Mielenterveyspäivä

Tänään vietetään mielenterveyspäivää. Mielenterveysongelmat ovat tänäpäivänä tosi yleisiä, masennuksesta ja uupumuksesta vakavampiin mielenterveyden häiriöihin. Ajattelin tämän päivän "kunniaksi" kertoa tiivistetysti mun tarinani.

V. 2010 kävin töissä ja seurustelin. 1.5.2010 sain turpaani, tästä mulle jäi aivovamma joka diagnosoitiin v. 2011. Erosin juhannuksena 2010 ja kesä meni töissä ja vapaa-aika juhliessa. Pikkuhiljaa elokuussa alkoi unettomuus, pystyin kuitenkin käymään töissä. Unettomuus paheni, ja lokakuussa sain unilääkkeet. Marraskuun alussa jäin sairaslomalle ja diagnoosiksi tuli masennus. Joulukuussa tapasin nykyisen aviomieheni, mutta maailma romahti lopullisesti kuullessani että hän asuu Turussa. 13.12.2010 yritin itsemurhaa. 15.12.2010 menin juttelemaan aikuisten vastaanottoryhmään ja sieltä mut lähetettiin Harjavallan sairaalaan ensimmäistä kertaa. Onneksi. Ensimmäinen osastojakso kesti muistaakseni kolmisen kuukautta. Se oli mun pelastukseni.

Tähän päivään mennessä olen ollut sairaalassa 8 kertaa osastojaksolla. Sairaalassa oloa karsastetaan tosi paljon, mutta mä oon sieltä saanut avun jokainen kerta. Viimeksi olen ollut osastolla tän vuoden alussa.

Sairastumiseni jälkeen jyvät ovat erottuneet akanoista. Tosiystävät ovat jääneet ja jaksaneet kysellä kuulumisia ja käyneet sairaalassa katsomassa miten menee. Oon siitä onnekas että mulla on monta hyvää ja oikeaa ystävää, en mä varmaan ilman olisikaan tässä. Mutta suurin kiitos kuuluu Juhanille. Hän on ollut mun sairastumisen alusta asti mukana, alettiin seurustelemaan mun ekan sairaalajakson aikana, 10.1.2011. On ollut vitun vaikeita aikoja ja sitten on ollut niitä helpompia aikoja. Mutta tässä ollaan edelleen.

Tänään mä oon naimisissa, mulla on ihana koti, ihanat eläimet ja (jossei sairauksia lueta mukaan) ihana elämä. Asun ihanassa paikassa omassa rauhassa. Mulla on miehen lisäksi vanhemmat ja veli, kaikki ne ystävät ja hyvä hoitokontakti. Kaikki on siis kaikenkaikkiaan hyvin :) Tänään on ollut hieman helpompi ollakin. Ehkä kaikki sairauksiin liittyvät asiat vielä tästä selkenee.

Ehkä se mitä haluaisin vielä sanoa, on se että kysykää lähimmäisiltänne "mitä kuuluu?" Monet sairastavat hiljaisuudessa ja yksin. Monet mielenterveysongelmat ovat edelleen melkein tabuja. Olkaa lähellä ja läsnä. Se riittää!