Avautuminen

Just nyt on paljon juttua joka puolella mt-ongelmaisista ja heidän huonoudestaan ihmisinä ja erinäisissä asioissa. Mt-ongelmaiset eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin "normaalit". Mitä itse olen kokenut useilla hoitojaksoilla sairaalassa, nämä "normaalit" ovat vain kokeneet jotain todella pahaa, jonka johdosta he ovat joutuneet sairaalaan ja yhtäkkiä heistä tuli "epänormaaleja". En ymmärrä. Mitä väärää on sairastaa masennusta, kaksisuuntaista, skitsofreniaa ymsyms jolle itse ei mahda mitään? Eikai se ihmistä pahenna vaikka onkin saanut jonkin F-koodin! F-koodit ovat vain luokitteluja erinäisiä oireita aiheuttavista sairauksista, mutteivät kerro ihmisestä itsestään mitään. Välillä on jopa tuntunut, että sairaiden ihmisten ajatuskyky on parempi kuin terveiden ja että ne terveet sinne sairaalaan kuuluisivat. Tästä ollaan niin montaa mieltä kuin on ihmistäkin.

Oon usein törmännyt myös siihen, että olen laiska kun en käy töissä. Väärin. Mun elämäntilanne on ollut viimeisen seitsemän vuoden aikana sellainen, että en ole ollut kertakaikkiaan kykeneväinen menemään töihin, vaikka kuinka haluaisin. Ne jotka mun blogia on lukenut, tietävät osasyyt miksi näin on (kaikkea en tänne blogiin en tosin julkaise).

Pieni avautuminen!

Minun tarinani

Mulla on muutama uusi lukija, joten ajattelin kerrata mun tarinani pähkinänkuoressa.

Mut pahoinpideltiin 1.5.2010. Ex raivostui rullakebabista ja antoi mulle turpaan niin, että sain pysyvän aivovamman. Kesä meni lujaa, kävin töissä ja baareissa ja elin mun koiran kanssa kaksistaan. Oli mulla siinä sellanen täysi narsisti-ihminen jaloissa pyörimässä, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna suuri virhe ja kadun sitä paljon. Elokuussa 2010 alkoi unettomuus, joka jatkui joulukuuhun asti. Menin parin tunnin yöunilla ja mulla alkoi mennä aika huonosti. Sairastuin masennukseen lokakuussa 2010. Joulukuun 13. pvä 2010 yritin itsemurhaa lääkkeillä ja viinalla, epäonnistuin, ja 15. pvä joulukuuta jouduin ensimmäisen kerran suljetulle osastolle. Mulle sanottiin että joko meet vapaaehtoisena tai pakkohoitoon, mä menin vapaaehtoisena. Ensimmäinen osastojakso kesti kolmisen kuukautta.

Tämän 7 vuoden aikana mulla mä oon ollut 7 kertaa osastolla, pisin yhtäkestoinen jakso on ollut vajaa neljä kuukautta.

Mun diagnoosit on vaihdelleet näiden vuosien aikana, mutta nyt juuri kun kelan sivuilta tarkistin, on mun tämänhetkiset diagnoosit seuraavat:
- Pakko-oireinen häiriö
- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tuskaisuus
- Skitsoaffektiivinen häiriö ja F20?
- Sosiaalisten tilanteiden pelko

Mulle aiemmin sanottiin että erilaistumaton skitsofrenia sopii mun oireisiin parhaiten, luulin että se merkittiin ylös mun tietoihin, mutta silti F20 on mulla kysymysmerkillä, outoa.

Tällä hetkellä mun elämässä on sellanen vaihe, että harhoja on vähemmän (on silti) mutta pakko-oireet on pahempia. Kaikkia pakko-oireitani en tänne jaa, mutta yksi oire on ajatus, että jos en potki omenoita pois portaiden edestä, Juhani kaatuu, lyö päänsä ja kuolee. Yksi yö mä menin kolmen aikaa pihalle potkimaan niitä helvetin omenoita pois enkä saanut rauhaa, ennenkun olin käynyt pari kertaa tarkistamassa. Käyn myös tarkistelemassa, millon suoristusrautaa ja millon kahvinkeitintä. Nää on mun pakko-oireista helpoimpia.

Mulla on hoitokontakti aikuisten psykiatrian poliklinikalla ja käyn omahoitajalla parin viikon välein. Viikon päästä mulla on lääkärille aika ja keskustellaan siitä vakituisesta eläkkeestä. Mulla on asiat hyvällä mallilla, sillä mulla on maailman ihanin omahoitaja, ja lääkärikin on ihan ookoo. Ne ymmärtää mua. Käyn myös Lumon pajoissa ja Tinkissä joka viikko.

Siinäpä se taisi olla, kysy jos tulee kysyttävää!

Siivoilua

Eilen ja tänään ollaan tehty suursiivousta, tänään saatiin alakerta kondikseen. Ollaan käyty läpi jokainen laatikko ja kolo. Sohvankin alta löytyi kymmenen koiran lelua ja puoliksi syötyjä luita. Selkä särkee sen verran että siivoilut loppuivat tältä päivältä tähän, vielä olisi yläkerta jäljellä, tuntuu et tää ei lopu koskaan!

Tällä viikolla olin maanantaina ottamassa sitä abilify-injektiota. Joku vanhempi sairaanhoitaja laittoi mulle sen piikin. Ei ollut koskaan aiemmin laittanut, ja koko jutussa meni lähes puoli tuntia. Aina mulle tulee käsi kipeäksi, muttei koskaan oo tullut näin kipeäksi kuin tällä kertaa! Ai perrrkele, eilenkin vielä särki niin että sain ottaa särkylääkettä. En tiedä miksi se välillä tulee niin kipeäksi, riippuu kai siitä kuinka nopeasti se neste painetaan tonne lihakseen.

Tiistaina käytiin mummun tykönä Juhanin ja mun veljen kanssa. Mummu täytti muistaakseni 83 vuotta, kunnioitettava ikä. Siellä on aina kiva käydä, tarttis käydä useemminkin, tuntuu vaan että aina on niin kiire. Kun me oltiin lähdössä sieltä, mummu sanoi että kaikki vaan lähtee.. Niin, meillä kaikilla on kiireemme, mutta yritän alkaa käymään useammin.

Keskiviikkona olin kahden viikon tauon jälkeen Tinkissä. Tein pari heijastinta ja osallistuin tutun pitämään keskusteluryhmään, oli tosi kivaa. Tykkään noista keskusteluryhmistä, juttelu on alusta asti ollut mulle se tärkein asia, se on helpottanut kaikista eniten.

Eilen äiti kävi täällä jo aamupäivällä. Oli sellainen päivä etten poistunut kotoa ollenkaan, oli niin kivaa. Käytiin lenkillä koirien kanssa ja vietettiin äiti&tytär- aikaa. Mun äiti on maailman paras, haluan joskus olla vielä yhtä hyvä äiti.

Oon nyt muuten juonut ja syönyt kauramaito-tuotteita, eikä maha ole ollut yhtään kipeä. En oo huomannut ruuassa mitään makueroa, maidossa pienen makeuden, mutta täytyy kyllä sanoa että mielelläni käytän noita tuotteita, vaikka ovatkin vähän hintavia. Jos vertaa vatsakipua ja hintaa, maksan ennemmin vähän enemmän!

Huomenna taas äidin ja iskän tykö koko porukalla. Mukavaa lauantai-iltaa! ❤

Laktoosi-ongelmaa

Mä oon useamman vuoden ollut laktoosittomalla ruokavaliolla, on mennyt ihan hyvin, mutta viimeaikoina on ollut mystisiä vatsakipuja silloin tällöin. Oon ihmetellyt mistä ne tulevat, mutta nyt oon yhdistänyt ne maitotuotteisiin. Outoa tässä on se, että mulle tulee nykyään laktoosittomistakin tuotteista vatsa kipeäksi. Oon joskus kuullut että on lehmänmaitoallergikkoja tai ihmisiä, jotka ovat sille maitoproteiinille allergisia. Tiedä häntä missä mun kohdalla mennään, mutta näyttää siltä että edessä on pieni muutos, jätän maitotuotteet pois ja siirryn kaura- tai soijamaitotuotteisiin. En oo ikinä edes maistanut kumpaakaan, enkä tiedä yhtään miten niitä voi käyttää leipomisessa tai ruuanlaitossa. Kovin ihmiset on niitä silti kehuneet, tarvii vaan mennä tänään kauppaan ja ihmetellä. Jos teillä on kokemusta, kertokaa! Otan mielelläni vastaan myös ohjeita!

Normaalisti oon tässä vaiheessa vuotta ostanut jo suurimman osan joululahjoista, mutta nyt oon saanut vasta tilattua pari lahjaa. Oon myös tilannut Sinellistä askartelu- ja joulukalenterivärkkejä, aion tehdä kullalleni joulukalenterin! Mielelläni olisin kertonut mitä aion laittaa luukkuihin sisälle, mutta tiedän että Juhani lukee tätä blogia, niin en viitsi pilata yllätyksiä 😉 Mulla on tänä vuonna aika vaikeus keksiä lahjoja, tuntuu että noilla läheisillä miehillä on jo kaikkea. Äidille oli tosi helppo tilata lahja, mutta musta naisille on muutenkin helppo keksiä lahjoja. Ajatuksena kävi, että ostettaisii meille kuivausrumpu lahjojen tilalle, mutta katsotaan nyt. Imuri kosahti, täytyis hankkia uusi sellainenkin, mutta nyt haluaisin oikeasti kunnollisen ja eläinperheeseen tarkoitetun. Ne maksaa aika paljon mutta on kehuttuja 🤔

Tällä viikolla mulla ei olekaan mitään ihmeellistä, tänään kävin ottamassa Abilify-injektion tk:ssa, ja ke on Tinki. Lumo lomailee tämän viikon. Loppuviikosta meen verikokeille, mutta siinä se. Kiva kun tulee rento viikko! Mukavaa alkanutta viikkoa!

Rentoutumista

Loppuviikko on mennyt ihan kivasti, vaikka raskas viikko onkin ollut. Kävin torstaina OCD-ryhmässä, joka oli sekin aika raskas, meinasin kiehahtaa siellä oikeen kunnolla pienen episodin takia, ei siitä kuitenkaan sen enempää. Ryhmän jälkeen menin lääkärin pakeille korkeiden verensokereiden takia. Sen jälkeen kun Suprium mulla aloitettiin, on mun aamusokerit ollut päälle 7-8. Eli aivan liian korkeat! Oon usealta Supriumia käyttävältä kysellyt vaikutusta verensokeriin ja kaikki ovat sanoneet, että sokerit on nousseet. Lääkäri ei meinannut uskoa mua ja alkoi kysellä että tiedänkö lautasmallin ja että miten kuuluu syödä. Voi helvetti.

Torstaina vietettiin myös iltaa meidän uusien ystävien, Jennin ja Jannen kanssa. Syötiin juustoja ja juotiin viiniä (minä alkoholitonta tietty) ja nautittiin seurasta. Pöytä oli koreana!

Kyllä se vaan niin on, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja oon onnellinen että just tää ovi avautu ja löydettiin meidän naapurit Jenni ja Janne ja heidän ihana tyttärensä Elsa. Mun vauvakuume on ihan hirveen kova, eikä asiaa auta Jennin ja Jannen tytär, joka on aivan ihana pieni lapsi. Haluan oman käärön. Heti ja nyt.

Tänään oon ottanut iisisti. Herättiin myöhään ja käytiin kaupassa hakemassa huomisen ruoka. Kotona aloin taas leipoa, syntyi pellillinen marjapiirakkaa, meidän pakastin räjähtää kohta kun se on niin täynnä mun leipomuksia 😁

Nyt uunissa palaa liekki, sen ääniä on ihana kuunnella ja vaan rentoutua. Kohta sytytän pirtin täyteen kynttilöitä, kunhan tulee pimeä.

Ihanaa viikonloppua!

Jälleen hammaslääkärissä

Kuten otsikko kertoo, olin taas hammaslääkärissä. Sanoin heti kun pääsin ovesta sisään, että tänään laitetaan heti puudutus eikä kokeilla ilman, ja lääkäri oli samaa mieltä. Huh. Mulle yritettiin tehdä juurihoitoa, mutta aika loppui kesken kun joutuu jatkuvasti laittamaan lisää puudutetta ja taukoomaan kun sattuu, sinne laitettiin nyt joku lääkeaine ja seuraavaks meen yksityiselle jollain palvelusetelillä vai mikälie olikaan. Eli saan kolme juurihoitoa yksityisellä samalla hinnalla kuin tk:ssa, mikäli ymmärsin oikein. Seteli tulee postissa.

Mutta joo, aika tuskaa ja itkua taas oli hlääkärikäynti, eniten sattui kun se laittoi puudutusaineen suoraan juureen, ai peeeeee*****!!! Mutta mä selvisin, en kuollut sinne. Kamalaa se aina on ja tälläkään kertaa paniikkikohtaus ei ollut kaukana. Vieläkin on puolen naamaa puutunut. Onneks se on ohi.

Mä oon kovasti nyt taas leiponut, se on ihanaa taikinaterapiaa!

Oon tehnyt kuivakakkua, pullaa, kääretorttua, mustikkapiirakkaa, muutaman kerran omenahyvettä ja viimeksi valmistui omenapiirakka. Lisäksi vielä kaikki suolaiset. Pakastin paukkuu kun siellä on niin paljon tavaraa 😀 Ainakin pihapuun omenat menee hyvään käyttöön, nam.

Huomenna mulla on OCD-ryhmä, lääkäri ja ehtoolla on illanistujaiset Jennin jan Jannen tykönä, syödään juustoja ja nautiskellaan viiniä.

Palaillaan taas loppuviikosta! Vointeja 😍

Puhdas helvetti

Kävin tänään hammaslääkärissä, edessä juurihoito. Aloin itkemään kun pääsin penkkiin maate ja tärisin niin että penkki rutisi. Lääkäri sanoi että koitetaan ensin ilman puudutusta, sanoin heti että ei, haluan puudutuksen. No en saanut, vaan kokeiltiin ilman ja sattui. Sain pari puudutepiikkiä, ja lääkäri alkoi tehdä juurihoitoa, sattui ja sain lisää puudutetta. Kokeiltiin taas ja huusin suorasta kivusta että lopettakaa saatana jo, mutta ei, tää vaan painoi menemään. Sain paniikkikohtauksen siinä helvetin tuolissa. Lääkäri ja hoitaja koitti rauhotella mua, mut ei se paljon auttanut. Mulla meni ajantaju täysin ja vaan itkuhuusin että päästäkää mut pois, en pysty tähän.

Päättivät laittaa sellasen aineen sinne, joka tappaa ne juuret. Juhani sai sellaista kerran, ja hän tuli itkien töistä ja hoki "panacodiapanacodia" ja käytiin samana ehtoona kaksi kertaa hakemassa hänelle kipupiikki päivystyksestä. Pelkään niin paljon että mulle käy samoin. Kestän kyllä kipua aika paljonkin, mutta hammassärky on jotain ihan muuta. Sitä en kestä ja tämänpäiväinen oli oikeesti puhdasta helvettiä. Mä en mee enää tk-hlääkärille, vaan yksityiselle. Mulla on ens ke aika taas hammaslääkäriin mutta yritän saada ajan yksityiselle ennen sitä, ettei tarvitsisi mennä uudelleen tolle kenellä nyt kävin.

En oo pitkään aikaan itkenyt niin paljon kuin tänään. Kävin hlääkärin jälkeen nopeesti kaupassa ja siellä ihmiset tuijotti kun oli meikit poskilla ja silmät punaiset. Kun pääsin kotiin, äiti oli tullut käymään. Itkin sillekin vaikka kuinka, mutta pieni kävelylenkki sai mut paremmalle mielelle. Onneks tän päivänen on ohi. Viikon päästä vasta uusiks. Kun on tullut näin massiivinen tunnepurkaus, on olo ihan fyyrkanttinen ja voimat on loppu.
Nyt otan pienet huilit sohvalla ja odottelen että mies tulee töistä kotiin.

Viikko vierähtänyt

Taas on viikko vierähtänyt. Viikon aikana ei oo tapahtunut mitään erikoista. Perjantaina oli TULIruukki Leineperissä, oltiin siellä Ulvilan keskiaikaseuran mukana. Nähtiin paljon tuttuja ja vietettiin mukavaa aikaa. Ostin kolmia erimakuisia fudgeja ja mustaherukkamarmeladia. Sunnuntaita vietettiin taas äidin ja iskän tykönä, niinkuin joka sunnuntai. Pöytä oli tällä kertaa erityisen koreana.

Oli makeeta ja suolaista, suolaisena mun lemppareita eli juustoja, nam! Ehdoton suosikki mulla on Castellon valkohomejuusto, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Söisin sitä vaikka koko palasen 😀

Tänään tuli postissa vaatteita, jotka tilasin EMPltä. Nahkajäljitelmähousut, camo-housut, huppari ja paita. Ihana välillä tilata netistä uusia vaatteita, ja erityisen onnelliseksi tekee kun löytää kaikki alesta. Säästin näissäkin normihintaan nähden melkein 70€.

Lähettelin vakuutukseen Mandan papereita eilen ja tänään sain vastauksen. Suurta osaa Mandan ell-laskuista ei vakuutus korvaa, koska kyseessä on nivelrikko eikä vakuutusta ole otettu ennen koiran täyttämistä 4kk. Päälle 500€ laskusta vakuutus korvasi 90€. Hurraa!
Heti kun rahat on tilillä ni mä katkaisen vakuutuksen. Maksan koirista reippaasti vuodessa vakuutuskuluja, useita satasia, enkä enää halua pitää vakuutusta kun se ei mitään korvaakaan.

Oltiin odotettu uusinta Alien-elokuvaa kuin kuuta nousevaa, ja vihdoin viime viikolla se oli tullut DVD:lle! Alettiin katsoa ja heti alussa totesin että onneksi en mennyt katsomaan elokuviin. Todella ahdistava ja karmiva, mutta erityisen hyvä leffa, suosittelen jos tykkää tuon tyylisistä elokuvista. Ollaan katsottu viimeaikoina paljon elokuvia ja suurin osa on ollut ihan hyviäkin, huonoa ei oikeastaan ole edes tullut vastaan. Se on meidän yhteinen harrastus, leffat.

Huomenna tulee olemaan kauhea päivä, mulla on hammaslääkäri ja joudun menemään sinne yksin. Oon varmaan kaks viikkoa jo panikoinut sitä ja huomenna se on edessä..

Tällä viikolla ei oo enää muuten mitään ihmeellistä, pe mulla on aika omahoitajalle, pääsen taas vähän juttelemaan. Kunhan selviän huomisesta niin kaikki on hyvin.

Pitäkää mulle peukkuja huomisen suhteen!

PS. 18 500 sivun katselua meni tänään rikki!

Heipähei hetkeen

Pienen some-tauon jälkeen on taas hyvä kirjoitella tänne. Kotiuduin sairaalasta viikko sitten maanantaina ja onkin ollut joka päivä sen verran tekemistä, että kirjoittelu on jäänyt. Oli ihan viimeinen hetki lähteä sairaalasta, alkoi touhu mennä sellaiseksi että huhhuh. Oon onnellinen että pääsin sieltä heti pois kun halusin. Oon kuullut että "Hanna on sairaalassa ainakin kolme kuukautta", eipä ollut tämäKÄÄN henkilö oikeassa "tietoineen".

No mitä tän viikon aikana on tapahtunut? Ei mitään niin normaalista poikkeavaa, tekemiset on lähinnä keskittyneet kotiin. Oon vilpittömästi nauttinut kotitöistä ja leiponut paljon lähes joka päivä jotain. Kotona on aina jotain tekemistä ja onkin ollut ihanaa nauttia niistä pakollisista töistä. Sairaalassa olon jälkeen on onni nauttia vapaudesta tehdä mitä tykkää, syödä silloin tykkää, käydä tupakalla kun tykkää, katsoa sitä tv-ohjelmaa kun tykkää.. Lista jatkuu loputtomiin. Kun hetkeksi on menettänyt vapautensa, osaa sitä arvostaa. Ja niitä kotitöitä. 

Viikonloppuna nähtiin paljon ihmisiä. Käytiin ystäväpariskunnan tykönä ja viihdyttiin lähes kolmatta tuntia. Nähtiin myös Jaska kavereineen, oli iloinen jälleennäkeminen. Sitä ihmistä näkee liian harvoin, mutta jokainen tapaaminen on niin sydämellinen ja ihana.

Ollaan myös käyty kaupoilla. Mitään isompaa ei oo matkaan tarttunut, mutta jotain pientä kivaa on löytynyt. Eilen oltiin Puuvillassa, käytiin ekaa kertaa Pancho Villassa syömässä, otin possun lehtipihvin ja ihan tykkäsin, maustevoi olisi voinut olla mausteisempi, mutta oli ihan hyvää. Juska otti jonkun hampurilaisen. Käytiin hakemassa NewYorkerista mulle jotain pientä ja Juska sai vihdoin uuden puhelimen! Onni on nyt hänellä kun on ihan pränikkä puhelin.

Tälläinen ihanuus esimerkiksi löytyi cittarista yksi ehtoo

Oon myös tehnyt käsitöitä. Oon virkkaillut isoäidin neliöitä miljoona ja niistä on tarkoitus koota keinutuoliin päällinen. Löysin täydellisen väristä sesonkilankaa joka sopii just meidän kodin väreihin. Ostin käsityölehden ja ajattelin että alan opettelemaan enemmänkin virkkausta. Sukat ja lapaset on niin kudottuja jo. Katsotaan kuinka mun käy!

Tänään kävin kampaajalla piiiitkästä aikaa, ai kauheeta millaseksi mun tukka oli päässyt! Nyt on taas uudet värit ja leikkaus, oi onnea :)

Oon nyt ravannut lääkärissä moneen otteeseen, oon ollut kahdella eri lääkärillä, ultrassa ja röntgenissä, vielä pitäisi mennä magneettikuvaan. Tulos on se, että sieltä on joku hienon nimen omaava jänne katki tai ainakin melkein katki, eikä siihen auta tällä hetkellä mikään. Sinne magneettiin tarttis varata aika ni nähtäisiin onko siellä sitä mitä arvellaan. Se on aika kallis toimenpide ja sen avulla vaan todetaan mitä siellä on, niin oon miettinyt meenkö sinne ollenkaan. Jos tää särky jatkuu kauan, sitten kai. En tiedä.

Palaillaan taas, tällä kertaa toivottavasti aikaisemmin kuin viikon päästä! Mukavaa viikkoa!