lauantai 27. elokuuta 2016

Viikon ajatuksia

Tähän viikkoon kuuluu oikeastaan aika hyvää. Huono puoli on, että mulla on aika paljon harhoja Leponexin vähentämisestä (?) johtuen. Pärjäsin niiden kanssa aika hyvin, mutta nyt tuntuu että ne saavat yliotteen. Tarvii varmaan soitella omahoitajalle alkuviikosta ja kysellä mitä tässä pitäisi tehdä. Haluan kuitenkin koko lääkkeen pois listasta..



Tällä viikolla oon nähnyt paljon hyviä ystäviä ja H:n kanssa ollaan käyty salilla. Mulla oli tapaaminen personal trainerin kanssa ja nyt osaan tehdä liikkeet oikein, tälläkin hetkellä paikat kipeenä eilisestä. Mutta se tunne, kun tuut salilta.. Ihan mahtavaa. Tykkään! Tinkissä olin keskiviikkona, tykkään käydä siellä. Musta tuntuu että se on paikka, johon mä kuulun ja mulla on oma osani siellä. Jopissa, jossa kävin ennen Tinkiä, musta ei tuntunut siltä.
Pieni prinsessa, kummityttöni on myös käynyt paljon kylässä, ihanaa seurata pienen ihmisen elämää. Kummi(tus)tyttöni on jotai niin täydellistä. Omakin vauvakuumes pitää pintansa. Tässä kaunis pieni H.



Oltiin Hämeenlinnassa keski-aikamarkkinoilla viime lauantaina. Mua ahdisti niin että raavein ranteeni verille, se on keino jota käytän kaikkein ahdistavimmissa tilanteissa joissa ei ole ulospääsyä. Se ahdistus meni kuitenkin ohi ja pystyin jopa nauttimaankin olostani. Harmi että mulla on niin vähän kuvia sieltä, siellä oli siis paljon myyjiä, jotka myivät kaikenlaista tavaraa, ja viikinkien maihinnousu. Maihinnousussa taistelijat taistelivat toisiaan vastaan.
Ruokaakin oli monia vaihtoehtoja, säväyttävin ehkä oli kokonainen sika.






Oltiin mökillä viime yö, tarkoitus oli olla koko viikonloppu mutta päätettiin kuitenkin lähteä jo tänään kotiin. Koti on kuitenkin maailman paras paikka. Mä oon ehdottomasti koti-ihminen, se on paikka, jota ikävöin, olin lähellä tai kaukana. Mökillä herkuttelimme lihalla, kalalla ja ravuilla.





Tänään rentoudutaan saunan ja hyvän iltapalan merkeissä, ja huomenna mennään tavan mukaan äidin ja iskän tykö. Katsotaan onko äiti leiponut lupaamaansa omenapiirakkaa :) Palaillaan taas, mukavaa viikonloppua kaikki lukijat!

perjantai 19. elokuuta 2016

Mä tein sen!

Heräilin tänään myöhässä, mutta kerkesin kuitenkin sosiaaliohjaajan tykö täyttämään muutamat matkakululaput, palautuksia tuskin tulee kun omavastuu pyörii 300€:n hujakoilla. Aamusta asti mua on taas ahdistanut enemmän ja vähemmän, mutten turvautunut lääkkeeseen vasta kun päivällä.

Sovittiin H:n kanssa, että tänään on salipäivä, vihdoin. Ennen salille lähtöö panikoin kotona ihan kauheesti. Olin varma että joudun soittamaan ja perumaan treffit salin parkkiksella, paniikkikohtaus teki tuloaan. Jotenkin sain itseni rauhottumaan ja kampesin itseni autoon ja lähdin ajamaan. Pää täynnä ikäviä ajatuksia kiskoin matkalla röökin ja se tuntui vähän rauhoittavan. Kun tapasin H:n ja huomasin että toistakin jännitti ja pami alkoi auttaa, omakin fiilis parani. Mentiin sisään ja siitä se lähti.

