Peläytysten päivä

Voi huhhuh! Tänään on ollut oikea säikytelläänHannaa- päivä.

Päästin Haikun aamulla ulos ja hetken päästä alkoi kuulua sellaista haukuntaa, että ajattelin et nyt siellä pihassa on joku muukin Haikun lisäksi. No eikö siellä ollut kaksi vierasta koiraa! Haiku haukkui terassilla ja toinen, Irlanninsusikoira, lähti tulemaan kohti. Oon aiemmin törmännyt autoa ajaessa näihin koiriin, tiedän mistä ne on, ja ne on täällä Paluksella melkein jo riesa. No mä otin Haikun äkkiä sisään, en tiennyt yhtään miten se reagoi vieraaseen koiraan omassa pihassa, ja puolitoista tuntia ne kiersi meidän pihaa, kuin hitto sudet konsanaan.

Toinen pelotus kävi kauppamatkalla. Oltiin ajelemassa teurastamon suoralla kotia kohti, kun tielle hyppäsi kuusi peuraa. Painoin koko painollani jarrua ja kädet tutisi, kerkesin vain ajatella että pian osuu, mutta auto onneksi pysähtyi viimeisen peuran kohdalla ja ehkä yksi peuran karvoista osui autoon. Voi hitto mä pelästyin! En oo ikinä ollut, itse ajaessani, edes lähellä ajaa eläimen päälle, mutta nyt kävi lähellä. Kädet tutisi ja sydän hakkasi loppumatkan. Ajoin n 60km/h ja kyllä se vaan talvella ottaa jarrutusmatkaa vaikka koko painollaan painaa poljinta. Kamala tunne kun auto vaan menee ja menee eteenpäin.

No kolmas kerta sattui tässä illalla. Juhani jutteli tästä mun hampaasta työkaverinsa kanssa, ja tuli puhe siihen viereen ilmestyneestä mätäpaiseesta. Tää työkaveri kysyi joltain tutultaan, joka on hammaskirurgi, neuvoa ja sieltä tuli vastaus, että koska oon 2-tyypin diabeetikko ni mun pitäis äkkiä soittaa päivystykseen. No mä pelästyin tietysti ihan helvetisti taas. Soitin päivystykseen, sieltä sanottiin että jos se paise alkaa paisua, jos poski paisuu tai alkaa haittaa henhitystä, ni sit äkkiä päivystykseen. Muuten riittää että tilaan huomenna aamuste hammaslääkärin. Eli kahdeksalta soittoa ja taas hlääkäriin. Tuo juurihoidettu hammas on kyllä yksi murheenkryyni.

Huh. Kyllä taas on ollut päivä..