Olin viime to-ti sotaleskenä. Mies oli kertaamassa ja mä pidin taloa pystyssä. Päivät meni oikeinkin hyvin, mutta illan tullen vaikeudet alkoi. Yritin tehdä ruokaa kunnes pakkoajatukset iskivät päälle ja kanat meni koirille ja kissoille. En vaan pystynyt syömään muuta kuin valmista ruokaa, pelkäsin itse tekemässä ruuassa vaikka mitä. Onneksi äiti ja iskä tarjosivat mulle yhtenä päivänä sapuskan ja sain syötyä kotiruokaakin. Äiti ja iskä olivat ihania ja kutsuivat mut saunomaan ja syömään iltapalaa lauantaina ja sunnuntaina syömään. Otin koirat mukaan ja vietettiin siellä paljon aikaa. Kävin myös naapurissa, Jennistä oli iso apu kun ehtoolla tuli paha olo. Noormarkussakin vierailin yhtenä ehtoona. Olihan siinä mielessä kiva olla yksin, sain tehdä sitä mitä halusin silloin kun halusin ja katsoa mitä halusin. Yritin viimeiseen asti nauttia yksinolosta mutta vaikeetahan se oli. En oo viimeiseen 8 vuoteen ollut näin "kauan" yksin.. Mutta mä selvisin!
Kävin viikko sitten perjantaina mun omahoitajalla. Mun parhaimpia päätöksiä tässä elämässä on se, että sanoin psykoosiklinikalla että haluan vaihtaa hoitopaikkaa aikuisten psyk.polille. En voi liikaa kehua mun omahoitajaa, hän tietää mitä mä ajattelen ja tunnen ja sanoi helvetin hienosti, että nää mun oireet on "invalidisoivia". Se on sellanen sana mikä kuvaa koko hommaa hiton hyvin. Niin hyvin.
Tällä hetkellä katselen sivusilmällä lätkän MM-kisoja. Suomea kannattamaan kaikki!
Huomenna on äitienpäivä. Oikein ihanaa päivää jokaiselle äidille, ovat ne lapset sitten ihmisiä tai eläimiä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti