Kävin tänään hammaslääkärissä, edessä juurihoito. Aloin itkemään kun pääsin penkkiin maate ja tärisin niin että penkki rutisi. Lääkäri sanoi että koitetaan ensin ilman puudutusta, sanoin heti että ei, haluan puudutuksen. No en saanut, vaan kokeiltiin ilman ja sattui. Sain pari puudutepiikkiä, ja lääkäri alkoi tehdä juurihoitoa, sattui ja sain lisää puudutetta. Kokeiltiin taas ja huusin suorasta kivusta että lopettakaa saatana jo, mutta ei, tää vaan painoi menemään. Sain paniikkikohtauksen siinä helvetin tuolissa. Lääkäri ja hoitaja koitti rauhotella mua, mut ei se paljon auttanut. Mulla meni ajantaju täysin ja vaan itkuhuusin että päästäkää mut pois, en pysty tähän.
Päättivät laittaa sellasen aineen sinne, joka tappaa ne juuret. Juhani sai sellaista kerran, ja hän tuli itkien töistä ja hoki "panacodiapanacodia" ja käytiin samana ehtoona kaksi kertaa hakemassa hänelle kipupiikki päivystyksestä. Pelkään niin paljon että mulle käy samoin. Kestän kyllä kipua aika paljonkin, mutta hammassärky on jotain ihan muuta. Sitä en kestä ja tämänpäiväinen oli oikeesti puhdasta helvettiä. Mä en mee enää tk-hlääkärille, vaan yksityiselle. Mulla on ens ke aika taas hammaslääkäriin mutta yritän saada ajan yksityiselle ennen sitä, ettei tarvitsisi mennä uudelleen tolle kenellä nyt kävin.
En oo pitkään aikaan itkenyt niin paljon kuin tänään. Kävin hlääkärin jälkeen nopeesti kaupassa ja siellä ihmiset tuijotti kun oli meikit poskilla ja silmät punaiset. Kun pääsin kotiin, äiti oli tullut käymään. Itkin sillekin vaikka kuinka, mutta pieni kävelylenkki sai mut paremmalle mielelle. Onneks tän päivänen on ohi. Viikon päästä vasta uusiks. Kun on tullut näin massiivinen tunnepurkaus, on olo ihan fyyrkanttinen ja voimat on loppu.
Nyt otan pienet huilit sohvalla ja odottelen että mies tulee töistä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti