Istuskelen pihalla ja nautin syksystä. Ilma ja tuoksukin on erilainen kuin muina vuodenaikoina. Ollaan käyty paljon metsässäkin, siellä sielu lepää eikä mikään muu häiritse kuin hirvikärpäset. Niihinkin tottuu aika nopeasti.
Mulla on selkä ollut kipeä viikon verran ja vihdoin eilen sain varattua ajan lääkärille. Hänen kutsuessaan mua vääntäydyin vaivalloisesti ylös penkistä ja lähdin kävelemään häntä kohden, puolimatkassa lääkäri totesi että sulla on selvä lihaskramppi. Selvä! Hän kysyi oonko alkanut harrastaa liikuntaa, kyllä, siitä se sitten johtuu. Kipulääkettä ja kylmää siihen kohtaan jossa kramppi on, ja loppuviikko ilman liikuntaa. Yritetään nyt saada selkä siihen mennessä kuntoon, kun lähdetään pohjoiseen parin viikon päästä.
Mua on taas tänään - yllätysyllätys - ahdistanut aikalailla, aamusta asti. Oon maalaillut mielessäni kauhukuvia meidän tulevasta reissustakin, vaikka odotan sitä tosi paljon. Sillon kun kun ahdistaa niin ahdistaa kaikki ja kaikki tuntuu kamalalta ja toivottomalta. Haluaisin siitä eroon, se on mun hartain toive. Tänäänkin ahdistukseen auttoi ainoastaan kaksi lorazepamia. Oon lääkevastainen, mutta haluan painottaa että syön kaikki lääkkeeni, tosin rauhottavien kohdalla kynnys ottaa lääke on suuri, vaikka tiedän että se auttaisi.
Huomenna on perjantai ja miehellä alkaa loma! Kaksi viikkoa yhteistä aikaa ja Lapin reissu. Ihanaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti