Aurinko paistaa risukasaankin

Moikka! Mitäs tänne. Kävin omahoitajalla keskiviikkona, oli oikein käynti eikä puhelinaika. Oli niin helpottavaa päästä juttelemaan kasvotusten, 50min siellä meni kun puitiin mun ongelmia. Mun omahoitaja on siinä ihan paras, että häneltä tulee hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Nyt hän neuvoi soittamaan kelaan ja kysymään asumistukea tai toimeentulotukea, ja jos ne evätään, niin ottaa yhteyttä sossuun. Ei mulle oo tällänen mahdollisuus tullu mieleenkään. Jos saisi jotain helpotusta rahaongelmiin. Juhanikin on ollut nyt maaliskuun alusta asti työttömänä, voitte varmaan kuvitella kuinka suuri meidän viikkobudjetti on.

Kävin Lauran tykönä torstaina. Pari tuntia istuttiin ja höpötettiin pihalla. Oon ollut nyt paljon yhteyksissä ystäviin ja siitä onkin tosi hyvä mieli. Kiva kuunnella muiden asioita ja ongelmia, silloin unohtaa hetkeksi omansa. Mulla on maailman parhaat ystävät, pitävät huolta miten jaksan ja mitä kuuluu. Samoin mä yritän kysellä mahd usein miten menee. Ystävyyskin on kahden kauppa, yksin sitä ei voi ylläpitää.

Me ollaan nyt oltu Juhanin kanssa yhdessä melkeen 24/7 maaliskuusta asti. Monet on kyselleet että alkaako jo toisen naama vituttaa ja paljonko ollaan riidelty. Itseasiassa ei kertaakaan. Päin vastoin, tuntuu että tänä korona-aikana meidän suhde on kasvanut ja vahvistunut entisestään. Mulle ei oo kertaakaan tullut tunne että kunpa toinen häipyisi johonkin. Meillä on kaikki loppuviimeksi tosi hyvin, kaikesta huolimatta. Meillä on toisemme, katto pään päällä, ruokaa, ihanat karvakaverit ja ihanat ystävät ja perheet. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.

Oikein mukavaa viikonloppua, nyt vkl ja alkuviikko pitäisi olla tosi lämpimiä, nautitaan ulkoilmasta ja keväästä!

Syömishäiriökö?

Heissan! Tänään on vietetty äitienpäivää, hyvää päivää vaan kaikille äideille ja äitimielisille! Käytiin mun porukoilla kääntyys, nähtiin samalla mun veli kihlattuineen. Tarjolla oli suolasta ja makeaa ja oli oikein mukavaa viettää heidän kanssaan aikaa. Vein äidille sellaisen Äidille-kirjan, johon kirjattiin ylös kaikenlaisia muistoja ja ajatuksia. Oli ollut mieleinen. Mulla on kyllä ihan paras äiti, vaikka teini-ikä olikin mulla tosi vaikea ja aina oltiin tukkanuottasilla äidin kanssa, mutta näin kun on vähän ikää kertynyt niin äidistä on tullut mulle esikuvan lisäksi hyvä ystävä. Koronan takia nähdään liian harvoin mutta yhteyksissä ollaan aikalailla joka päivä.

Mulla taitaa olla jonkin asteinen syömishäiriö. En ole tästä vielä monelle puhunut mutta nyt rohkaistuin kirjoittamaan siitä tänne. Juttelin tästä omahoitajankin kanssa. Mun on helvetin vaikea syödä. Ei tää oo mikään klassinen syömishäiriö kuten anoreksia tai bulimia, vaan joku määrittelemätön kai. Nyt on mennyt pari päivää sen suhteen vähän paremmin. Omahoitaja neuvoi ottamaan rauhottavan tuntia ennen syömistä ja se on kyllä auttanut. Mulle pelkästään se tilanne, kun istuu ruokapöydän ääreen, on vaikea. Saati ajatus siitä että pitäisi syödä. Pahinta on jos joutuu syömään seurassa. Ruoka juuttuu kurkkuun ja pelkään kuollakseni että tukehdun. On vaan muutamia "helposti syötäviä" ruokia jotka menee alas. Tää alkaa vaikuttaa Juhaniinkin, mä lykkään syömistä koko ajan eteenpäin ja pitkitän sitä mahdollisimman kauan. Tottakai toista alkaa vituttaa, ei hän näin ole sanonut, mutta voisin ainakin kuvitella. Teen parhaani mutta välillä en vain pysty enempään.

Ihan parissa päivässä on puut alkaneet tekemään lehtiä ja vääjäämättä näyttää siltä että kevät on täällä! Eilen nähtiin ensimmäiset pääskysetkin. Ihana vuodenaika kun kaikki alkaa kasvaa ja kukoistaa.

Huomenna on jännä päivä. Kirjoittelen siitä lisää mikäli asiat menevät hyvin.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!