Heippa! Tänään käytiin Norjan puolella ja myöhemmin samoilemassa ympäri Kilpisjärveä. Samoilu tyssäsi siihen kun J:n kengästä lähti pohja.. :D
Käytiin lounaalla paikallisessa ravintola Kilpiksessä. Pippuripihvi oli törkeen hyvää ja niin iso annos, etten jaksanut syödä sitä kokonaan.
Norjassa käytiin Skibotnessa ja Oterenissa. Kummassakaan paikassa ei ollut juuri mitään mutta maisemat kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Kuvat eivät tee oikeutta maisemille mutta laitan silti tähän "pari".
28 vuotiaan naisen kamppailua skitsofreniaa, pakko-oireista häiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä vastaan
torstai 29. syyskuuta 2016
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
28.9. Ranua - Kilpisjärvi
Terveisiä pohjoisesta! 7h ajomatkan jälkeen saavuttiin Kilpisjärvelle, sinne mihin mun sydän viimeksi jäi. Oon täällä kerran käynyt aiemmin enkä muistanut kuinka karun kaunis tämä paikka oikeesti on. Meillä on upee mökki vuokralla, kyllä meidän kelpaa kolme yötä täällä viettää! Tänään on vähän huonoa ilmaa, vesisadetta, ja päätettiinkin levätä tämä ehtoo. Pistetään paistaen naudan ulkofileepihvit ja kyytipojaksi salaattia, ja yksinkertaisesti vain nautitaan! Ai että :)
tiistai 27. syyskuuta 2016
27.9. Ähtäri - Ranua
Tänä aamuna klo 8 auto käynnistyi ja ajoimme Ähtäristä Ranualle. Aikaa meni joku ~7h, siihen sisältyi pari pysähdystä. Ranualle päästyämme eläinrakkaita kun olemme, menimme suoriksi eläintarhaan jotta kerittiin näkemään jääkarhut.
Kuva ei tee oikeutta jääkarhun koolle, se on nimittäin luonnossa ISO! Tarhassa oli myös todella kesy kurre.
Pudasjärvelle päästyämme aloin toivomaan poroja, mutta ajattelin etteivät ne niin etelässä elele.. seuraava kuva on siitä toivomisesta viiden minuutin päässä.
Huomenna tiedossa taas erittäin pitkä ajomatka Ranualta Kilpisjärvelle. Ps täällä ruska on nyt todella kaunis!
Kuva ei tee oikeutta jääkarhun koolle, se on nimittäin luonnossa ISO! Tarhassa oli myös todella kesy kurre.
Pudasjärvelle päästyämme aloin toivomaan poroja, mutta ajattelin etteivät ne niin etelässä elele.. seuraava kuva on siitä toivomisesta viiden minuutin päässä.
Huomenna tiedossa taas erittäin pitkä ajomatka Ranualta Kilpisjärvelle. Ps täällä ruska on nyt todella kaunis!
maanantai 26. syyskuuta 2016
26.9. Pori - Ähtäri
Aamuste aikaisin lähdettiin ajamaan kohti Ähtäriä. Matkalla käytiin Shellillä syömässä aamupalaksi sämpylät ja kahvit, ja lounaaksi ABClla paninit. Hotellille päästyämme huoneemme ei vielä ollut valmis, joten lähdettiin Ähtärin eläintarhaan. Siellä hurahti melkein kolme tuntia. Päätimme käydä vielä Tuurin kyläkaupassa ennen hotelliin kirjautumista, sieltä tarttui mukaan mm juomapullo salille, ihana nahkalaukku mulle (vanha hajos eläintarhassa) ja color mask -spray. Kummitytölle ja anopille löytyi joululahjat. Kaikelle tuli hintaa noin 100€.
Asustamme tämän yön hotelli Mesikämmenessä, joka on muuten tosi hyvä hotelli. Käytiin syömässä tuolla alakerran ravintolassa, otimme härän ulkofilepihvit, ja oli kyllä todella hyvää!
On ihanaa matkustaa miehen kanssa kahdestaan kun ei tarvitse huomioida ketään muuta kuin toisemme. Rakastan tota miestä niin paljon että sattuu. Huomenna aamupalalle klo 7 ja sen jälkeen matka jatkuu kohti Ranuaa!
perjantai 23. syyskuuta 2016
Pari päivää reissuun
Alkaa jo jännittää! Me lähdetään maanantaina pohjoiseen. Saimme hienosti järjestettyä niin, että meillä kuitenkin asutaan koko ajan, ei ole talo kylmillään.
Oon listannut kaiken mitä tarvitaan mukaan mutta silti käyn koko ajan päässäni läpi, mitä muuta vielä.. Oon luonteeltani ärsyttävä ennaltajännittäjä ja mitä lähemmäs reissu tulee, sitä enemmän mä stressaan. Ens maanantaista seuravaan maanantaihin ollaan reissussa ja kun tullaan kotiin, mä pääsen kampaajallekin lähipäivänä. Ihanaa luksusta! Oon muuten huomannut, että kun viitsii sijoittaa kampaajaan kuuden tai kahdeksan viikon välein, pysyy tukka laadultaankin paljon parempana, kuin jos värjäisi kotona kaupan väreillä!
Nyt tuli lyhyt postaus, mutta lupaan että kirjoittelen myös reissun päällä! :)
Oon listannut kaiken mitä tarvitaan mukaan mutta silti käyn koko ajan päässäni läpi, mitä muuta vielä.. Oon luonteeltani ärsyttävä ennaltajännittäjä ja mitä lähemmäs reissu tulee, sitä enemmän mä stressaan. Ens maanantaista seuravaan maanantaihin ollaan reissussa ja kun tullaan kotiin, mä pääsen kampaajallekin lähipäivänä. Ihanaa luksusta! Oon muuten huomannut, että kun viitsii sijoittaa kampaajaan kuuden tai kahdeksan viikon välein, pysyy tukka laadultaankin paljon parempana, kuin jos värjäisi kotona kaupan väreillä!
Nyt tuli lyhyt postaus, mutta lupaan että kirjoittelen myös reissun päällä! :)
torstai 15. syyskuuta 2016
Syksyistä mietintää
Istuskelen pihalla ja nautin syksystä. Ilma ja tuoksukin on erilainen kuin muina vuodenaikoina. Ollaan käyty paljon metsässäkin, siellä sielu lepää eikä mikään muu häiritse kuin hirvikärpäset. Niihinkin tottuu aika nopeasti.
Mulla on selkä ollut kipeä viikon verran ja vihdoin eilen sain varattua ajan lääkärille. Hänen kutsuessaan mua vääntäydyin vaivalloisesti ylös penkistä ja lähdin kävelemään häntä kohden, puolimatkassa lääkäri totesi että sulla on selvä lihaskramppi. Selvä! Hän kysyi oonko alkanut harrastaa liikuntaa, kyllä, siitä se sitten johtuu. Kipulääkettä ja kylmää siihen kohtaan jossa kramppi on, ja loppuviikko ilman liikuntaa. Yritetään nyt saada selkä siihen mennessä kuntoon, kun lähdetään pohjoiseen parin viikon päästä.
Mua on taas tänään - yllätysyllätys - ahdistanut aikalailla, aamusta asti. Oon maalaillut mielessäni kauhukuvia meidän tulevasta reissustakin, vaikka odotan sitä tosi paljon. Sillon kun kun ahdistaa niin ahdistaa kaikki ja kaikki tuntuu kamalalta ja toivottomalta. Haluaisin siitä eroon, se on mun hartain toive. Tänäänkin ahdistukseen auttoi ainoastaan kaksi lorazepamia. Oon lääkevastainen, mutta haluan painottaa että syön kaikki lääkkeeni, tosin rauhottavien kohdalla kynnys ottaa lääke on suuri, vaikka tiedän että se auttaisi.
Huomenna on perjantai ja miehellä alkaa loma! Kaksi viikkoa yhteistä aikaa ja Lapin reissu. Ihanaa :)
Mulla on selkä ollut kipeä viikon verran ja vihdoin eilen sain varattua ajan lääkärille. Hänen kutsuessaan mua vääntäydyin vaivalloisesti ylös penkistä ja lähdin kävelemään häntä kohden, puolimatkassa lääkäri totesi että sulla on selvä lihaskramppi. Selvä! Hän kysyi oonko alkanut harrastaa liikuntaa, kyllä, siitä se sitten johtuu. Kipulääkettä ja kylmää siihen kohtaan jossa kramppi on, ja loppuviikko ilman liikuntaa. Yritetään nyt saada selkä siihen mennessä kuntoon, kun lähdetään pohjoiseen parin viikon päästä.
Mua on taas tänään - yllätysyllätys - ahdistanut aikalailla, aamusta asti. Oon maalaillut mielessäni kauhukuvia meidän tulevasta reissustakin, vaikka odotan sitä tosi paljon. Sillon kun kun ahdistaa niin ahdistaa kaikki ja kaikki tuntuu kamalalta ja toivottomalta. Haluaisin siitä eroon, se on mun hartain toive. Tänäänkin ahdistukseen auttoi ainoastaan kaksi lorazepamia. Oon lääkevastainen, mutta haluan painottaa että syön kaikki lääkkeeni, tosin rauhottavien kohdalla kynnys ottaa lääke on suuri, vaikka tiedän että se auttaisi.
