Hei! Maanantaina ajeltiin kotiin Kuusamosta, 11 tuntia istuttiin autossa ja vain yksi tauko pidettiin. Kaikki matkat menivät reissulla hyvin, ei tullut vaaratilanteita tai muitakaan mutkia matkaan. Koko reissulla vastaan tuli vain kaksi poliisiakin. Huomasi että ollaan reissussa sesongin ulkopuolella kun juuri missään ei liikkunut ihmisiä. Käytiin Rukalla ravintolassa syömässä ja sielläkin oli varattuna vain kolme pöytää.
Tänään tapasin omahoitajani. Tuntuu että hän ei käsitä ollenkaan mitä käyn läpi. Koko reissukin meni hyvin lorazepamien voimalla, tietty hyviäkin päiviä oli, mutta kyllä se syömisen vaikeus ja yleinen ahdistus siellä oli läsnä suurimman osan aikaa. Siellä mulla oli päällä sellanen "maski" etten näyttänyt kaikkea ahdistustani sen takia, ettei se pilaisi mieheni päivää ja hetkeä. Kotiin kun päästiin, tuntui että kaikki paska odottaa täällä ja se hyppäsi takaisin mun sisään kun astuin koti-ovesta.
Tämä aamu alkoi niin, että sängyn reunalla istuessani sydän jätti kaksi lyöntiä väliin ja pomppasi kurkkuun. Ajattelin että jaaha, tässäpä tämä päivä, ja oikeassa olin. Koko päivän ahdistanut ja tähän mennessä oon ottanut jo kolme rauhoittavaa. Ei tunnu auttavan. Olin kampaajalla tänään, ja sielläkin laskin aikaa koska pääsen pois.. Tuntuu kuin ei olisi olemassa vaikka onkin.. kaikki on häilyvää.. oon oman mieleni vanki. Miksei päässä ole on/off nappulaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti