Mulla on nyt, mitä sanoisin, pari viikkoa (?) ollut unettomuutta. Nukahdan kyllä mutta herään keskellä yötä enkä saa unta ennen aamua. Aamulla kyllä nukun tosi sikeästi, mutta tää epätasainen uni aiheuttaa mulle oireita. Pakko-oireet pahenee minkä myötä ahdistus pahenee, onneksi harhat ei tällä hetkellä oo pahentuneet. Oon yrittänyt soittaa mun omahoitajalle nyt kolme päivää, mutta hän ei ole töissä. Alkaa takki olemaan aika tyhjä, tarviin jotain millä nukkuisin. Joka kerta kun mulle on tullut unettomuutta, oon joutunut sairaalaan, enkä halua sitä tällä kertaa. Asiat ei onneksi ole niin huonosti. Kai.
Pakko-oireet. Eilen ajelin joku 5km ja mun oli pakko kääntyä takaisin kotiin tarkistamaan onko ovet kiinni, onko pakastin ja jääkaappi kiinni, onko suoristusrauta pois seinästä, olenko tiputtanut jotain mitä koirat voivat syödä ja kuolla.Käsien pesu. Päivämäärien tarkastelu ruuista. Kun otan lääkkeitä, tarkistelu että en vahingossa niele sitä foliota jossa pilleri on. Näitä on pitkä lista. Ja ahdistus aiheutuu näistä.
Mun on vaikea käydä kaupassa, vaikka Juhanikin olisi mukana. Sisälläni huudan siitä ahdistuksesta ja pahasta olosta mistä kärsin niissä tilanteissa, mutta osaan peittää tunteeni aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Tarvitsen arjessakin aika paljon apua, sitä on vaikea myöntää, mutta nyt se on sanottu. Kun nyt vaan saisin sen omahoitajan kiinni.
Yksi stressin aiheuttaja oli tuo yksi granulooma, josta kävin tänään lääkärissä. Siitä piti ottaa koepala, mutta se on tullut paremman näköiseksi ja lääkäri sanoi ettei nyt tarvitse tehdä toimenpiteitä. Valohoito on yksi mahdollisuus jos nää pahenee mutta toistaiseksi seuraillaan. Huh. Sain mielenrauhan sen suhteen.
Oikein mukavaa ja kesäistä loppuviikkoa!
Mulla on ollut viimepäivinä tosi kovaa ahdistusta, johtuen yleensä pakko-oireista. Kun mua ahdistaa, mun on tosi vaikeaa niellä mitään, joten syömisetkin on olleet vähän vaikeita. Ja samoin iltalääkkeiden ottaminen, en tiedä miksi siitä on tullut niin ylivoimaisen vaikeaa. Kyökkärefleksi tulee melkeen heti. Toisinaan taas lääkkeet menee ihan ohhoijaa-meiningillä. Ihme touhua. Mulla on pakko-oireet selvästi pahentuneet ja mieteinkin pitäiskö mun soittaa omahoitajalle ens viikolla ja pyytää vaik lääkäriaikaa. Ei tää voi jatkua tälläisenä, tuun entistä hullummaksi.
Olin kaupungissa eilen Jennin kanssa. Käytiin askartelukaupassa ja vaatekaupoilla ja Havanassa kaffeella. Oli tosi kiva päästä kaupunkiin, en pitkään aikaan oo ollut, mutta kyllä mä olin katki kun pääsin kotiin. Tuntui että kun oli niin paljon joutunut skarppaamaan ja tsemppaamaan itteensä, niin se vei kaikki mehut. Kyllä mä eilenkin sitä mietein että kuin kiva olis voida käydä juur kaupoilla ja tehdä kaikkea useammin, mutta kun voimavarat ovat rajalliset. Haluaisin käydä koirienkin kanssa kaikilla kursseilla, mutta kun ei pysty niin ei pysty.
Ollaan käyty lenkeillä joka päivä lähimaastossa tai jossain muualla. Haikusta huomaa että se on vanha, vaikka vasta 8v, mutta ei se jaksa enää lenkkejä niin kuin ennen. Ollaan nyt tehty mun selän ja Haikun mukaan lenkkejä, sellasta 1,5km, mutta viimeisille metreille Haiku joutuu oikeen skarppaamaan että jaksaa tulla kotipihaan asti. Selvästi siis maksimimatka toi puolitoista kilsaa. Ollaan pikkuhiljaa lisätty lenkkien pituutta, mutta täytyy melkeen tehdä niin että mä meen Haikun kanssa ja Juhani Hillan. Juska saa mennä vähän pidempää reissua jos haluaa, mä meen sit Haikun mukaan.
