Heräilin tänään myöhässä, mutta kerkesin kuitenkin sosiaaliohjaajan tykö täyttämään muutamat matkakululaput, palautuksia tuskin tulee kun omavastuu pyörii 300€:n hujakoilla. Aamusta asti mua on taas ahdistanut enemmän ja vähemmän, mutten turvautunut lääkkeeseen vasta kun päivällä.
Sovittiin H:n kanssa, että tänään on salipäivä, vihdoin. Ennen salille lähtöö panikoin kotona ihan kauheesti. Olin varma että joudun soittamaan ja perumaan treffit salin parkkiksella, paniikkikohtaus teki tuloaan. Jotenkin sain itseni rauhottumaan ja kampesin itseni autoon ja lähdin ajamaan. Pää täynnä ikäviä ajatuksia kiskoin matkalla röökin ja se tuntui vähän rauhoittavan. Kun tapasin H:n ja huomasin että toistakin jännitti ja pami alkoi auttaa, omakin fiilis parani. Mentiin sisään ja siitä se lähti.
Mä tein sen! Ihan mahtavaa! Mä kävin salilla, ensin tutustuttiin paikkoihin ja sitten treenattiin. Ja mikä raukea olo oli sieltä lähtiessä, tää on sitä mitä oon kaivannut.
En ikinä olisi uskonut että oikeasti pääsen sinne salille... Salaa sisimmässäni kuvittelin kai että ahdistus vie voiton. Perkule, eipä vienyt! Joskus kun joudun yksin menemään, saattaa kynnys olla isompi. Mutta silti mä tein sen! :)
Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu. Huomenna auton nokka kohti Hämeenlinnaa, siellä on keski-aikamarkkinat. Siellä meneekin koko päivä, äiti ja iskä tulee koiravahdeiksi meille siksi aikaa kun ollaan pois.
Palataan taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti