Hlääkäri part 4892

Kävin hammaslääkärissä. Paise tuntui aamulla vähän pienemmältä, lääkärissä tyhjentelivät sitä ja sanoivat, että varaa uudelleen ajan jos paise tulee meneillään olevasta antibioottihoidosta huolimatta. No eikös se paise oo tullut taas takaisin. Voi ttu! Lääkäri sanoi että juurihoito on mennyt pieleen ja ettei näytä kovin hyvältä, niin tulehtunut se on, eli tulee koko hampaan poisto aiheelliseksi. Eli suomeksi mä oon turhaan kärsinyt kaikki juurihoidot ja kivut, kun se hammas nyt poistetaan.
MUTTA jotain hyvää jos huonoakin. Hlääkäri sanoi, että Ulvilan tk:ssa EI ole menty juurikanaviin, eli selvisi se keneltä se neulan pätkä sinne juureen on jäänyt. Soittelin tänään jo ensimmäistä puhelua asiaa koskien, ja se meni ihan asiallisesti, vaikka pientä närkästymistä oli ilmassa. Torstaina soitan sellaiselle naiselle, joka hoitaa näitä potilasasioita ja saan häneltä vähän neuvoja. Raskasta hoitaa tälläistä asiaa yksin.

Toivottavasti loppuviikko näyttää vähän valoisammalta :)

Peläytysten päivä

Voi huhhuh! Tänään on ollut oikea säikytelläänHannaa- päivä.

Päästin Haikun aamulla ulos ja hetken päästä alkoi kuulua sellaista haukuntaa, että ajattelin et nyt siellä pihassa on joku muukin Haikun lisäksi. No eikö siellä ollut kaksi vierasta koiraa! Haiku haukkui terassilla ja toinen, Irlanninsusikoira, lähti tulemaan kohti. Oon aiemmin törmännyt autoa ajaessa näihin koiriin, tiedän mistä ne on, ja ne on täällä Paluksella melkein jo riesa. No mä otin Haikun äkkiä sisään, en tiennyt yhtään miten se reagoi vieraaseen koiraan omassa pihassa, ja puolitoista tuntia ne kiersi meidän pihaa, kuin hitto sudet konsanaan.

Toinen pelotus kävi kauppamatkalla. Oltiin ajelemassa teurastamon suoralla kotia kohti, kun tielle hyppäsi kuusi peuraa. Painoin koko painollani jarrua ja kädet tutisi, kerkesin vain ajatella että pian osuu, mutta auto onneksi pysähtyi viimeisen peuran kohdalla ja ehkä yksi peuran karvoista osui autoon. Voi hitto mä pelästyin! En oo ikinä ollut, itse ajaessani, edes lähellä ajaa eläimen päälle, mutta nyt kävi lähellä. Kädet tutisi ja sydän hakkasi loppumatkan. Ajoin n 60km/h ja kyllä se vaan talvella ottaa jarrutusmatkaa vaikka koko painollaan painaa poljinta. Kamala tunne kun auto vaan menee ja menee eteenpäin.

No kolmas kerta sattui tässä illalla. Juhani jutteli tästä mun hampaasta työkaverinsa kanssa, ja tuli puhe siihen viereen ilmestyneestä mätäpaiseesta. Tää työkaveri kysyi joltain tutultaan, joka on hammaskirurgi, neuvoa ja sieltä tuli vastaus, että koska oon 2-tyypin diabeetikko ni mun pitäis äkkiä soittaa päivystykseen. No mä pelästyin tietysti ihan helvetisti taas. Soitin päivystykseen, sieltä sanottiin että jos se paise alkaa paisua, jos poski paisuu tai alkaa haittaa henhitystä, ni sit äkkiä päivystykseen. Muuten riittää että tilaan huomenna aamuste hammaslääkärin. Eli kahdeksalta soittoa ja taas hlääkäriin. Tuo juurihoidettu hammas on kyllä yksi murheenkryyni.

Huh. Kyllä taas on ollut päivä..

Ahdistus

Mua vaan ahdistaa ja ahdistaa. Pitkän ainaa elämä ollut yhtä ahdistusta, onneks huomenna pääsen juttelemaan. Ahdistus on sellaista yleisahdistusta, ahdistaa kaikki. Hammasjuttu, raha-asiat, syöminen, polttopuita pitäisi saada, nyt mulle on iskenyt virtsaputkentulehduskin ja ahdistaa kahden antibiootin yhteisvaikutukset, huomenna juttelemaan meneminen, harhat.. Siis kaikki.

Mä en oo pitkään aikaan maininnut mun syömisongelmia, joku varmaan muistaa mitä joskus kirjottelin niistä, koska syöminen on onnistunut kohtuuhyvin enkä oo halunnut muistella vanhoja. Oon nauttinut ruuasta ja syömisestä. Nyt kuitenkin kun on ahdistanut, syömisestä on tullut taas vaan pakonomainen toimi joka täytyy tehdä, enkä juuri nauti siitä. Koko ajatuskin syömisestä ahdistaa, mutta se on pakko tehdä, jotta sokerit pysyy tasaisina.

Mies vannoi mulle, että sairaalassa ne on tarkistanut miten mun hammastulehdukseen määrätty ja virtsaputkentulehdukseen määrätyt antibiootit sopii yhteen, mutta mua pelottaa silti. Mitä jos saan jonkun kuolemantaudin kun ne ei sovikaan yhteen.. Mä oon lisäks ollut aina antibioottikuurin jälkeen kipeänä, kun se vie vastustuskyvyn.

Meinaa paniikki iskeä päälle kun ajattelenkin kaikkea mitä nyt on.

Katkennut neula

Olin taas hammaslääkärissä, seuraava aika vasta heinäkuussa, kerkee hiukan lepäämään tän suun kanssa. Tänään oli mielenkiintoisin reissu koskaan.

Menin nimeltämainitsemattomalle yksityiselle lääkärille ja hän sanoi heti kuvat otettuaan, että toivottavasti edellinen on laittanut tarpeeksi lääkeainetta, muuten ollaan pulassa. No sitä oli tarpeeksi, silloin huokaisin helpotuksesta. Vaan turhan aikaisin. Lääkäri valahti kalpeaksi ja sanoi mulle, et tuus kattoo. Menin katsomaan juuri otettuja kuvia mun hampaista, kun näin hampaan juuressa jotain, mitä tajusin itsekin ettei se kuulu sinne. Lääkäri sanoi että se on KATKENNUT NEULA joka on joltain aiemmalta lääkäriltä unohtunut sinne. Mun mahaa väänsi, oon tosi herkkä yleensäkin kaikille hammasjutuille mut tää meni yli. Kuinka joku voi UNOHTAA tälläisen asian ja vielä pimittää sen multa?!?

Lääkäri yritti ottaa sitä pois, vaan ei onnistunut. Hän sanoi että se on ihan steriili neula, ei luultavasti aiheuta haittaa, mutta täytyy käydä kontrolleissa tasaisin väliajoin. Jos se alkaa häiritä, tulee reissu Turkuun leikkaukseen, muuten sitä ei saa pois. Voi helvetin perse. Lääkäri sanoi että kannattaisi tehdä ilmoitus potilasasiamieheen, täytyy alkaa selvittelemään asiaa.

Ei helvetin perkele. Ihan ku tässä ei olis tarpeeks jo kaikkea, tämäkin vielä.. No mutta muuten hlääkärireissu meni hyvin :D Oli ammattitaitoinen lääkäri ja hoitaja, ja pelasivat hyvin yhteen. Pari kertaa kirpaisi mutta selvisin pahemmalta kivulta. Mua sanottiin jopa "ihanaksi asiakkaaksi"! Onneks juurihoidot on nyt tehty, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Hammaslääkäri + OCD

Olin viimeviikolla hlääkärissä, tällä viikolla kaksi kertaa ja vielä ensiviikollakin on aika. Ens viikolla mulla jatketaan juurihoitoa, vaikka viimeks meni hyvin ni mua silti jännittää, joudun nimittäin jollekin toiselle lääkärille. Tänään mulla paikattiin hammas taas, ja meinasin saada siinä tuolissa paniikkikohtauksen. Paikat alkoi täristä ja itku meinasi tulla, sain sen kuitenkin hengittelemällä pois. Kyllä se vaan kamala paikka on, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Olin eilen piiitkästä aikaa OCD-ryhmässä.  On ollut joulutauot ynnä muut, eikä ryhmä oo kokoontunut hetkeen. Oli niin ihana nähdä niitä ihmisiä! Oon saanut Lumon kautta monia uusia ystäviä ja suurin osa heistä kuuluu juuri OCD-ryhmään.

Mulla on aika paljon pakko-oireita. Ei ole kuitenkaan mitään uusia. Kaupassa mun on tosi vaikea käydä, kun pelkää että tiputan jotain ja joku astuu sen päälle, kaatuu ja kuolee. Esim. tomaatti, peruna, muropaketti... Nyt on silti tullut sellainen, että pelkään että joku muu tiputtaa jotain, ei korjaa sitä, mä näen sen mutta en ehdi nostaa sitä kun joku jo astuu päälle ja kuolee. Ja se on mun vika kun en ehtinyt korjata sitä sieltä lattialta. Että ehkä tää on sittenkin uusi juttu. Sitten on että pelkään leikkaavani puukolla sormeeni kynnen läpi, kun leikkelen esim tomaattia. Pihalla kun olen tupakalla, pelkään, että karistan tupakasta tuhkaa niin että se joutuu koiran silmään. Kaupungissa ihan tuskaa ajaa kun pelkään ajavani jonkun yli. Onhan näitä. Raskas kirjoittaa näistä.

Meillä on ollut vähän kireä ilmapiiri kotona, sillä ollaan molemmat tosi stressaantuneita. Raha-asiat pääasiassa vaivaavat ja pienet arjen jutut. Tänään aion ottaa pari siideriä, käydä saunassa ja rentoutua. Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!

Ärsytys

Mulla on ollu tänään sellanen päivä, et mua on ottanu päähän moni asia. Ei suoraan vituttanut mut harmittanut.

Mua ärsyttää se, et taas tulee yhteishaku ja siitä aletaan puhua. Ja ärsyttävä asia siinä on se, et mäkin haluan olla sellaisessa kunnossa, että pystyisin opiskelemaan. Mä haluan kans olla jotain, jotain muuta kuin "yhteiskunnan taakka". Tällä hetkellä kuitenkin ensiks mun muisti on niin huono, että mun olis mahdotonta opiskella vaikka pääsykokeisiin. Toiseksi suurin ongelma on keskittymiskyvyttömyys. Mun keskittyminen herpaantuu niin helposti ja sitten unohtuu kaikki mitä oon esim just lukenut lehdestä. Kolmanneksi ahdistus. Istua jossain luokassa monen muun ihmisen kanssa ja olla siellä jumissa. Ei tuu mitään. Ne ihmiset tarkoittaa monia bakteereja kymmenkertaisesti ilmassa ja tauteja. Pitäisi istua paikallaan tunti.. Ei tuu mitään.

Tästä seuraavasta oon pitkään miettinyt että pitäisikö kirjoittaa vai ei, nyt avaan suuni. Toivottavasti ei tuu paskamyrskyä. Meillä on paaaljon ystäviä, mutta ainoat, jotka meidän tykönä käyvät, ovat mun vanhemmat ja Laura. Nyt on siis kyse heistä, jotka eivät käy meillä. Tuntuu ettei ketään muuta kiinnosta ja vaikka mä kuinka laittaisin viestiä ja sopisin tapaamisia, sieltä toisesta suunnasta ei tuu mitään tänne. Yhden hyvän ystävän meillä käynnit koko viime vuonna voi laskea yhden käden sormissa. Toinen hyvä ystävä kyllä lukee mun wappiviestit muttei vastaa mitään. Arvostaisin sitä, että ihmiset kertoisivat mistä tämä johtuu, jotta voisin muuttaa asioita.

Huh. Sainpa sanottua. Kiitos ja anteeksi.

11. kuumeinen päivä

Tänään on tosiaan jo yhdestoista kuumeinen päivä ja takki alkaa olee aika tyhjä tän sairastamisen kanssa. Mitään muuta oiretta ei vieläkään ole, kuin kuume. Ja se kuumekin on kyllä laskenut, viime yönä oli vain 38,4. Buranalla oon saanu tänään kuumeen laskemaan 38,2, sen alemmas se ei oo mennyt. Eilen olin hereillä koko päivän aikana varmaan kolme tuntia, nukuin koko päivän tässä sohvalla, missä mä nytkin hytisen peiton alla. Oon nyt puolentoista viikon aikana soittanut kolme kertaa lääkäriin ja kerran oon käyny sairaanhoitajalla. "Ei voi tehdä mitään." Mut ei tääkään kuumeilu keholle hyväksi voi olla!

Mulla oli juurihoito Porin Hammaspisteessä perjantaina. Olin niin turta pelosta, etten pystynyt edes itkemään. Mutta voin iloisena todeta, että kaikki meni hyvin! Pari kertaa sattui, mutta se oli siinä. Ai vitsi kuinka onnellinen olin koko perjantain! Selvisin ja vielä hienosti, kyynelkään ei vierähtänyt kivusta. Täytyy myös todeta, että se lääkäri ja hoitaja hoisivat mua tosi hienosti. Sanoin et mua pelottaa ja ne lykkäs kysymättä heti 3 ampullia puudutusainetta. Paikan pois ottaminen kirpaisi mutta juurihoidon saivat tehdä rauhassa, oisin voinut vaikka nukahtaa siihen tuoliin.

Olin tänäänkin hammaslääkärissä ja perjantaina taas on mentävä. Tän päiväinen hampaan paikkaus oli paljon kivuliaampi operaatio kuin juurihoito. Mutta oon edelleen hengissä.

Mitään muuta mun elämässä ei oo tapahtunut. Mulla meni tossa 5 päivää etten poistunut kotoa, mutta sen jälkeen kuumeesta huolimatta, oon poistunut kotoa joka päivä kauppaan, pää sekoo muuten lopullisesti.

Mukavaa alkanutta viikkoa <3

Kuume

Viikko kuumeessa. Ei ole nuhaa tai yskää, kuume vain. Viimeyönä kuume kävi 39 asteessa, mutta päivällä on ollut enää 37.8! Kyllä tää tauti tästä talttuu. Kävin tänään lääkärissä ja totesi, että ihan selvä influenssa, keuhkot hieman krohisee mutta ei oo akuuttia hätää. Kunpa nyt ei iskisi mikään jälkitauti vaan selviäisi tästä kunnialla. Kyllä tässä viikon aikana on kerennyt mietiskelemään, enkä varmaan ikinä oo nukkunut viikossa näin paljon kuin nyt. Oon nähnyt ihan hämäriä unia ja kun kuume oli 39,6 mulle tuli harhoja. En tiedä oliko kuumehoure vai liittyen skitsoon.

Meillä oli eilen 7.vuosipäivä! 7 ihanaa vuotta ihanan mieheni kanssa. Sain tälläisen puskankin.

Seitsemään vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, virheitä, pahoja tekoja, mutta meidän välinen rakkaus on niin vahva, että se on kestänyt kaiken sen. Rakastan mun miestäni.

Sain niin hyvän kuvan meidän riiviöstä, että pakko laittaa se tähän! 6kg rakkautta.

Mulla on huomenna hammaslääkäri, ja ensi viikolla kaksi kertaa. Pelottaa, jännittää.. Yritän olla miettimättä. Pitäkää mulle peukkuja!

Influenssa

Täällä ollaan kipeenä, mulla alkoi to illalla huono olo ja korvien särky, perjantaista asti oon ollutkin sitten kuumeessa. Kuume on ollut päälle 38, paikat ja korvat särkee ja keuhkot on tukossa. Mitään nuhaa tai yskää ei oo, koitan soittaa huomenna aamulla lääkäriin, sitä nyt liikkeellä olevaa influenssaa tää varmaan on. Mahtaako tähän olla ees mitään lääkettä, täytyy vaan kärsiä.

Eilen nukuin koko päivän ja illalla vasta piristyin. Nukuin yöunia joku 13h ja siihen päälle yli 5h päiväunia. Oon yrittänyt syödä ja juoda normalisti, se on vähän parantanut oloja. Ehtoolla lähdettiin kuitenkin käymään naapurissa kun kuume vähän laski. Siellä oli singstarit kovassa käynnissä ja mäkin pystyin laulamaan pari laulua vaikka ääni onkin mennyt. Ensimmäiseksi kun mentiin sinne, mut peiteltiin ja laitettiin sohvan nurkkaan huilaamaan. Ihania ystäviä. Jennistä ja Jannesta on pienessä ajassa tullut meille ihan älyttömän rakkaita ystäviä.

Harhaista ahdistusta

Mitä mulle kuuluu? Oon ollut tosi ahdistunut ja harhainen viimeaikoina. Ahdistus on ollut sellaista yleisahdistusta, liittyen kaikkeen, ei mihinkään tiettyyn asiaan. Multa on otettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö pois mun diagnooseista, sanoin painavan sanan siihen ja hoitajakin ihmetteli sen poistoa. Ahdistus liittyy myös noihin mun harhoihin ja pakko-oireisiin.

Mua ahdistaa tulevaisuus, syöminen, kotoa lähteminen, vieraiden tuleminen tai sinne meneminen, kaupassa käynti, nukkumaan meneminen, autolla ajaminen.. Ahdistus ilmenee palana kurkussa, kasvoja alkaa kuumottaa, sydän hakkaa ja jättää lyöntejä väliin, tulee huono ja sekava olo, paniikki.

Mulla on ollut harhoja. Olin kampaajalla pe, pesupaikalla katselin kattoon ja näin sellaisen perhosen muotoisen palohälyttimen liikkuvan itsekseen siellä katossa. Hybridit ajelee aina mun perässä, en näe niitä muuten kuin auton taustapeilistä tummina hahmoina. Ne käyvät rei'ittämässä kaupassa lihapaketteja, jotta saisin ruokamyrkytyksen. Ne laittavat mun tupakkaan hiuksia jotta saisin migreenin. Ne asuvat kyläkaupassa. Kuulen wcn lavuaarista huokailua. Olen varma että muurahaiset pesiytyy yöllä mun poskionteloihin ja yöperhonen lentää korvaan.

Mulla on myös paljon pakko-oireita. Ajatus että nielen foliota pillerin mukana. Kaupassa tiputan perunan ja joku liukastuu siihen ja kuolee. Että olen potkaissut tomaatin hyllyn alle ja se pyörii omia aikojaan esiin sieltä ja joku liukastuu siihenkin. Tarkistelen paljon. Suoristusrautaa, kahvinkeitintä, hellaa, valoja, auton ovia, kodin ovea, wc ovea jos olen vieraassa paikassa, jäikö wc paperia roikkumaan kun olen lähtenyt vessasta, onko lompakko mukana, ruokien päivämääriä, onko jääkaapin ovi kiinni, pakastimen ja jääkaapin lämpötiloja, omia tuntemuksia. Ja käsienpesu.. Lähtenyt ihan hanskasta.

Mulla on ollut jonkun aikaa vaikeuksia tuottaa puhetta. Sanat on hukassa enkä saa niitä ulos suustani. Kävin asiasta eilen lääkärillä ja hän pohti yhdessä toisen lääkärin kanssa että mitä tehdään. Leponexia vähennetään illasta, katsotaan mitä tapahtuu. Ainakaan en tänään ole ollut niin väsynyt kuin normaalisti.

Näin se uusi vuosi on lähtenyt käyntiin, tässä siitä pintaraapaisu. Kirjoittelen syvemmin joku päivä jos pystyn. Se on aika koettelemus aina avata teille näitä asioita.

Viime pe kävin kampaajalla ja sain rillit! Ai että on ihanaa nähdä taas! <3