Syömishäiriökö?

Heissan! Tänään on vietetty äitienpäivää, hyvää päivää vaan kaikille äideille ja äitimielisille! Käytiin mun porukoilla kääntyys, nähtiin samalla mun veli kihlattuineen. Tarjolla oli suolasta ja makeaa ja oli oikein mukavaa viettää heidän kanssaan aikaa. Vein äidille sellaisen Äidille-kirjan, johon kirjattiin ylös kaikenlaisia muistoja ja ajatuksia. Oli ollut mieleinen. Mulla on kyllä ihan paras äiti, vaikka teini-ikä olikin mulla tosi vaikea ja aina oltiin tukkanuottasilla äidin kanssa, mutta näin kun on vähän ikää kertynyt niin äidistä on tullut mulle esikuvan lisäksi hyvä ystävä. Koronan takia nähdään liian harvoin mutta yhteyksissä ollaan aikalailla joka päivä.

Mulla taitaa olla jonkin asteinen syömishäiriö. En ole tästä vielä monelle puhunut mutta nyt rohkaistuin kirjoittamaan siitä tänne. Juttelin tästä omahoitajankin kanssa. Mun on helvetin vaikea syödä. Ei tää oo mikään klassinen syömishäiriö kuten anoreksia tai bulimia, vaan joku määrittelemätön kai. Nyt on mennyt pari päivää sen suhteen vähän paremmin. Omahoitaja neuvoi ottamaan rauhottavan tuntia ennen syömistä ja se on kyllä auttanut. Mulle pelkästään se tilanne, kun istuu ruokapöydän ääreen, on vaikea. Saati ajatus siitä että pitäisi syödä. Pahinta on jos joutuu syömään seurassa. Ruoka juuttuu kurkkuun ja pelkään kuollakseni että tukehdun. On vaan muutamia "helposti syötäviä" ruokia jotka menee alas. Tää alkaa vaikuttaa Juhaniinkin, mä lykkään syömistä koko ajan eteenpäin ja pitkitän sitä mahdollisimman kauan. Tottakai toista alkaa vituttaa, ei hän näin ole sanonut, mutta voisin ainakin kuvitella. Teen parhaani mutta välillä en vain pysty enempään.

Ihan parissa päivässä on puut alkaneet tekemään lehtiä ja vääjäämättä näyttää siltä että kevät on täällä! Eilen nähtiin ensimmäiset pääskysetkin. Ihana vuodenaika kun kaikki alkaa kasvaa ja kukoistaa.

Huomenna on jännä päivä. Kirjoittelen siitä lisää mikäli asiat menevät hyvin.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!