Pitkään on mennyt viimeisestä. Vointi on melko heikko. Paljon pakko-oireita jotka aiheuttavat ahdistusta. Nyt mulla on kauhea vilu ja pitää pientä lämpöä, tiedä sitten onko iskemässä joku syysflunssa. Kurkkukin on kipeä.
Alkaa olla se aika vuodesta että mä alan fiilistellä joulujuttuja. Mä oon niiiin jouluihminen, rakastan joulussa kaikkea, sen eri tuoksuja ja fiilistä.. Leivoin juuri ensimmäisen kuivakaakun, maustekaakun joka perinteisesti kuuluu meillä jouluun ja joulunalusaikaan. Marraskuun alussa annan itselleni luvan alkaa laittaa valoja ja koristeita, kuun puolessavälissä laitan jouluverhot ja -liinat. Ihanaa. Itse juhlin joulussa makuja, tuoksuja, yhdessä olemista, rauhoittumista ja menneiden ihmisten ja eläinten muistamista. Silloin saa antaa läheisille jotain pientä ja nähdä sen hyvän mielen jonka saa aiheuttaa. Me ollaan perinteisesti aatto kahdestaan ja nautitaan notkuvasta ruokapöydästä, käydään haudoilla ja saunassa ja ollaan vain. Parasta. Joulupäivänä mennään mun äidin ja isän tykö ja tapanina Juhanin porukoille. Siitä se meidän joulu on tehty.
Niin ne pakko-oireet. Oireilevat pääasiassa ajatuksina, toimintoina on käsien pesu ja tarkistelu. Tarvitsen aika paljon apua arjessa, vaikka sitä on vaikeaa myöntää. Huomenna on OCD-ryhmä Lumossa, sieltä saa aina vertaistukea. Ja torstaina mulla on omahoitajan aika, vihdoin. Lääkärikin soitteli tällä viikolla, sain nyt uutena lääkkeenä Propralin tasaamaan sydämen sykettä ja auttamaan ahdistukseen. Vielä en osaa sanoa auttaako.
Meillä oli Lumossa viime tiistaina ilta läheisten kanssa- tapahtuma. Mun mukana tulivat Juhani ja äiti ja iskä. Oli tosi mukavaa, oli hyviä puheenvuoroja ja mun läheiset näkivät sen missä käyn ja millaista porukkaa siellä on. Kaikki tykkäsivät.
Eli jos huonoa niin jotain hyvääkin. Toivon teille jokaiselle mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti