Mä rakastan mun elämää.

Mulla ei ole hyvää terveyttä (niin fyysistä kuin henkistä), isoa taloa, hienoa autoa, kauniita vaatteita ja kasapäin laukkuja ja kenkiä. Mulla ei ole rahaa. Mä en ole ulkoapäin kaunis eikä mulla ole hyvää kroppaa. Mulla ei ole maallista mammonaa, mutta kaikkea muuta mulla on vaikka kuinka paljon.

Mulla on aviomies, jota rakastan ja hän rakastaa minua. Meillä on kaksi ihanaa koiraa ja kaksi ihanaa kissaa. Meillä on katto pään päällä ja kaunis, pieni koti. Meillä on kaksi autoa, jotta molemmat pääsevät kulkemaan täältä korvesta kaupunkiin. Mulla on päivätoimintapaikkoja, joihin tunnen kuuluvani ja joissa tykkään käydä. Mulla ei ole montaa ystävää, mutta he ovat sitäkin rakkaampia. Jokainen ystävä on mulle yhtä tärkeä, ollaan me nähty viimeksi vuosi sitten tai eilen. Mulla on maailman parhaat vanhemmat ja maailman ihanin pikkuveli. Anoppianikin rakastan hurjasti.

Tulee mulle mikä tahansa hätä, mä tiedän, että mulla on ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, ja tiedän että jokaiselta heistä mä saan tarvitsemani avun. Niinpä mäkin yritän olla läsnä ja paikalla, kun täytyy olla. Toivottavasti musta on joskus apua sille, joka apua tarvitsee.

Mä oon joskus ollut hyvinkin pinnallinen ja itsekäs, mutten ole enää. Olen oppinut kantapään kautta, ja tähän on vaikuttanut sairaalassaoloaikani hyvin paljon, ettei ihmisen kuori vaikuta siihen, mitä ihminen oikeasti on. Päältä saattaa hyvin kaunis tai komea ihminen ollakin itsekäs ja muista välinpitämätön ja ajatella vain omaa etuaan. Lihavuus on yksi asia johon oon törmännyt oman lihavuuteni vuoksi. Usein (liian usein) ajatellaan, että lihavuus on este sisäiselle kauneudelle tai että lihava ihminen on jotenkin huonompi ja vähempiarvoisempi kuin muut. "Hyi yök lihava" on myös tuttua kauraa. Mikä siinä paidan koossa pahentaa ihmistä? Tunnen pari erittäin ylipainoista ihmistä, ja he ovat ehkä sieltä sydämellisimmästä päästä.

Mä rakastan mun elämää enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, en hyvää enkä huonoa. Sillä jokainen huono hetki kasvattaa meitä usein enemmän, kuin hyvä. Huonot hetket säilyvät muistoissa vahvoina, jotta osaamme seuraavaksi välttää joutumista uudestaan sellaisiin hetkiin tai tekemästä uudestaan vääriä valintoja. 

Mä oon ollut erittäin kipeä tiistaista asti, mutta tänään on tuntunut siltä että elämä vielä voittaa. Mulla on järjetön yskä mutta kuumetta ei ole enää ollut. Toivottavasti jaksan ja pystyn menemään toimintoihin alkavalla viikolla. Oon nyt keskiviikosta asti vain levännyt ja tehnyt vain pakolliset hommat. Lepo jatkuu seuraavankin viikon, keuhkokuumeen kanssa ei leikitä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!