Mua vaan ahdistaa ja ahdistaa. Pitkän ainaa elämä ollut yhtä ahdistusta, onneks huomenna pääsen juttelemaan. Ahdistus on sellaista yleisahdistusta, ahdistaa kaikki. Hammasjuttu, raha-asiat, syöminen, polttopuita pitäisi saada, nyt mulle on iskenyt virtsaputkentulehduskin ja ahdistaa kahden antibiootin yhteisvaikutukset, huomenna juttelemaan meneminen, harhat.. Siis kaikki.
Mä en oo pitkään aikaan maininnut mun syömisongelmia, joku varmaan muistaa mitä joskus kirjottelin niistä, koska syöminen on onnistunut kohtuuhyvin enkä oo halunnut muistella vanhoja. Oon nauttinut ruuasta ja syömisestä. Nyt kuitenkin kun on ahdistanut, syömisestä on tullut taas vaan pakonomainen toimi joka täytyy tehdä, enkä juuri nauti siitä. Koko ajatuskin syömisestä ahdistaa, mutta se on pakko tehdä, jotta sokerit pysyy tasaisina.
Mies vannoi mulle, että sairaalassa ne on tarkistanut miten mun hammastulehdukseen määrätty ja virtsaputkentulehdukseen määrätyt antibiootit sopii yhteen, mutta mua pelottaa silti. Mitä jos saan jonkun kuolemantaudin kun ne ei sovikaan yhteen.. Mä oon lisäks ollut aina antibioottikuurin jälkeen kipeänä, kun se vie vastustuskyvyn.
Meinaa paniikki iskeä päälle kun ajattelenkin kaikkea mitä nyt on.
Se onkin kun ongelmia on niin paljon,että ei sitä tiedä mistä sitä tänään puhuis.Jos siis puhuis;) Diabetes pakottaa onneksi syömään vai voiko sitä onneksikaan sanoa,äh.
VastaaPoistaNiinpä! Eikä tiedä mistä niitä lähtis purkamaan! Db on kyllä siitä "hyvä" että pysyy väkisin leivässä kiinni että sokerit pysyy hyvinä, harmi vaan sellanen pakkosyöminen :/
VastaaPoistaNiinpä! Eikä tiedä mistä niitä lähtis purkamaan! Db on kyllä siitä "hyvä" että pysyy väkisin leivässä kiinni että sokerit pysyy hyvinä, harmi vaan sellanen pakkosyöminen :/
VastaaPoistaJoo,jos ei pysty nauttimaan ruuasta,että syö vaan:(
VastaaPoista