Huomenna on perjantai ja miehellä alkaa loma! Kaksi viikkoa yhteistä aikaa ja Lapin reissu. Ihanaa :)
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
viikon tekemiset
Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Oon käynyt salilla kolmeen otteeseen, käynyt miehen kanssa shoppailemassa, käynyt Tinkissä ja psykologilla, leiponut sekä kotona että vanhempien tykönä omenapiirakkaa... Eno vaimoineen kävi eilen vierailulla ja tehtiin koko perheen voimin savukalaa, pihvejä ja salaattia ja vietettiin aikaa myöhään iltaan.
Kävin tosiaan psykologilla maanantaina juttelemassa, kun omahoitaja oli lomalla. Ilmaan heitettiin myös ajatus siitä, että pitäisikö mun mennä sairaalaan hoitojaksolle. Kieltäydyin jyrkästi, omasta melestäni olen täysin järjissäni vaikka harhoja ja pakko-oireita onkin. Jos nyt ajateltaisi että menisin sairaalaan, mun arki menisi ihan sekaisi. Jäisi kuntosali ja Tinki ja harjoittelu yksin kaupassa käymisestä. Ei tuu tapahtumaan. Katsotaan mitä omahoitaja sanoo tiistaina kun nähdään.
Oon todella ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt käymään tällä viikolla kolme kertaa salilla, ja yhden kerran yksin. Joka kerta on ahdistanut, keskiviikkona ihan kunnolla, mutta olen silti pystynyt tekemään ohjelman hyvin loppuun asti. Sain jopa vähän nostettua painoja, ja oma elopaino on pysynyt samana. Ihan mahtavaa.
Oon myös tällä viikolla saanut pettyä ihmisiin, ja aika moneen. Käsittämätöntä kuinka vaikeeta voi olla olla toisen puolesta onnellinen ja iloinen ja nauttia toisen saavutuksista. Ei se hitto vieköön ole itseltä pois. Ei siitä sen enempää, en jaksa pilata iltaani tälläisiä ajatellen.
Hauskaa alkavaa viikkoa! :)
Kävin tosiaan psykologilla maanantaina juttelemassa, kun omahoitaja oli lomalla. Ilmaan heitettiin myös ajatus siitä, että pitäisikö mun mennä sairaalaan hoitojaksolle. Kieltäydyin jyrkästi, omasta melestäni olen täysin järjissäni vaikka harhoja ja pakko-oireita onkin. Jos nyt ajateltaisi että menisin sairaalaan, mun arki menisi ihan sekaisi. Jäisi kuntosali ja Tinki ja harjoittelu yksin kaupassa käymisestä. Ei tuu tapahtumaan. Katsotaan mitä omahoitaja sanoo tiistaina kun nähdään.
Oon todella ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt käymään tällä viikolla kolme kertaa salilla, ja yhden kerran yksin. Joka kerta on ahdistanut, keskiviikkona ihan kunnolla, mutta olen silti pystynyt tekemään ohjelman hyvin loppuun asti. Sain jopa vähän nostettua painoja, ja oma elopaino on pysynyt samana. Ihan mahtavaa.
Oon myös tällä viikolla saanut pettyä ihmisiin, ja aika moneen. Käsittämätöntä kuinka vaikeeta voi olla olla toisen puolesta onnellinen ja iloinen ja nauttia toisen saavutuksista. Ei se hitto vieköön ole itseltä pois. Ei siitä sen enempää, en jaksa pilata iltaani tälläisiä ajatellen.
Hauskaa alkavaa viikkoa! :)
perjantai 2. syyskuuta 2016
Varsin jyrkkä mielipide
Ai että mua suututtaa ihmiset, jotka eivät huolehdi eläinten hyvinvoinnista. Otetaan esimerkiksi kesäkissoja ja eläimiä joita ei haluta mutta kun lapset haluaa.
Yksi ex-kaveri laittoi faceen ilmoituksen kissanpennuista. Kissoista ei tiedetty muuta, kuin että ovat sisäsiistejä ja ihania ja maksavat 40e. Ei mitään käryä sukupuolesta, madotuksesta tai muusta, ja tämä lause sai mut vihan partaalle: "Päätettiin, ettei viedä kissoja eläinlääkäriin tarkastettaviksi." MIKSI??? Kuka nyt sian säkissä haluaa ostaa? Totta h*lvetissä ostajan täytyy tietää että pennut ovat ok kunnossa ostohetkellä. Pistää miettimään, mikä vika pennuissa on kun niitä ei uskalleta viedä eläinlääkäriin? Voi kun mä haluaisin nähdä tämän henkilön ja kysyä pari asiaa. Harmittaa että tälläisellä ihmisellä on viattomia kissanpentuja. Argh!
Entinen kaveri tämäkin, joka osti hamsterin poikapuolelleen, siksi että tämä halusi. No pari viikkoa sitä jaksettiin katsella ja sitten alettiin toivoa, että hamsteri kuolisi, kun siitä oli liikaa vaivaa. Samalla tyypillä oli pupu, jonka koira raateli. Pupu oli saunaeteisessä ja yöllä koira oli saanut oven auki ja kuinkas kävi. No voivoi, se haudattiin sitten pellolle.
On myös yksi entinen tuttu, jonka mies oli vakavasti sairas. Tämä mies oli aina halunnut koiran, ja niinpä miehen lapset toivat hänelle koiranpennun syntymäpäivälahjaksi. Tämä nainen, jonka kontolle koiranpentu jäi, ei koiraa halunnut, mutta hänelle se lopulta jäi. Ihmeteltiin miksi koira ei halunnut lenkille, syy löytyi valjaista, jotka olivat koiralle liian pienet ja olivat hanganneet kainalot rikki. Tämä koira jätettiin kuumana kesäpäivänä yksin pihalle, ilman juomakuppia. Koira ei välttämättä päässyt edes kerran päivässä lenkille, hyvä jos pari kertaa viikossa.
Tähän ei varmaan tarvitse enää lisätä mitään.
Yksi ex-kaveri laittoi faceen ilmoituksen kissanpennuista. Kissoista ei tiedetty muuta, kuin että ovat sisäsiistejä ja ihania ja maksavat 40e. Ei mitään käryä sukupuolesta, madotuksesta tai muusta, ja tämä lause sai mut vihan partaalle: "Päätettiin, ettei viedä kissoja eläinlääkäriin tarkastettaviksi." MIKSI??? Kuka nyt sian säkissä haluaa ostaa? Totta h*lvetissä ostajan täytyy tietää että pennut ovat ok kunnossa ostohetkellä. Pistää miettimään, mikä vika pennuissa on kun niitä ei uskalleta viedä eläinlääkäriin? Voi kun mä haluaisin nähdä tämän henkilön ja kysyä pari asiaa. Harmittaa että tälläisellä ihmisellä on viattomia kissanpentuja. Argh!
Entinen kaveri tämäkin, joka osti hamsterin poikapuolelleen, siksi että tämä halusi. No pari viikkoa sitä jaksettiin katsella ja sitten alettiin toivoa, että hamsteri kuolisi, kun siitä oli liikaa vaivaa. Samalla tyypillä oli pupu, jonka koira raateli. Pupu oli saunaeteisessä ja yöllä koira oli saanut oven auki ja kuinkas kävi. No voivoi, se haudattiin sitten pellolle.
On myös yksi entinen tuttu, jonka mies oli vakavasti sairas. Tämä mies oli aina halunnut koiran, ja niinpä miehen lapset toivat hänelle koiranpennun syntymäpäivälahjaksi. Tämä nainen, jonka kontolle koiranpentu jäi, ei koiraa halunnut, mutta hänelle se lopulta jäi. Ihmeteltiin miksi koira ei halunnut lenkille, syy löytyi valjaista, jotka olivat koiralle liian pienet ja olivat hanganneet kainalot rikki. Tämä koira jätettiin kuumana kesäpäivänä yksin pihalle, ilman juomakuppia. Koira ei välttämättä päässyt edes kerran päivässä lenkille, hyvä jos pari kertaa viikossa.
Tähän ei varmaan tarvitse enää lisätä mitään.
Harhoja ja muita ongelmia
Tää viikko on ollut aika sekava, välillä on ollut hyviä ja välillä huonoja hetkiä. Kaksi kertaa oon käynyt salilla H:n kanssa, tänään jäi väliin kun vanhempi koira Manda sairastui. Harmittaa, mutta en mä voinut oksentelevaa koiraa yksin jättää kotiin.