Mä tein sen! Ihan mahtavaa! Mä kävin salilla, ensin tutustuttiin paikkoihin ja sitten treenattiin. Ja mikä raukea olo oli sieltä lähtiessä, tää on sitä mitä oon kaivannut.
En ikinä olisi uskonut että oikeasti pääsen sinne salille... Salaa sisimmässäni kuvittelin kai että ahdistus vie voiton. Perkule, eipä vienyt! Joskus kun joudun yksin menemään, saattaa kynnys olla isompi. Mutta silti mä tein sen! :)

Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu. Huomenna auton nokka kohti Hämeenlinnaa, siellä on keski-aikamarkkinat. Siellä meneekin koko päivä, äiti ja iskä tulee koiravahdeiksi meille siksi aikaa kun ollaan pois.

Palataan taas :)



maanantai 15. elokuuta 2016

Yleisahdistus

Mua ahdistaa ihan kamalasti. Tää on sellainen yleisahdistus, joka koskee vähän kaikkea, en tiedä miten mahtaa ensi yönä tulla uni.

Sellaiset ehtoot, kun tiedän että huomenna on ohjelmaa, ahdistaa mua. Kun tiedän että mun täytyy olla jossain joku tietty aika, tuntuu että oon jumissa ja pelkään etten pääse sieltä pois jos tulee paniikki. Tää koskee niin kaupassa käyntiä, ystävien tykönä vierailua, omahoitajan tapaamisia ym. En voisi kuvitellakaan että tässä elämäntilanteessa mulla olis työ- tai opiskelupaikka, jossa mun täytyisi joka päivä käydä. Ajatuskin tuntuu mahdottomalta. Nyt mulla on kahtena päivänä viikossa ohjelmaa, muut ohjelmat sovin aina samana päivänä. Se on paljon helpompaa mulle, kun en kerkeä miettimään sitä ennalta, tulee vähempi paniikki.

Mulla on torstaina omahoitajan tapaaminen ja sen jälkeen kampaaja. En saisi miettiä sitä ennakkoon, saan kehiteltyä kaikkia kauhuskenaarioita mitä voi tapahtua ja miten voin hajota siihen paikkaan. Vaikka luultavasti siellä menee ihan hyvin, saan nautiskella kahvia samalla kun väri vaikuttaa päässä ja saan päähieronnan. Mun luottokampaaja on ihan paras! Tulee takuuhyvää jälkeä.

Ja se kuntosali... Voi perse. Tällä viikolla mennään H:n kanssa sinne, päivä vaan on vielä auki. Toivottavasti en oo ahdistuksesta johtuen täysin toimintakyvytön sinä päivänä. Nyt nimittäin tuntuu täysin mahdottomalta. Täysin. Mutta en anna periksi, mähän meen sinne salille.

Tänään on muuten ollut vähän vaihtelevan onnistunut päivä. Päivällä vierailin H:n tykönä, oli ihanaa laatuaikaa. Saatiin kahdestaan höpötellä ummet ja lammet, ihanaa kun omaa sellaisen ystävän, joka ymmärtää.
Sieltä lähdettyäni tuli yhden ihmisen kanssa melkein ilmiriita, en nyt avaa sitä ketä tämä henkilö on, mutta todella tärkeä mulle kuitenkin. Tämä henkilö alkoi haukkua mun miestäni, ja mua vtuttaa etten saanut siinä tilanteessa suutani auki, se tuli niin yllättäen. Jos olisin saanut avattua sanaisen arkkuni, ei varmaan oltais väleissä.

Kello käy jo 23.00 ja on mun aikani mennä nukkumaan. Hyvää yötä! :)

torstai 11. elokuuta 2016

Syksy ja uudet tuulet

Kesällä kirjoittelin siitä, kuinka oon syksy-ihminen. Nyt se vuodenaika on tullut! Kinasimme miehen kanssa siitä, onko elokuu kesän viimeinen kuukausi vai syksyn ensimmäinen, minun mielestäni elokuusta alkaa syksy.

Aamulla on ihanaa mennä aamutupakalle, kun ilma on hivenen kirpeä ja viileä, syksy tuoksuukin erilaiselta. Kun lehdet alkavat punertaa ja tulee haravoimisen aika, minä nautin. Nautin niin paljon, ja vielä enemmän kun lähdetään ruska-aikaan pohjoiseen, mun pitkäaikainen haave toteutuu.



Syksyllä saa hakea paksuimmat neuleet ja huivit kaapin perukoilta ja pukeutua lämpimästi kylmää viimaa vastaan. Saa lämmittää kuumaa kaakaota, istua keinutuolissa ja katsoa putoavia lehtiä. Kuunnella kuinka puut paukkuvat uunissa ja tuntea kuinka tupa täyttyy lämmöllä.

Mulle syksy on uuden alku. Kesästä on selvitty ja voi taas alkaa nauttia elämisestä. Ensi viikolla pääsen vielä kampaajallekin, tuntuu kuin elämässä olisi käännetty uusi sivu. Aloitan myös kuntosalin ensi viikolla, se on aika elämänmuutos. Muutos parempaan, sitä mä kaipaan ja oon kaivannut jo jonkin aikaa, en vaan ole tiennyt minkälainen muutos se olisi. Kävelylenkitkin maistuvat paljon paremmin kun ei tarvitse hikoilla, ja on nautinnollista kiertää peltoja kurkien höyheniä etsiessä.

Ruokakin maistuu paremmalta, kun ulkona on kylmä, ja siitä osaa nauttia eri tavoin. Kuuma kanttarellikeitto, kun ulkona käy hyinen syystuuli..

Ja kynttilät. Kynttilöitä rakastan eniten maallisista asioista, ja varsinkin tuoksukynttilöitä. Tykkään sytytellä kynttilöitä pitkin pirttiä niin, että jokaisessa huoneessa on tuikkivia pieniä liekkejä. Ne tuovat lämpöä, tunnelmaa, ja rauhaisaa mieltä. Joku ihana kirja vielä käteen, onko parempaa? :)



Mukavaa tulevaa viikonloppua :)

maanantai 8. elokuuta 2016

Ei mitään kirjoitettavaa

Mun elämässä on sellainen hetki, ettei tapahdu oikein mitään. Oon edelleen sairas, toki olo on päivä päivältä parempi ja toivon pääseväni loppuviikosta vihdoin sinne kuntosalille. Mun rakas ystäväni H lupasi aloittaa mun kanssa salin, jee! Huojentavaa tietää, ettei tarvitse ihan yksin olla, varsinkin kun mua ahdistaa kauheesti mennä sinne. Mutta en aio antaa periksi. Saa laatuaikaa ystävän kanssa samalla kun urheilee. Ja kaikki voittavat! :)

Mulla oli eilen synttärit. Jollain tapaa tuntuu lohduttomalta, että mittariin tuli jo 26 enkä mä ole saavuttanut elämässä mitään. Musta piti tulla jotain suurempaa. Olen vaan mielenterveyskuntoutuja, samalla kun muut saa elämässään aikaan vakityön ja lapsia ja tekevät kaikkea mihin mä en pysty, mä kamppailen joka ikinen päivä omien olojeni kanssa ja yritän selvitä päivästä kunnialla. Tästä voisin jauhaa vaikka kuinka paljon, siitä kuinka epäreilua elämä on ja miksi minä ja blaablaa. Vaan nyt en jaksa rypeä itsesäälissä ja suuntaan ajatukseni johonkin positiivisempaan.

Sain äidiltä ja iskältä synttärilahjaksi kauniin lyhdyn, meikinpoistoainetta ja valokynän. Ihana lahja!



Äiti oli jaksanut tehdä vadelmajäädykettä, harmikseni en flunssaltani maista vieläkään mitään, mutta uskon että se oli kyllä hyvää :)



Sainpas jotain kirjoitettua vaikkei mitään ollut mielessä :) Lyhyt postaus, mutta palaillaan taas viikon edetessä! :)

torstai 4. elokuuta 2016

Viikon sairastelua

Moikka. Oon tässä nyt viikon päivät sairastellut ja tänään hakeuduin läheisten pyynnöstä lääkäriin. Mulla on kovaa yskää ja nuhaa, paikat ja korvat särkevät ja yleiskunto on huono, pienikin kävely laittaa puuskuttamaan ja vie kaikki voimat. Lääkärissä tarkistettiin kaikki verikokeita myöden ja kaikki oli ok, mua vaivaa ainoastaan pitkittynyt flunssa ja tulehtuneet korvat. Sain antibioottikuurin ja apteekissa farmaseutti totesi että tämä lääke onkin sellainen, joka laittaa mahan sekaisin. Nice! Sain kaikki maailman Precosat jotka vähän suojaa vatsaa, mutta eipä tunnu toimivan.. Jos jatkuu niin tarvii varmaan soittaa lääkärille, että määrää jonkun toisen antibiootin. Huoh.

