Ajatuksissa karvakaveri

En pysty olemaan miettimättä Mandaa. Koko ajan meinaa tulla itku vaikka kuinka pistäisin vastaan. Mistä tietää että on aika päästää ystävä vihreämmille metsästysmaille? Haluan päästää Mandan menemään ennemmin pari kuukautta liian aikaisin kuin liian myöhään, mutten pääse siitä ajatuksesta yli, että teen päätöksen vaikka olisi vielä vuosia jäljellä.. Koko juttu on niin surullinen, mutta kaikista pahinta tässä on varmaan se, että kun Mandalle sanoo että mennään ottamaan lääke, tyttö alkaa vinkua ja silmät loistaa ja tulee kova kiire keittiöön. Se kielii mun mielestä suurista kivuista, tietää että lääke tarkoittaa helpotusta edes hetkeksi. En voi nytkään olla itkemättä. Kun välillä Manda on tosi pirteä mutta välillä on kovin vaikea nousta ylös ja lähteä liikkeelle, ennemmin vain makaisi. Silmät ovat surulliset ja anovat apua.

Oon aloittanut jo surutyön vaikkei päivää ole vielä edes päätetty. Oon soitellut ympäriinsä viimeisen piikin hintoja, ja tuhkauksen kanssa hinta on vähintään 250e. Multa on kysytty ettenkö halua haudata Mandaa omaan pihaan, mutta mun mielestä tuhkaus on parempi tapa kuin joutua matojen syömäksi. Tuhkauksen haluan joku päivä myös itse, vaikka monet sanovat sitä esihelvetiksi. Itse en ajattele niin.

Juhani on huolissaan musta. Ja mun jaksamisesta. Täytyy sanoa että olen mäkin. En tiedä miten jaksan.. Manda on ollut 9 vuotta mun kanssani ja jakanut ensimmäiset kaikista vaikeimmat hetket kanssani. Ainakin mulle jää muistot Mandasta, jonka sydän on suurin ja ystävänä lojaalein. En voi pidätellä itkua.

Ollaan yritetty jatkaa elämää normaalina ja tehdä kivoja asioita, Manda huomaa musta heti kun joku on vialla. Toissapäivänä oltiin uimassa mökillä.

Manda on aina ollut vesipeto, mutta nyt ei tule uimaan. Sekin asia kielii kivuista. Tässä on monta asiaa jotka kertovat ettei kaikki ole hyvin, mutta silti mä epäröin. Mistä mä voin tietää koska aika on oikea? Joku sanoi että kun kivuttomia päiviä on vähemmän kuin kivullisia. Joku sanoi että sydämessään sitten tietää. Oon saanut hirveästi tukea ympärillä olevilta ihmisiltä, kiitos siitä. Olen tosissani kiitollinen vaikkei musta kuuluisi tai en jaksa vastata viesteihin. Tää tilanne syö mua sisältä niin paljon...