Pakkoajatuksia

Meillä kävi ennestään tuntematon, saman kylän asukki. Hänen kaverinsa tuli myöhemmin hakemaan häntä meiltä, mutta oli siis todella kiva tutustua uuteen Paluslaiseen. Nyt mulla on kuitenkin päällä järjettömät pakkoajatukset. Voi helvetin OCD.

Oon varma että nää tyypit kävivät vain tutkimassa onko meillä jotain varastettavaa tai olisko meidät kiva tappaa. Oon varmistellut ovea että se on varmasti lukossa ja kyylään jatkuvasti ikkunasta. Pelkään et ne on jääneet johonkin puskaan vahtaamaan meitä. Kello on kohta kolme yöllä mut mä en uskalla nukkua. Juhani on mun turvana täällä, mutta oon varma ettei se herää jos joku tulee pihaan. Haiku on pidettävä sisällä jotten menetä toistakin koiraa, sen ne ampuisivat ensimmäisenä.

I'm not insane I'm not insane

Hyvästi rakkain karvainen ystäväni

Maanantaina jouduin päästämään Mandan enkeliksi sateenkaarisillalle. Sain sanoa viimeisen käskyn, "vapaa". En kyennyt jäämään loppuun asti, vain siihen kun Manda sai vahvan unilääkkeen, jolloin ei ymmärtänyt enää mistään mitään. Juhani jäi Mandan seuraksi ja sai katsoa, kuinka Manda veti viimeisen hengenvetonsa, huokaisi, ja olikin jo poissa.

Manda 16.4.2009-23.7.2018

Kiitos ystäväni yhdeksästä hienosta vuodesta. Lojaalimpaa ja viisaampaa karvakuonoa en ole ikinä tavannut. Olet jättänyt tassunjäljen sydämeeni ja tulen aina muistamaan sinut, kunnioittamaan sinua ja ennenkaikkea rakastamaan sinua koko sydämestäni. Kiitos rakkaani, nyt olet vapaa kivuista ja stressistä, vielä me tapaamme sateenkaarisillalla <3 Suurin karvainen rakkauteni Manda, hyvästi.

Ajatuksissa karvakaveri

En pysty olemaan miettimättä Mandaa. Koko ajan meinaa tulla itku vaikka kuinka pistäisin vastaan. Mistä tietää että on aika päästää ystävä vihreämmille metsästysmaille? Haluan päästää Mandan menemään ennemmin pari kuukautta liian aikaisin kuin liian myöhään, mutten pääse siitä ajatuksesta yli, että teen päätöksen vaikka olisi vielä vuosia jäljellä.. Koko juttu on niin surullinen, mutta kaikista pahinta tässä on varmaan se, että kun Mandalle sanoo että mennään ottamaan lääke, tyttö alkaa vinkua ja silmät loistaa ja tulee kova kiire keittiöön. Se kielii mun mielestä suurista kivuista, tietää että lääke tarkoittaa helpotusta edes hetkeksi. En voi nytkään olla itkemättä. Kun välillä Manda on tosi pirteä mutta välillä on kovin vaikea nousta ylös ja lähteä liikkeelle, ennemmin vain makaisi. Silmät ovat surulliset ja anovat apua.

Oon aloittanut jo surutyön vaikkei päivää ole vielä edes päätetty. Oon soitellut ympäriinsä viimeisen piikin hintoja, ja tuhkauksen kanssa hinta on vähintään 250e. Multa on kysytty ettenkö halua haudata Mandaa omaan pihaan, mutta mun mielestä tuhkaus on parempi tapa kuin joutua matojen syömäksi. Tuhkauksen haluan joku päivä myös itse, vaikka monet sanovat sitä esihelvetiksi. Itse en ajattele niin.

Juhani on huolissaan musta. Ja mun jaksamisesta. Täytyy sanoa että olen mäkin. En tiedä miten jaksan.. Manda on ollut 9 vuotta mun kanssani ja jakanut ensimmäiset kaikista vaikeimmat hetket kanssani. Ainakin mulle jää muistot Mandasta, jonka sydän on suurin ja ystävänä lojaalein. En voi pidätellä itkua.

Ollaan yritetty jatkaa elämää normaalina ja tehdä kivoja asioita, Manda huomaa musta heti kun joku on vialla. Toissapäivänä oltiin uimassa mökillä.

Manda on aina ollut vesipeto, mutta nyt ei tule uimaan. Sekin asia kielii kivuista. Tässä on monta asiaa jotka kertovat ettei kaikki ole hyvin, mutta silti mä epäröin. Mistä mä voin tietää koska aika on oikea? Joku sanoi että kun kivuttomia päiviä on vähemmän kuin kivullisia. Joku sanoi että sydämessään sitten tietää. Oon saanut hirveästi tukea ympärillä olevilta ihmisiltä, kiitos siitä. Olen tosissani kiitollinen vaikkei musta kuuluisi tai en jaksa vastata viesteihin. Tää tilanne syö mua sisältä niin paljon...

Viikonloppu mökillä

Viikonloppu oli ihana! Lähdettiin mökille perjantaina ja tultiin eilen kotiin. Syötiin hyvin, saunottiin, uitiin, kalastettiin ja vietettiin laatuaikaa. Ilmat oli meidän puolella ja mäkään en saanut yhtään ainoaa paniikkikohtausta. Kaikenkaikkiaan siis erityisen onnistunut viikonloppu! Kiitos teille rakkaat siitä!

Oli niin ihanaa kun vkl oli erilainen, tehtiin jotain muuta kuin kuunneltiin musiikkia ja oltiin. Vaan olemista se oli mökilläkin mutta nyt on ihan erilainen rentoutunut olo. Seuraavana lauantaina lähdetään Kemiöön katsomaan mun enoa. Ollaan yö siellä, äiti ja iskä tulee taas talovahdeiksi. Pääsen luultavasti sillä reissulla käymään Ikeassakin, enhän mä sinne oo halunnutkaan vielä kuin vuoden päivät, heh. Tästä viikosta pitäisi kuulemma tulla toosi kuuma, juokaa siis riittävästi ja hakeutukaa varjoon. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Manda

Mä pääsin viime perjantaina ajoissa pois sairaalasta. Mistään ei löytynyt vikaa vaikka sydän hakkasi parhaimmillaan 138, keuhkot ja sydän puhtaat. Syynä rytmihäiriöihin lienee stressi, sain sydämentykytyksiin propralia. Oon sitä pari kertaa ottanut, ja se on kyllä auttanut aika nopeastikin vielä. Mä oon siis kunnossa, Manda ei.

Oltiin Mandan kanssa tänään Rauman Evidensiassa, kun tytöllä kovasti on kipuja lääkkeistä huolimatta. Linda onneksi lähti mun mukaani, ei tarvinnut yksin mennä. Lääkäri piteli Mandan tassuja ja sanoi että etujalkojen nivelet rutisee hirveesti. Takajalkoja ojentaessa Manda vingahti, selkeästi kipeät. Päätettiin ottaa verikokeet ja röntgen. Meillä oli tunti luppoaikaa ja kierreltiin pick'n'pay läpikotaisin ja samoin musti&mirri. Jotain pientä kivaa löytyi.

Verikokeet olivat ok. Maksa-arvot hieman koholla mutta laskeneet silti viimeisestä. Oikeassa lonkassa Mandalla oli jo viimeksi nivelrikko-oireita, mutta nyt vuodessa ne olivat pahentuneet huomattavasti, ja sieltä löytyikin syy Mandan kipuiluun. Hän sai nyt kolmannen lääkkeen, ja kaksi viikkoa aikaa. Jos parissa viikossa ei tapahdu selkeää muutosta parempaan, on aika päästää Manda vihreämmille metsästysmaille.

Pärjäsin hienosti matkan ja pystyin ajattelemaan selkeästi, mutta kotiin päästyäni murruin ihan totaalisesti. Aloin itkeä niin vuolaasti että silmiin sattui. Ei tämä voi olla totta, en oo vielä valmis päästämään Mandasta irti.

En vielä.

Erilainen perjantai

Mä olin kampaajalla eilen, kun mulla alkoivat kauheat sydämentykytykset ja tuntui, kuinka sydän jättää lyöntejä väliin. Joskus paniikkikohtauksessa sydän temppuilee, ja ajattelinkin sen menevän pian ohi. No ei mennyt. Iltaa kohden rytmihäiriöt vaan lisääntyivät ja nukkumaan mennessä sanoin Juhanille, että kaikki ei ole nyt hyvin. Aamulla oli tosi pahat tykytykset ja soitin lääkäriin, mun piti mennä käymään vain sairaanhoitajalla, mutta nyt makaan päivystyksessä tipassa. 

Multa otettiin 8 putkea verta ja valtimosta myös verinäyte. Mä oon sydänseurannassa, pulssi 135, hetki sitten sain jotain lääkettä joka auttoi sydämen hakkaamiseen. Lisäksi oon tipassa, odottelen munuaisarvo-tuloksia että selviää voiko mulle laittaa varjoaineen ja kuvataan keuhkot. Mulla epäillään siis keuhkoveritulppaa. Kuumettakin on. Keuhkojen kuvaaminen oli jännä ja varsinkin kun laitettiin varjoaine. Koko kehoon tuli tosi lämmin tunne ja sellanen olo ku pissat ois tullu housuun. Se tunne ei kestänyt kauaa mutta oli sisäisesti tooosi kuuma!

Mua pelottaa ihan helvetisti tulokset. Oon maalaillut kaikkia kauhukuvia että mitä kaikkea multa löytyy ja oon varma että kuolen. Olin eilen jo varma että nyt lähtee henki ja sanoinkin Juhanille et mä en oikeesti haluu kuolla vielä. Mietein mitä kappaleita mun hautajaisissa soitetaan ja ketä sinne kutsutaan. Äääh!

Ei auta kuin odotella tuloksia. Elämme jänniä aikoja...

Ääniä ja sämpylöitä

Tvstä on viimeaikoina tullut ehtoisin vain jalkapalloa. En ole ikinä ymmärtänyt kyseistä lajia, mutta nyt oon päässyt vähän jyvälle. Jos pitää valita, niin ennemmin kyllä katson jääkiekkoa kuin jalkapalloa.

Mitäs mulle kuuluu. Ihan hyvää. Viikonloppu oli kiva, Jani ja Linda tulivat kylään ja tehtiin yhdessä pizzaa. Lauantai-ehtoota vietettiin naapurissa myöhään iltaan. Päivisin tuli nukuttua pitkään. Sunnuntaina vierailtiin pitkästä aikaa Juhanin äidin tykönä.

Eilen olin jälleen hammaslääkärissä. Olin taas paskat housuissa koko sunnuntain ja eilisen, mutta täytyy sanoa että jos jokainen h-lääkärissä käynti olisi näin kivutonta, kävisin vaikka jokapäivä. Ei tuntunut missään ja pääsin sieltä vartissa pois. Ne paikkasivat siis yhden hampaan. Mulla on paljon alkavia reikiä, enkä ymmärrä miksi. Pesen hampaita niin kun kuuluu ja käytän lisäksi hammasväliharjaa ja hammaslankaa.

Tänään mun oli tarkoitus mennä käsityöpajaan mut mulle iski sellanen migreeni et ei pystynyt. Kaupassa kävin mutta kun pääsin kotiin, meni monta tuntia sohvalla maaten. Perjantaina olisi lemmikkipaja, sinne ajattelin mennä.

Mä oon alkanut kuulemaan uusia ääniä. Ääniä jotka kehottavat mua tekemään jotain pahaa itselleni tai muille. Nää on tosi ikäviä, onneksi mulla on ensiviikolla aika psykpolille. Omahoitaja tosin on lomalla mutta toivottavasti hänen tuuraajansa on yhtä mukava. Oon miettinyt pitäisikö mun pyytää vahvempia rauhoittavia, on viimeaikoina tullut tilanteita ettei lääkkeet auta. Lisäksi mulle on tullut paniikkeja aika paljon. Täytyy yrittää muistaa sanoa kaikki kun pääsen juttusille.

Tein tänään iltapalaksi sämpylöitä. Täytyy sanoa että tuli parhaat sämpylät koskaan. Ajattelinkin että lakkaan syömästä kaupan sämpylöitä ja teen ne tästä edes itse. Saivat kovasti kehuja.

Huomenna on jo keskiviikko, viikko puolessa välissä. Mukavaa loppuviikkoa!