Mulla on aika paljon harhoja ja pakko-ajatuksia ja -toimintoja. Joitain mainitakseni näen esim. tumman hahmon, luulen sen olevan viikatemies, silmänurkissa. Se on vaivannut mua ennenkin. Toiseksi mulla on hirvee käsienpesupakko ja tarkistelen puhelinta koko ajan että onko siellä puhelu päällä. Kuulostaa pieneltä mutta mulle ne on isoja juttuja. Soittelin tänään Torin psykoosiklinikalle, jossa mulla on hoitosuhde, mutta mun omahoitaja on lomalla. Sain ajan psykologille maanantaiksi, tosi hyvä juttu, en jaksa olla tän sairaan mielen kanssa enää kauaa. Totta puhuakseni mä oon melkein 1½ viikkoa meinannut soittaa, mutta aina oon ajatellut että nää harhat ja pakkojutut häipyy. Vaikka syvällä sisimmässäni oon tiennyt ettei ne nyt helvetti mihinkään häivy... Pahenee vaan.
Keskiviikkona olin Tinkissä, sain siellä melkein paniikkikohtauksen, ja sen jälkeen salille oli ihan hirveän vaikea mennä. Onnistuin siinä kuitenkin, jotain positiivista.
Eilen käytiin J:n kanssa metsässä. Mua ahdisti ennen sitä, mutta kun astui autosta ulos ja suuntasi metsän siimekseen, ahdistuskin häipyi. Metsässä on niin ihanan rauhallista, siellä sielu lepää. Löydettiin kanttarelleja ja muutama hirvikärpänen. Vihaan hirvikärpäsiä, liikkuisin syksyisin enemmäkin mutta kun metsät on pullollaan niitä pikku paskiaisia (anteeksi ruma kielenkäyttö).
Tänään vietettiin iskän synttäreitä. Käytiin porukalla pizzalla ja kebabilla, jonka jälkeen tarjolla oli kahta eri kakkua ja kahvia. Iskä sai lahjaksi uuden Huawein puhelimen. Pääsee sekin vihdoin nykyaikaan, heh. Arvatkaa kaksi kertaa kuinka vaikeeta mun oli syödä... Sekin ongelma on ollut tällä viikolla aika pahana. Tuntuu että kun yksi juttu pahenee niin kaikki pahenee.
Kirjoittelen taas vaikka alkuviikosta miten psykologilla meni, nyt lähden saunaan ja viettämään rentoa viikonloppua. Sitä samaa teillekin!
Mulla on aika paljon harhoja ja pakko-ajatuksia ja -toimintoja. Joitain mainitakseni näen esim. tumman hahmon, luulen sen olevan viikatemies, silmänurkissa. Se on vaivannut mua ennenkin. Toiseksi mulla on hirvee käsienpesupakko ja tarkistelen puhelinta koko ajan että onko siellä puhelu päällä. Kuulostaa pieneltä mutta mulle ne on isoja juttuja. Soittelin tänään Torin psykoosiklinikalle, jossa mulla on hoitosuhde, mutta mun omahoitaja on lomalla. Sain ajan psykologille maanantaiksi, tosi hyvä juttu, en jaksa olla tän sairaan mielen kanssa enää kauaa. Totta puhuakseni mä oon melkein 1½ viikkoa meinannut soittaa, mutta aina oon ajatellut että nää harhat ja pakkojutut häipyy. Vaikka syvällä sisimmässäni oon tiennyt ettei ne nyt helvetti mihinkään häivy... Pahenee vaan.
Keskiviikkona olin Tinkissä, sain siellä melkein paniikkikohtauksen, ja sen jälkeen salille oli ihan hirveän vaikea mennä. Onnistuin siinä kuitenkin, jotain positiivista.
Eilen käytiin J:n kanssa metsässä. Mua ahdisti ennen sitä, mutta kun astui autosta ulos ja suuntasi metsän siimekseen, ahdistuskin häipyi. Metsässä on niin ihanan rauhallista, siellä sielu lepää. Löydettiin kanttarelleja ja muutama hirvikärpänen. Vihaan hirvikärpäsiä, liikkuisin syksyisin enemmäkin mutta kun metsät on pullollaan niitä pikku paskiaisia (anteeksi ruma kielenkäyttö).
Tänään vietettiin iskän synttäreitä. Käytiin porukalla pizzalla ja kebabilla, jonka jälkeen tarjolla oli kahta eri kakkua ja kahvia. Iskä sai lahjaksi uuden Huawein puhelimen. Pääsee sekin vihdoin nykyaikaan, heh. Arvatkaa kaksi kertaa kuinka vaikeeta mun oli syödä... Sekin ongelma on ollut tällä viikolla aika pahana. Tuntuu että kun yksi juttu pahenee niin kaikki pahenee.
Kirjoittelen taas vaikka alkuviikosta miten psykologilla meni, nyt lähden saunaan ja viettämään rentoa viikonloppua. Sitä samaa teillekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)