Mä löysin törkeen hienot kengät H&Mstä eilen, mennään tänään vielä koittamaan niitä sukan kanssa kunhan ollaan syöty. 35€ maksoivat, sen verran voisin pulittaakin sellaisista popoista. Laitan seuraavaan postaukseen kuvan niistä jos päädyn ostamaan ne.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua, nautiskellaan syksystä!
Viikonloppu on ollut ihana! Perjantaina käytiin parilla kaupungissa Jannen kanssa, myös Tero liittyi hetkeks seuraan. Oltiin Yrjönkatu 10:ssä, kiva pikku paikka. Mä menin kokiksella, niinkun aina, mut täytyy todeta et oli helkutin pahaa kokista! Tultiin sieltä kebabbilan kautta kotiin. Oli kyllä niin kiva päästä vähän tuulettumaan, vaikka oltiin vain pari tuntia, mutta itsensä kuntoon pistäminen ja korkkareiden jalkaan heittäminen oli niin ihanaa! Sitä oon kaivannut, viimeksi ollaan oltu joulukuussa kaupungissa.
Eilen Pasi ja Niina ja myöhemmin uusi tuttu Janica (kirjoitinkohan oikein) tulivat meille ja vieteltiin siinä iltaa ja saunottiin. Oli kans ihan törkeen kivaa!
Ollaan tässä mietitty miten saisi arjesta kivempaa. Tuntuu että on juuttunut samoihin kaavoihin ja arki on aina samanlaista. Täytyisi löytää jotain uutta mikä piristäisi ja tekisi arjesta mukavempaa. Ja lenkkeilyiden ym perusjuttujen lisäksi sen pitäisi olla ilmaista tai ainakin halpaa. Mietintämyssyt ovat päässä, kaikkea saa myös ehdottaa!
Mulla on ollut muutama päivä vähän helpompia. Mulla on ollut vähän unettomuutta mutta viimeyönä nukuin hyvin ja nukuin vielä parin tunnin päikkäritkin. Ahdistaa vähemmän ja on muutenkin helpompi olla kun saa nukuttua öisin.
Uusi viikko alkaa ja mä alan vääntää pizzaa ehtoopalaksi. Toivon teille kaikille oikein mukavaa tulevaa viikkoa!
Täytyy taas todeta että mulla on maailman paras omahoitaja. Hän osaa sanoa ne sanat joita haen ja sanoa mulle tyyliin mitä ajattelen. Paljon on ollut, mun lähipiirissäni varsinkin, puhetta siitä, kuinka ns "normaalit" eli terveet ihmiset tarkistavat esim kahvinkeittimen kotoa lähtiessään. Oon yrittänyt sanoa että joo, sä tarkistat kerran ja kaikki on fine, mut mulla se jää päälle ja tarkistan ja tarkistan ja joudun palaamaan matkalta takaisin kotiin tarkistamaan vielä vähintään kerran. Juttelin tästä mun hoitajalle ja hän sanoi ne maagiset sanat; muille se kerran tarkastaminen kuuluu RUTIINEIHIN, mulla ei. Se on se mitä mä oon hakenut mutta en oo löytänyt noita sanoja. Yksi päivä jouduin pysähtymään matkalla neljä kertaa tarkistamaan, ettei koira oo juuttunut auton alle tai remmi juuttunut peräkoukkuun. Mistä nää ajatukset tulee?? Neljännen kerran kun pysähdyin niin yksinkertaisesti päätin, että enää en pysää vaikka kuinka pakottaisi. Ja pakotti, mutta en pysähtynyt.
Mulla on uusi harha. Kuvittelen että tietokone ja radio ym osaavat lukea mun ajatuksia. Monta kertaa on käynyt niin että hiljaa itsekseni oon miettinyt jotain kappaletta ja sitten se on alkanut soimaan. Omahoitaja kysyi multa että kai tiedän ettei se oo mahdollista. Sanoin että joo, toisaalta tiedän mutta toisaalta en. Vaikea selittää mitä mun päässä liikkuu.
Pakko-oireet on kans aika vaikeina olleet. Paljon pakkoajatuksia mistä en meinaa päästä yli enkä ympäri. Eilen ehtoolla ahdisti niin paljon että halusin vaan nukkumaan olot pois.
Tänään oon sotaleski, Juhani lähti ammuskelemaan aamuste ja tulee ehtoolla kotiin ja myöhemmin mennään naapuriin istumaan iltaa. Tiedossa saunaa ja hyvää ruokaa ja seuraa, kelpaa! Vietellään samalla mun synttäreitä jotka olivat keskiviikkona. Taas vuoden vanhempi, 29 kilahti mittariin.
Toivon teille jokaiselle mukavaa kesäviikonloppua!
