Flunssaisuutta

Täällä kyhnötän taas peiton alla sohvan nurkassa, kun jotain flunssaa on ilmassa. Oon tänään pärskytellyt ja niistänyt, nyt odottelen että pääsen saunan lämpöön rentoutumaan ja toivottavasti tervehtymään.

Tänään oli OCD-ryhmä. Tällä kertaa mua ei juurikaan ahdistanut sieltä lähtiessä, jäin ryhmän jälkeen seuraavaksi alkaneeseen helmihetkeen ja tekaisin siellä korvikset. OCD on kyllä ollut mulle yksi pelastavista ryhmistä, oon käynyt siellä alusta asti ja edelleen odotan aina seuraavaa kertaa. Parempaa vertaistukea saa hakea.

Lääkäri määräsi mulle Deprakinea iltaan. Kävin tänään hakemassa lääkkeet ja apteekissa farmaseutti huomautti että se vaikuttaa ehkäisypillereiden tehoon. Kaikille kumeille oon allerginen ja siksi syön pillereitä ettei niitä kumeja tarvitsisi käyttää. Jätin psyk polille lääkärille soittopyynnön, toivottavasti ottaisi pian yhteyttä, en mä tollaista lääkettä voi syödä jos on isompi mahdollisuus tulla raskaaksi! Rakastetaan molemmat lapsia mutta vielä ei ole omien aika.

Viimeviikko oli aika ahdistusviikko. Mulla oli jokaiselle päivälle jotain ja yöunet jäi vähän lyhyemmiksi kuin normaalisti. Mukaan mahtui myös huonosti nukuttuja öitä. Yöunien huonous tekee mulle heti seuraavalle päivälle ahdistusta mistä ei meinaa millään päästä ylitse. Toivottavasti tää viikko on parempi, ainakin tänään on ollut ihan hyvä päivä, jos ei tätä flunssaisuutta lasketa mukaan.

Koitetaan nauttia syksystä ja sen hyvistä puolista. Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Hammaslääkärissä

Tässä makaan sohvan nurkassa ja oon hyvillä mielin. Kävin tänään hammaslääkärissä, ja kuten vanhemmat lukijat tietävät, se ei oo mulle ihan helppo juttu. Oon oikein kunnon pelkuri kun puhutaan hampaista, vaikka multa on poistettu yhteensä 9 hammasta ja oon käynyt läpi pitkät oikomishoidot. Nyt vanhemmalla iällä mulla on jostain syystä tullut hirveä hammaslääkäripelko. Tänään mulla paikattiin ja kaikki meni hyvin! Kerran vihlasi mutta laitettiin lisää puudutetta niin enää ei tuntunut miltään. Selvisin! Jes! Kun menin lääkäriin, koko penkki tutisi kun menin siihen maate ja sydän hakkasi, mutta lähdin hyvillä mielin ja rauhoittuneena. Huomenna uudestaan paikkaukseen aika, mulla on paljon alkavia reikiä vaikka hoidan hampaani hyvin. Lieneekö lääkityksellä osaa, en tiedä sanoa.

Mä oon huomannut että mun tulevaan päivään vaikuttaa hirveästi se miten oon nukkunut yöni. Toissayö meni pyöriessä enkä saanut millään unenpäästä kiinni, niinpä eilinen meni aika ahdistuneena. Kävin Lumossa kyllä eilen, ja äidin ja iskän tykönä, mutta ahdistus nosti koko ajan päätään. Viimeyö meni paremmin eikä tänään ole ahdistanut niin paljon. Selvästi yhteydessä nukkuminen ja ahdistus. En muista oonko puhunut painopeitosta minkä ostin, oon kyllä tykännyt ja suosittelen lämpimästi. Aion ostaa vielä sen painavamman version siitä.

Oon tänävuonna myöhässä joululahjojen suhteen. Rahatilannekin on silti niin huono tällä hetkellä, että täksi jouluksi ei kauheasti lahjoja ostella. Normaalisti oon tähän mennessä ostanut jo kaikki lahjat, nyt en oo vielä hankkinut ainuttakaan. Juhanilla on synttäritkin ens kuussa eikä mulla oo hajuakaan mitä hänelle ostaisin. Mitä 34 vuotias mies tarvitsee? Saa antaa vinkkejä!

Nyt toivottelen teille oikein mukavaa kuluvaa viikkoa! :)

Mielenterveyspäivä

Tänään vietetään mielenterveyspäivää. Mielenterveysongelmat ovat tänäpäivänä tosi yleisiä, masennuksesta ja uupumuksesta vakavampiin mielenterveyden häiriöihin. Ajattelin tämän päivän "kunniaksi" kertoa tiivistetysti mun tarinani.

V. 2010 kävin töissä ja seurustelin. 1.5.2010 sain turpaani, tästä mulle jäi aivovamma joka diagnosoitiin v. 2011. Erosin juhannuksena 2010 ja kesä meni töissä ja vapaa-aika juhliessa. Pikkuhiljaa elokuussa alkoi unettomuus, pystyin kuitenkin käymään töissä. Unettomuus paheni, ja lokakuussa sain unilääkkeet. Marraskuun alussa jäin sairaslomalle ja diagnoosiksi tuli masennus. Joulukuussa tapasin nykyisen aviomieheni, mutta maailma romahti lopullisesti kuullessani että hän asuu Turussa. 13.12.2010 yritin itsemurhaa. 15.12.2010 menin juttelemaan aikuisten vastaanottoryhmään ja sieltä mut lähetettiin Harjavallan sairaalaan ensimmäistä kertaa. Onneksi. Ensimmäinen osastojakso kesti muistaakseni kolmisen kuukautta. Se oli mun pelastukseni.

Tähän päivään mennessä olen ollut sairaalassa 8 kertaa osastojaksolla. Sairaalassa oloa karsastetaan tosi paljon, mutta mä oon sieltä saanut avun jokainen kerta. Viimeksi olen ollut osastolla tän vuoden alussa.

Sairastumiseni jälkeen jyvät ovat erottuneet akanoista. Tosiystävät ovat jääneet ja jaksaneet kysellä kuulumisia ja käyneet sairaalassa katsomassa miten menee. Oon siitä onnekas että mulla on monta hyvää ja oikeaa ystävää, en mä varmaan ilman olisikaan tässä. Mutta suurin kiitos kuuluu Juhanille. Hän on ollut mun sairastumisen alusta asti mukana, alettiin seurustelemaan mun ekan sairaalajakson aikana, 10.1.2011. On ollut vitun vaikeita aikoja ja sitten on ollut niitä helpompia aikoja. Mutta tässä ollaan edelleen.

Tänään mä oon naimisissa, mulla on ihana koti, ihanat eläimet ja (jossei sairauksia lueta mukaan) ihana elämä. Asun ihanassa paikassa omassa rauhassa. Mulla on miehen lisäksi vanhemmat ja veli, kaikki ne ystävät ja hyvä hoitokontakti. Kaikki on siis kaikenkaikkiaan hyvin :) Tänään on ollut hieman helpompi ollakin. Ehkä kaikki sairauksiin liittyvät asiat vielä tästä selkenee.

Ehkä se mitä haluaisin vielä sanoa, on se että kysykää lähimmäisiltänne "mitä kuuluu?" Monet sairastavat hiljaisuudessa ja yksin. Monet mielenterveysongelmat ovat edelleen melkein tabuja. Olkaa lähellä ja läsnä. Se riittää!

Joulu tulee!

Pitkään on mennyt viimeisestä. Vointi on melko heikko. Paljon pakko-oireita jotka aiheuttavat ahdistusta. Nyt mulla on kauhea vilu ja pitää pientä lämpöä, tiedä sitten onko iskemässä joku syysflunssa. Kurkkukin on kipeä.

Alkaa olla se aika vuodesta että mä alan fiilistellä joulujuttuja. Mä oon niiiin jouluihminen, rakastan joulussa kaikkea, sen eri tuoksuja ja fiilistä.. Leivoin juuri ensimmäisen kuivakaakun, maustekaakun joka perinteisesti kuuluu meillä jouluun ja joulunalusaikaan. Marraskuun alussa annan itselleni luvan alkaa laittaa valoja ja koristeita, kuun puolessavälissä laitan jouluverhot ja -liinat. Ihanaa. Itse juhlin joulussa makuja, tuoksuja, yhdessä olemista, rauhoittumista ja menneiden ihmisten ja eläinten muistamista. Silloin saa antaa läheisille jotain pientä ja nähdä sen hyvän mielen jonka saa aiheuttaa. Me ollaan perinteisesti aatto kahdestaan ja nautitaan notkuvasta ruokapöydästä, käydään haudoilla ja saunassa ja ollaan vain. Parasta. Joulupäivänä mennään mun äidin ja isän tykö ja tapanina Juhanin porukoille. Siitä se meidän joulu on tehty.

Niin ne pakko-oireet. Oireilevat pääasiassa ajatuksina, toimintoina on käsien pesu ja tarkistelu. Tarvitsen aika paljon apua arjessa, vaikka sitä on vaikeaa myöntää. Huomenna on OCD-ryhmä Lumossa, sieltä saa aina vertaistukea. Ja torstaina mulla on omahoitajan aika, vihdoin. Lääkärikin soitteli tällä viikolla, sain nyt uutena lääkkeenä Propralin tasaamaan sydämen sykettä ja auttamaan ahdistukseen. Vielä en osaa sanoa auttaako.

Meillä oli Lumossa viime tiistaina ilta läheisten kanssa- tapahtuma. Mun mukana tulivat Juhani ja äiti ja iskä. Oli tosi mukavaa, oli hyviä puheenvuoroja ja mun läheiset näkivät sen missä käyn ja millaista porukkaa siellä on. Kaikki tykkäsivät.

Eli jos huonoa niin jotain hyvääkin. Toivon teille jokaiselle mukavaa alkavaa viikkoa!