Mua niin ärsyttää tää sairastelu, mun piti aloittaa kuntosali maanantaina, mut ei sinne menosta tullu yhtään mitään. Lenkkeilystä ei oo tullu mitään. Ei jaksa kun maata, selkäkin alkaa vihoitella kun ei liiku yhtään, eikä illalla meinaa tulla nukahtamisesta mitään kun ei ole väsyttänyt itseään. No, jos ensi viikolla olisin terve :)

Ihanaa, huomenna on perjantai. Lauantaina olisi tarkoitus mennä Ulvilaan Hansamarkkinoille, saas nähdä kuin on mun terveydentila. Sunnuntaina on mun syntymäpäivä, sillon mennään perinteisesti äidin ja iskän työ. Pikkuvelikin on nykyään armeijan harmaissa, toivottavasti hänkin pääsee tulemaan sunnuntaina. 

Sain muuten ihanan lahjan mieheltä aikaisena synttärilahjana, ihan uusi Huawein tabletti, jolla kirjoitan nytkin. Ihan ikioma tabletti, ei tarvitse enää ruinata mieheltä hänen tablettiaan lainaan :) Oon niin onnellinen! 

Toivottelen nyt jo hyvää tulevaa viikonloppua, palaillaan taas! 

tiistai 2. elokuuta 2016

Meikit ja muu ehostus

Multa on nyt muutamaan kertaan pyydetty postaamaan meikeistä ym ehostamisesta, joten päätin näin tehdä. Nuorempana olin kova meikkaamaan ja käytin siihen tuhottomasti aikaa, nykyään käytän paria perustuotetta, jos lainkaan.
Mun arkipäivän meikki koostuu kuudesta tuotteesta; meikin pohjustusvoiteesta, ripsiväristä, kolmesta eyelineristä ja puuterista.



Meikin pohjustusvoide on Dermosililta ostamani väritön ja miedon tuoksuinen voide, joka tekee meikin pohjasta tasaisen. Toimii myös kosteuttavana päivävoiteena.
Puuteri on Maybellinen Dream mat powder, 05 apricot beige. Tekee tasaisen ja mattapintaisen ihon, montaa puuteria kokeilleena olen todennut, että tämä on mun juttu.
Eyeliner on Lumenen, samoin kuin ripsiväri, blueberry nestemäinen rajausväri, värinä musta. Rajaan aina yläluomen nestemäisellä ja alaluomen tavallisella Rimmelin mustalla linerilla. Silmäkulmiin laitan hieman Lumenen kimaltavaa rajauskynää.
Ja ripsiväri, Lumenen blueberry wild curl waterproof mascara. Käytän aina vedenkestävää ripsiväriä, sillä normaali ripsari vetää mun taitetut ripset takaisin suoriksi.

Mun iho on todella hyvässä kunnossa ja näinä kuumina päivinä oon jättänyt meikkivoiteen suosiolla pois. Talvella käytän, se suojaa samalla pakkasen purevuudelta.

Meikkien lisäksi, varsinkin kesällä, käytän aina kynsilakkoja. Olen ihastunut Mavalan väreihin ja hintaan Pick N Paylla, 3,50€ per lakka!




Vasemmalla on top coat lakka, jota levittämällä mielestäni lakka kestää paremmin.
Punainen nro 326 my angel, aivan ihana tummanpunainen! Toisena lilaan taipuva nro 62 milano, tämä erityisen kaunis pitkissä kynsissä.
Välillä innostun itse tekemään ranskalaisen manikyyrin ja siihen touhuun on oiva Rimmelin Nail tip whitener. Pienellä sudilla saa mukavasti maalattua kynnen kärjet valkoisiksi.

Olen pahoillani etten pystynyt kertomaan kaikkien tuotteiden hintoja! Täytyisi uusia varastoja useammin niin muistaisi mitä mikin maksaa, mutta sen lupaan että nämä eivät ole mitään fiinejä tuotteita, jokaisella on näihin varaa. Mikään tuote ei ylitä hinnaltaan 20€:a :)

Palaillaan taas asiaan, mukavaa viikon jatkoa jokaiselle :)