aikaa hammaslääkärin tuolissa.. Silti nyt aikuisiällä alkanut pelottaa.

Seuraavassa kuvassa vasemmalta Haiku, Unto ja Hilla. Aatos vain puuttuu.

Hillakin täyttää 2.pvä jo 7kk. Mihin tää aika menee?

Toivottavasti teille kuuluu hyvää! Palataan taas asiaan! :)

Selkäsärkyä

Mitäs mulle kuuluu. Ihan hyvää kai. Viimepäivät tosin ovat menneet ahdistuksen merkeissä, aamusta asti ahdistanut. Eilen olin varma että saan sydänkohtauksen, alko yhtäkkiä sydän jyskyttää ihan jumalattomasti, mutta se lähti tupakan ja hengittelyn voimalla yhtä nopeasti kuin tulikin.

Mulla on ollut ihan jäätäviä selkäkipuja. Loukkasin selkäni muistaakseni 2008, kaaduin ja siitä se kaikki lähti. Mun selkä kuvattiin ja sieltä löytyi kolme pullistumaa ja yhdessä nikamassa vikaa. Viime syksystä se on ollut t.o.d.e.l.l.a kipeä ja ravasin siitä lääkärissä, kunnes lääkäri nosti hanskat pystyyn ja sanoi ettei voi tehdä mitään. Puhun nyt tk-lääkäristä. Nyt mun selkä kuvattiin uudestaan muistaakseni alkuvuodesta ja sieltä löytyi rappeumaa ja mahdollisesti alkava tyrä. Kävin kirurgin juttusilla ja hän sanoi ettei kannata nyt tehdä mitään. Buranaa vaan naamaan, Panacodia söisin jos se ei tekisi niin kamalaa ummetusta. Eli se on pois laskuista, 600mg Buranalla oon menny, se vie kivusta sen isoimman piikin pois muttei silti poista kipua. Nyt kivut on kuitenkin sellaisia että soitan maanantaina terveystaloon ja varaan ajan. Eilen haravoin 5min ja tuli niin kauhee kipu selkään että se heijasti jalkaan ja vatsaan. Ei tää oo elämää kunnei mihinkään pysty. Oon kokeillut liikkua ja maata, eikä mikään ole hyvä. Toivottavasti saan sieltä apua. Olisin soittanut jo tänään mut Juhani tarvitsi mun autoa, infoon teitä kun tiedän enemmän.

Mulla aloitettiin uudestaan yksi sokerilääke, ja se on tuonut mulle aika huonoa oloa. Kaikki sokerilääkkeet ovat aina aiheuttaneet, eikä tää pahoinvointi oo ollu niin pahaa kuin muista lääkkeistä tullut, mut inhottavaa silti.

Meidän piti mennä keskiviikkona juhlimaan meidän 4-vuotis hääpäivää Amadoon, mutta ennenkun oltiin lähdössä, luin Keskuskartanon tulipalosta netistä. Onneksi ei lähdetty, sillä ravintolakin kuulemma suljettiin. Käytiin sit hakees kiinalaista, ja ajettiin palopaikan ohi. Voi että, siellä oli ihan hirveetä! Koko katto liekeissä ja mustaa savua joka paikassa, meitä molempia alkoi oikein ahdistaa ja mulla rinnus ja korvat tulipunaiset. Onneksi ei tullut kuolonuhreja, oli se aivan järkyttävää nähtävää.

Oikein aurinkoista viikonloppua, meille ainakin on tulossa kaksi hienoa päivää (toiv pitää ennuste paikkaansa) ja ne vietetään koirille aitausta rakennellessa. Nauttikaa! <3

Sotaleskenä

Olin viime to-ti sotaleskenä. Mies oli kertaamassa ja mä pidin taloa pystyssä. Päivät meni oikeinkin hyvin, mutta illan tullen vaikeudet alkoi. Yritin tehdä ruokaa kunnes pakkoajatukset iskivät päälle ja kanat meni koirille ja kissoille. En vaan pystynyt syömään muuta kuin valmista ruokaa, pelkäsin itse tekemässä ruuassa vaikka mitä. Onneksi äiti ja iskä tarjosivat mulle yhtenä päivänä sapuskan ja sain syötyä kotiruokaakin. Äiti ja iskä olivat ihania ja kutsuivat mut saunomaan ja syömään iltapalaa lauantaina ja sunnuntaina syömään. Otin koirat mukaan ja vietettiin siellä paljon aikaa. Kävin myös naapurissa, Jennistä oli iso apu kun ehtoolla tuli paha olo. Noormarkussakin vierailin yhtenä ehtoona. Olihan siinä mielessä kiva olla yksin, sain tehdä sitä mitä halusin silloin kun halusin ja katsoa mitä halusin. Yritin viimeiseen asti nauttia yksinolosta mutta vaikeetahan se oli. En oo viimeiseen 8 vuoteen ollut näin "kauan" yksin.. Mutta mä selvisin!

Kävin viikko sitten perjantaina mun omahoitajalla. Mun parhaimpia päätöksiä tässä elämässä on se, että sanoin psykoosiklinikalla että haluan vaihtaa hoitopaikkaa aikuisten psyk.polille. En voi liikaa kehua mun omahoitajaa, hän tietää mitä mä ajattelen ja tunnen ja sanoi helvetin hienosti, että nää mun oireet on "invalidisoivia". Se on sellanen sana mikä kuvaa koko hommaa hiton hyvin. Niin hyvin.

Tällä hetkellä katselen sivusilmällä lätkän MM-kisoja. Suomea kannattamaan kaikki!

Huomenna on äitienpäivä. Oikein ihanaa päivää jokaiselle äidille, ovat ne lapset sitten ihmisiä tai eläimiä! <3