Mun vointini on ollut kummallinen viime päivinä. Oon ollut oikea Duracell-pupu ja mennyt ympäriinsä kuin päätön kana. Tänäänkin oon tehnyt vaikka mitä; käynyt salilla tehotreenillä, tyhjentänyt uunin tuhkat, lämmittänyt, imuroinut, pyyhkinyt pölyt, leiponut J:n työpaikalle, tiskannut... Mulla on virtaa vaikka muille jakaa, mutta se johtaa ahdistukseen ja lopulta paniikkikohtaukseen. Temesta ei auta. Soittelin omahoitajalle mutta hän vaikutti kiireiseltä ja tuntui ettei kuunnellut minua kunnolla. Sanoi vaan että juttelee lääkärille huomenna. Huoh.
Muuten mitään ihmeellistä tai kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Lauantaina saatiin 6 motin klapikuorma ja niitä kannettiin selkä vääränä, äiti ja iskä auttoivat maanantaina että saatiin loputkin klapeista suuliin. Selkävammaisena tollanenkin homma on tosi raskas. Eilen kävin ystävien ja kummitytön tykönä käymässä, keräilin heidän pihastaan käpyjä ja tammenterhoja, keksin niistä jotain kivaa!
Seuraava postaus voisikin olla niin ihanasta asiasta kuin joulu! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti