Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Oon käynyt salilla kolmeen otteeseen, käynyt miehen kanssa shoppailemassa, käynyt Tinkissä ja psykologilla, leiponut sekä kotona että vanhempien tykönä omenapiirakkaa... Eno vaimoineen kävi eilen vierailulla ja tehtiin koko perheen voimin savukalaa, pihvejä ja salaattia ja vietettiin aikaa myöhään iltaan.
Kävin tosiaan psykologilla maanantaina juttelemassa, kun omahoitaja oli lomalla. Ilmaan heitettiin myös ajatus siitä, että pitäisikö mun mennä sairaalaan hoitojaksolle. Kieltäydyin jyrkästi, omasta melestäni olen täysin järjissäni vaikka harhoja ja pakko-oireita onkin. Jos nyt ajateltaisi että menisin sairaalaan, mun arki menisi ihan sekaisi. Jäisi kuntosali ja Tinki ja harjoittelu yksin kaupassa käymisestä. Ei tuu tapahtumaan. Katsotaan mitä omahoitaja sanoo tiistaina kun nähdään.
Oon todella ylpeä itsestäni, sillä olen pystynyt käymään tällä viikolla kolme kertaa salilla, ja yhden kerran yksin. Joka kerta on ahdistanut, keskiviikkona ihan kunnolla, mutta olen silti pystynyt tekemään ohjelman hyvin loppuun asti. Sain jopa vähän nostettua painoja, ja oma elopaino on pysynyt samana. Ihan mahtavaa.
Oon myös tällä viikolla saanut pettyä ihmisiin, ja aika moneen. Käsittämätöntä kuinka vaikeeta voi olla olla toisen puolesta onnellinen ja iloinen ja nauttia toisen saavutuksista. Ei se hitto vieköön ole itseltä pois. Ei siitä sen enempää, en jaksa pilata iltaani tälläisiä ajatellen.
Hauskaa alkavaa viikkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti