Kaikki on harhaa

Mulla on ollut harharikas viikko. Mitäs kaikkea mä oon nähny ja kuullu.. Meillä on vieraillut tumma hahmo "viikatemies", päässä on sirissyt, ranteessa ihon alla on koppakuoriaisia ja mato tulee kainalon ihon alta ulos. Myös ylhäältä kuuluu laahaavaa ääntä, kuin ruumista raahattaisiin.

Meillä on muurahaisia ja pelkään niitä ihan vtusti. Pelkään että ne pesiytyy mun poskionteloihin kun oon nukkumassa. Eilen nousin sohvalta, Manda oli mun vieressä, ja kun katsoin sohvaa, se kuhisi muurahaisia. Aloin huutaa paniikissa, Manda sai kauheen sätkyn ja tuli tönimään mua kuin sanoen, ettei ole mitään hätää. Suljin silmät ja sanoin itselleni, että tää on harhaa, ja kun taas avasin silmät, murkut oli kadonneet. Lähdin käymään äitiä katsomassa, en pystynyt olemaan kotona yksin, ja kun sieltä lähdin mulle tuli pakkoajatus, että muurahaiset on syöneet meidän Mandan. Ihan kauhee paniikki tuli taas. No eihän Mandaa oltu syöty kun tulin kotiin.

Tänään heräsin ja menin keittiöön.. Ne prkleen muurahaiset on siirtyneet keittön tasoille. Paniikki. Soitin J:lle ja rauhottavaa naamaan. Kylvin suolaa niihin paikkoihin, joista ne murkut näyttivät tulevan. Lähdin verikokeille ja kotimatkalla mulle tuli taas pakonomainen ajatus, että kotona on lattiat mustanaan muurahaisia. Paniikki, olin varma että sydän tulee rinnasta ulos. Yritin soittaa omahoitajalle, mutta ei se vastannut. Ei tietenkään sillon kun sitä oikeesti tarvitsisin.

Yritän nyt rauhoittua, meen vetämään hermosavut ja sitten yritän huilata. Tälläset harhat kuluttaa aika ison osan mun päivittäisestä energiasta 😥

Oikein mukavaa viikonloppua ja vappua, ottakaa maltillisesti! ❤

OCD-ryhmä

OCD-ryhmä, eli pakko-oireista kärsivien ryhmä oli tänään. Aluksi ajattelin, etten mene, mutta lopuksi oli hyvä että menin. Koen hieman huonoa omaatuntoa, sillä keskustelun kohteena olin pääasiassa minä.

Mulla on tällä hetkellä monta ongelmaa. Harhojen lisäksi on emetofobia, ahdistus ja pakko-oireet ja nämä kaikki kietoutuvat yhteen. Pakkoajatukset ovat pääasiassa bakteereissa ja kaikessa epämiellyttävässä, joka johtaa oksentamisen pelkoon joka taas ahdistaa. Lyhyesti sen voi kiteyttää näin, mutta yksinkertaista se ei ole ja lopuksi se on paljon monimutkaisempaa kuin miltä se kuulostaa. En vain osaa pukea sitä kaikkea sanoiksi mitä mun päässä liikkuu.

Ryhmässä heräsi ihmettelyä siitä, miksi käyn Psykoosiklinikalla hoidossa. Ilmoille heitettiin ajatuksia Mielenterveystoimistolle soittamisestakin. Nykyisessä hoitosuhteessa ongelmana on se, että koen, ettei mua kuulla ja että tartutaan kiinni vääriin asioihin. Nyt mua altistetaan, mikä monienkaan mielestä ei auta mua tippaakaan pakko-oireiden tai ahdistuksen kanssa, päinvastoin. Samaa mieltä olen minä. Jos olen onnistunut jossain, mun kaikki ongelmat mukamas katoavat ja kaikki on hyvin. Paskanvitut (anteeksi karkea kielenkäyttö).

Tuntuu että tällä hetkellä hoidetaan seurausta, ei syytä. Multa kysyttiin tänään, olenko masentunut. Sanoin että en, mutta mua masentaa kaikki nää ongelmat. Tuntui että tänään ryhmässä, jossa kaikilla on omat mutta vähän samankaltaiset jutut kuin mulla, mua oikeesti kuunneltiin ja tajuttiin. En ollut vain potilas muiden joukossa. Se kuuluvuuden tunne samankaltaisessa seurassa.. Ryhmän lopuksi halasimme toisiamme, se oli ihana päätös tälle kerralle.

Onnistunut viikko

Tämä onkin jo mun 101.tilapäivitys!

Tällä viikolla oon onnistunut, olin Lumon käsityöpajalla ti ja ke Tinkissä. Torstaina olin omahoitajan kanssa Puuvillassa, kierreltiin kauppoja ja käytiin kahvilla. Vaikea oli mennä mutta kun pääsi paikalle, oli ihan kivaa. Paniikki meinasi tulla kun ajoin maan alle parkkikselle, mutta kotona otettu Temesta toi siihen tilanteeseen avun ja pysyin kasassa koko reissun ajan. Torstaina menin äidin tykö Puuvillassa olon jälkeen, käytiin kaupoilla ja kirppiksellä. Kirpparilta löysin saappaat, joita tarvitsen tiistain käsityöpajalla. Laitan kuvaa mikäli tekeleeni onnistuu 😁
Eilen oltiin ystävämme H:n tykönä viettämässä iltaa. Oli paikalla pari muutakin ja yksi uusi tuttu. Oli kivaa. Juteltiin kahvikupposten äärellä ja soiteltiin kaikkia soittimia ja jamiteltiin kaikessa rauhassa. H osaa järjestää mukavia iltamia, seuraavia odotellessa 😊 Eilen saatiin hetkeksi myös vieraita Pohjanmaalta, J:n entinen työkaveri tuli poikkeemaan perheensä kanssa. Oli mukava tavata uusia ihmisiä.

Syöminen on ollut mulle taas tosi vaikeeta. Joka kerta ahdistaa kun syöminen tulee ajankohtaiseksi ja se tilanne vaikuttaa mahdottomalta. Tuntuu että sydän hyppää kurkkuun ja alkaa tärisyttää. Aina oon loppuviimeksi saanut syötyä edes vähän, siinä syömisessä se nieleminen on se vaikein asia, en osaa sanoa miksi. Ja kun diabeetikkona syöminen tasaisin väliajoin, 3-4h välein, olisi niin tärkeää. Mulla saattaa mennä yli 8h syömisten välillä, ja kun verensokeri laskee, tulee huono olo, mikä vaikeuttaa syömistä entisestään. Tää on tälläinen oravanpyörä. Tulee hyviä aikoja ja huonoja tän asian suhteen, nyt on kai se huono aika..

Tänään oltiin mun porukoilla, juhlittiin äidin syntymäpäivää. Tarjolla oli lohi-pinaattipiirakkaa ja suklaa-vadelmamoussekakkua.

Huomenna mulla on pitkästä aikaa OCD-ryhmä, viimeksi unohdin autuaasti koko ryhmän ja loistin poissaolollani. Perjantaina mulla olidi kampaaja, mutta taidan siirtää sitä, sillä väri on ihan hyvä vielä (eikä mulla ole rahaa).

Rahan puute on muuten ihan peestä. Onneksi ostettiin viime tilistä kaapit täyteen ruokaa, että voidaan sitten (nyt) syödä sieltä kun loppukuusta ei ole enää rahaa. Viimeinen viikko ennen tiliä on kaikista vaikein.

Mutta nyt toivottelen teille oikein ihanaa alkavaa viikkoa. Pyrin taas kirjoittelemaan jossain vaiheessa 😊

100. postaus: Diagnoosit

Vuoden päivät oon tätä blogia kirjoitellut, ja teitä lukijoita on jo monta! Kiitos! Tämän sadannen postauksen ajattelin pyhittää mun diagnooseilleni.

Skitsoaffektiivinen häiriö

"Skitsoaffektiivisessa häiriössä saman sairausjakson aikana ilmenee sekä skitsofrenialle ominaisia psykoottisia oireita että vakava masennus- tai maniajakso."
 "Ennen kuin tilaa nimitetään skitsoaffektiiviseksi häiriöksi, skitsofrenialle tyypillisiä harhaluuloja tai aistiharhoja tulee esiintyä sairausjakson aikana vähintään kahden viikon ajan ilman, että niiden aikana olisi ilmennyt vakavia mielialaoireita"

Mulla skitsoaffektiivinen häiriö ilmenee lähes päivittäisinä harhoina. Päässä kuuluu sähköinen sirinä, näen sivusilmällä huppupäisen "viikatemiehen", maa näyttää aaltoilevan, kuulen puhetta wc:n lavuaarin kautta.. Näitä on monia ja välillä on vaikeaa erottaa, mikä on harhaa ja mikä ei, sillä kaikki on niin todellista. Siinä J:lla on tärkeä tehtävä, palauttaa mua maanpinnalle.


Pakko-oireinen häiriö

"Pakko-oireiselle häiriölle ovat ominaisia pakkoajatuksettai pakkotoiminnat. Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista."

Mulla on sekä pakkoajatuksia että -toimintoja. Pelkään bakteerien tarttumista koskettaessa ihmisiä tai esineitä ja tämän johdosta pesen käsiäni pakonomaisesti. Olen myös "tarkastelija" eli tarkistan monta kertaa kotoa lähtiessäni, onko suoristusrauta varmasti pois seinästä, kahvinkeitin pois päältä.. Pelkään myös eri sairauksia ihan hulluna. Pakkoajatuksetkin ovat läsnä jokaikisenä päivänä ja välillä ne ovat niin raskaita etten meinaa jaksaa.


Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (tuskaisuus)

"Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä suhteessa, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia."
"Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle ominainen ahdistus, pelokas odotus ja huoli."

Tämä vaivaa mua ehdottomasti kaikista eniten. Ahdistus on jokapäiväistä enkä pääse kotoa lähtemään ilman rauhoittavaa. Paniikkeja tulee kun ahdistuneisuus pääsee liian pitkälle. Ahdistukseen kuuluu vapina, sydämen hakkaaminen, nopea hengitys, pakokauhu, levottomuus.. Näitä oireita on kymmeniä.


Siinä ovat  diagnoosit, jotka pääasiassa vaikeuttavat mun elämääni. Listasta löytyy vielä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vaativaa persoonallisuutta, traumaperäistä stressihäiriötä, ja jonkin asteista syömishäiriötä.

Eiköhän tässäkin ole tarpeeksi!

Pääsiäinen

Mun pääsiäinen on mennyt rattoisasti. En ole ns perinteinen uskovainen ja pääsiäinen on mulle juhla siinä missä muutkin. Se mihin mä uskon, on "korkeampi voima" ja "tarkoitus". Uskon että kaikki, mitä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvan ja kaikki tapahtuva on ennalta määrätty tapahtuvaksi. Ei siitä sen enempää, nää on näitä ikuisuuskysymyksiä joista voisi jutella (ja riidellä) vaikka kuinka kauan.

Ystäväpariskunta tuli käymään perjantaina ja me kävimme heidän tykönään eilen. Oli ihanaa nähdä kummityttöä ja hänen ensimmäisiä askeleitaan. Kyyneleet siinä tulivat silmiin, kun näki että pieni on oppinut jotain niin ihanaa. H:kin niin iso tyttö jo, miten nuo pienet kasvavat niin nopeasti eikä itse vanhennu lainkaan..

Eilen käytiin äidin ja iskän tykönä, kuten joka sunnuntai, ja tänään meidän tykönä kävivät J:n veljen vaimo meidän kummitytön kanssa ja J:n äiti ja isäpuoli. Oli ihanaa kokoontua meille. Oli kakkua ja paria erilaista piparia.

Mulla on ollut syömisen kanssa ongelmaa tässä pari päivää. Mun ien on jotenkin rikki viimeisen puruhampaan takaa ja vaikeuttaa syömistä ihan hitosti. Kaikki kova tuottaa vaikeuksia. En tiedä mitä siellä on tapahtunut että oon saanu haavan sinne. En oo syönyt mitään sitrushedelmiäkään, jotka tekevät mulle suuhun haavoja.. Ei kivaa.

Huomenna meen pitkästä aikaa käsityöpajalle, oon varmaan kolme viimeistä kertaa ollut pois millon minkäkin asian takia.

Seuraava kirjoitus onkin mun sadas blogipäivitys. Tänään meni 8000 sivun katselua rikki, kiitos teille ihanille lukijoilleni jotka jaksatte olla kiinnostuneita mun edesottamuksista! ❤

Ps. En saanut tänä pääsiäisenä yhtään munaa 😭

Ajatukset Tukholmassa

Mun ajatukset on Tukholmassa. Kamalaa miten pienessä hetkessä niin moni asia ja elämä voi muuttua. Kiinnostaisi tietää teon motiivit. Koskakohan on Suomen vuoro saada terrori-teko osakseen? En uskalla kohta liikkua enää missään, varsinkaan isommissa kaupungeissa ja isommissa tapahtumissa. Maailma on niin hullu nykypäivänä, ei jaksa ymmärtää.

Iloisempiin asioihin. Nyt mä uskallan sanoa että kevät on tullut! Linnut laulaa, on valoisaa pitkälle iltaa, aurinko paistaa ja luonto heräilee.

Ensimmäiset krookukset tänä vuonna, äidin pihassa. Mun tarttis laittaa itsekin kaikki kukkapenkit kuntoon kevättä ja tulevaa kesää varten. Äiti toi mulle narsisseja istutettaviksi, ajattelin tulevalla viikolla laittaa ne multiin.

Tällä viikolla ollaan oltu kipeinä edelleen mutta nyt on pari viimeistä päivää mennyt terveenä. Ihanaa, olisko tässä sairastamiset hetkeksi. Osaa arvostaa terveyttä ihan eri tavalla kun pitkän aikaa sairastaa. 

Tulevalla viikolla mulla ei ole mitään ihmeellistä, ti käsityöpaja ja ke Tinki. Ihan kivaa ettei ole sen enempää, saa nukkua pitkään ja vierailla äidin ja iskän tykönä.

Palaillaan taas, ihanaa tulevaa viikkoa!

Mä rakastan mun elämää.

Mulla ei ole hyvää terveyttä (niin fyysistä kuin henkistä), isoa taloa, hienoa autoa, kauniita vaatteita ja kasapäin laukkuja ja kenkiä. Mulla ei ole rahaa. Mä en ole ulkoapäin kaunis eikä mulla ole hyvää kroppaa. Mulla ei ole maallista mammonaa, mutta kaikkea muuta mulla on vaikka kuinka paljon.

Mulla on aviomies, jota rakastan ja hän rakastaa minua. Meillä on kaksi ihanaa koiraa ja kaksi ihanaa kissaa. Meillä on katto pään päällä ja kaunis, pieni koti. Meillä on kaksi autoa, jotta molemmat pääsevät kulkemaan täältä korvesta kaupunkiin. Mulla on päivätoimintapaikkoja, joihin tunnen kuuluvani ja joissa tykkään käydä. Mulla ei ole montaa ystävää, mutta he ovat sitäkin rakkaampia. Jokainen ystävä on mulle yhtä tärkeä, ollaan me nähty viimeksi vuosi sitten tai eilen. Mulla on maailman parhaat vanhemmat ja maailman ihanin pikkuveli. Anoppianikin rakastan hurjasti.

Tulee mulle mikä tahansa hätä, mä tiedän, että mulla on ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, ja tiedän että jokaiselta heistä mä saan tarvitsemani avun. Niinpä mäkin yritän olla läsnä ja paikalla, kun täytyy olla. Toivottavasti musta on joskus apua sille, joka apua tarvitsee.

Mä oon joskus ollut hyvinkin pinnallinen ja itsekäs, mutten ole enää. Olen oppinut kantapään kautta, ja tähän on vaikuttanut sairaalassaoloaikani hyvin paljon, ettei ihmisen kuori vaikuta siihen, mitä ihminen oikeasti on. Päältä saattaa hyvin kaunis tai komea ihminen ollakin itsekäs ja muista välinpitämätön ja ajatella vain omaa etuaan. Lihavuus on yksi asia johon oon törmännyt oman lihavuuteni vuoksi. Usein (liian usein) ajatellaan, että lihavuus on este sisäiselle kauneudelle tai että lihava ihminen on jotenkin huonompi ja vähempiarvoisempi kuin muut. "Hyi yök lihava" on myös tuttua kauraa. Mikä siinä paidan koossa pahentaa ihmistä? Tunnen pari erittäin ylipainoista ihmistä, ja he ovat ehkä sieltä sydämellisimmästä päästä.

Mä rakastan mun elämää enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, en hyvää enkä huonoa. Sillä jokainen huono hetki kasvattaa meitä usein enemmän, kuin hyvä. Huonot hetket säilyvät muistoissa vahvoina, jotta osaamme seuraavaksi välttää joutumista uudestaan sellaisiin hetkiin tai tekemästä uudestaan vääriä valintoja. 

Mä oon ollut erittäin kipeä tiistaista asti, mutta tänään on tuntunut siltä että elämä vielä voittaa. Mulla on järjetön yskä mutta kuumetta ei ole enää ollut. Toivottavasti jaksan ja pystyn menemään toimintoihin alkavalla viikolla. Oon nyt keskiviikosta asti vain levännyt ja tehnyt vain pakolliset hommat. Lepo jatkuu seuraavankin viikon, keuhkokuumeen kanssa ei leikitä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!