Pikkuhiljaa parempaan päin

Kipeenä ollaan edelleen. Tosin alkaa vointi paranemaan pikkuhiljaa, ehkä ensi viikolla oon jo terveiden kirjoissa. Käytiin toiseen kertaan lääkärissä tällä viikolla, kuunteli keuhkot ja sydämen ja tutki muutenkin tarkkaan muttei ottanut mitään testejä sen enempää. Sanoi että virusperäinen tauti, ei auta muuta kun hengitellä ventolinea ja käyttää nenäsumutetta ja potea. Sohvan pohjalla täällä ollaan oltu ja vaan välttämättömät kauppareissut tehty. Aika raju tauti kyllä ollut.

Mulla oli puhelintapaaminen omahoitajan kanssa perjantaina. Juteltiin parikymmentä minuuttia, onhan se ihan eri asia jutella puhelimessa kuin kasvotusten. Ensi viikolla tehdään sosiaalityöntekijän kanssa hoitotukihakemus puhelimitse. Mulla piti olla hammaslääkärikin tällä viikolla mutta oli pakko perua. Sanoivatkin sieltä ettei saa tulla jos on yhtään nuhainen. Eikä senkään puolesta, nenän kautta ei kulje yhtään happea niin olis ollu aika mahdotonta mennä siihen hammaslääkärin tuoliin.

Mulla on pikkuhiljaa hiipinyt pelko perseeseen tän koronan kanssa. Kuulunhan riskiryhmäänkin. Epätietoisuus on pahinta, joku sanoi että koronan huippu olis vasta toukokuussa, asian todenperää en tiedä. Kaikki mahdolliset ulkonaliikkumiskiellot ym.. Katsotaan mihin tää kaikki menee. Nytkin kun oon ollut kipeä melkeen kaks viikkoo ja ollut pääasiassa vaan kotona, niin kyllä on jokaisen seinän naulat tullu tutuiksi. Mitä se olis olla korona-karanteenissa.
Toivon todella ettei se iske meihin. Mä pesen käsiä OCDn takia jo paljon ja nyt vielä enemmän, ja kyllä sen huomaa ihostakin. Rasvaa rasvaa vaan.

Mä täältä toivottelen teille mukavaa lauantai-illan jatkoa, pysykää terveinä! Tässä meidän neljän kopla.

Kipeenä

Huhhuh mikä tauti meillä on päällä. Influenssa. Juhani on sairastanut lauantaista ja mä maanantaista asti. Ihan jäätävä olo vieläkin, yskä alkaa hiukan hellittää mut nyt vuotaa nokka. Ei oo tullu pahemmin syötyä kun ei maista mitään. Ja joka päivä iltaa kohden pahenee olo. Toivoin että parantuisin huomiseen mennessä että pääsisin katsomaan ystävää sairaalaan, mutta turha toivo. Ensi viikolla sitten. Kävin lääkärissä eilen, mulla oli kaksi asiaa. Ensinnäkin tää tauti ja kun happi meinaa loppua, sain avaavaa lääkettä. Ja toiseksi, mulla on kainalossa kaksi pattia. Oon diagnosoinut itselleni jo kaikki maailman taudit, mut lääkäri meinas et olis suurentuneet imusolmukkeet. Pari viikkoa katsotaan ja jos ei häviä ni ultrataan. Kumpa ne siitä lähtis.

Olin viimeviikolla maanantaista perjantaihin sotaleskenä. Juhani kuuluu noihin maakuntajoukkoihin ja oli sotimassa viime viikon. Mulla meni yksinäni vähän niin ja näin mutta selvisin loppuviimeksi kunnialla. Ei ruoka oikein maistunut kun yksin oli ja illat oli tosi vaikeita, tuli joka ehtoo itkeskeltyy. Mutta sitten kun siihen yksinoloon tottui niin sieltä se mies tulikin jo kotiin.

Unettomuus jatkuu, tosin tän viikon unettomuudesta saa kiittää tätä tautia ja varsinkin hirveetä hinkuyskää. Mulla on pakkoajatuksia aika paljon ja joitain harhoja, mutta ne on ollut vähän taka-alalla kun keskittynyt vaan sairastamiseen ja näihin oloihin.

Korona. Se on esillä joka tuutissa. Käytiin kaupassa ja me saatiin kyllä kaikki tarvittava, mutta erittäin tyhjä oli lihahylly. Huomaa hamstraamisen. Ostettiin itsekin toki vähän lihaa pakkaseen mutta muuten mennään ihan normaalisti. Täytyy sanoa etten pahemmin ole ajatellut koronaa vaikka siitä toitotetaan joka puolella, enkä osaa oikein pelätäkkään. Tulee jos on tullakseen.

Oikein ihanaa viikonloppua!

Juhlissa

Heissan! Oltiin lauantaina Juhanin isäpuolen synttäreillä. Siellä oli varmaan noin viitisenkymmentä ihmistä ja mun täytyy sanoa, että mä pärjäsin hienosti! Yhden lääkkeen otin ennen ja yhden kesken juhlien ja niillä pärjäsin melkeen kymmenen tuntia! Mulle tollaset isot väkimäärät etenkin suljetussa tilassa on aika vaikeita, samoin syöminen muiden läsnäollessa. Mutta mä pärjäsin hienosti ja sain syötyäkin. Oli hienot juhlat, tanssia ja livemusiikkia ja hyvää ruokaa. Meni myöhään yöhön että oltiin kotona.

Unettomuus jatkuu. Tenoxin kanssa nukun muutaman tunnin ja nyt annostusta hieman nostetaan. Mulle määrättiin Levozin mutta sillä ja yhdellä toisella lääkkeellä on yhteisvaikutuksena rytmihäiriöt. En oo uskaltanut aloittaa sitä niiden pelossa kun muutenkin sydän muljaa välillä. Lääkäri onneksi ymmärsi tän mun pelon ja kokeillaan Tenoxilla vielä. Jos unet ei parissa viikossa parane niin sitten Levozin pienellä annoksella käyttöön. Kävin tosiaan lääkärillä eilen, oon miettinyt oonko ihan hullu kaikkien näiden oireiden kanssa, mutta siellä hän sanoi, että kaikki mun oireet liittyy paranoidiseen skitsofreniaan ja ovat tyypillisiä. Tuli niin hyvä mieli.

Olin tänään mun omahoitajalla. Oon kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen mun hoitohenkilökuntaan kuin vaan olla ja voi. Omahoitajalle on helppo puhua ja hän tajuu mua, lääkäri tuntuu välittävän aidosti eikä oo sellanen että tapaamisella olis kauhee kiire. Hän ehdotti muuten myös sähköhoitoa, en oo kauheen innostunut asiasta vaikka tiedän että monet on saaneet apua siitä. Kauhistuttaa vaan koko ajatus. Tiedä sitten.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)