Vuosi 2016

Mietiskelin tuossa, että mitä kaikkea vuosi 2016 on pitänyt sisällään. Tämä vuosi on mennyt todella nopeasti ja tuntuu ettei oikein mitään ole tapahtunut. Ihan hyvä vuosi, muttei mikään ihmeellinen. Tässä joitain, jotka muistuivat mieleen.

Tammikuussa
Meillä tuli 5v yhdessäoloa täyteen

Helmikuussa
Aloitin Tinkissä

Pääsiäisenä
Leivoimme munkkeja, se on jäänyt jostain syystä ikuisesti mieleen!

Toukokuussa
Vietimme ensimmäistä hääpäivää

Elokuussa
Täytin 26v.
Sukulaisia Helsingistä tuli käymään, grillasimme meidän tykönä ja vietimme iltaa.
Onnistuin menemään pitkän mietinnän jälkeen kuntosalille.

Syyskuussa
Teimme ikimuistoisen matkan Kilpisjärvelle ja Norjaan

Marraskuussa
Pieni Aatos-kissanpentu kotiutui meille

Siinäpä ne suurimmat ja mieleenpainuvimmat. Nyt toivottelen jokaiselle rakkaalle lukijalle oikein ihanaa ja parempaa Uutta Vuotta 2017! Palaillaan seuraavan vuoden puolella! ♡♡♡

Ei otsikkoa

En oo nähnyt mun omahoitajaani pariin viikkoon. Oon kahdesti ollut häneen yhteydessä puhelimitse lääkkeiden loppumisesta ja ajan peruutuksesta, eikä kummallakaan kerralla hän ole kysynyt mitä mulle kuuluu. Sanonut vaan että joojooselväokeimoikka. Mulla olis oikeesti ollut asiaakin, mulla on uusia harhoja yms.. Musta tuntuu ettei musta välitetä. Välitetään vaan siitä että otanko abilifyn injektiona. Koen että mua on painostettu ottamaan se hiton piikki ja epäillään syönkö kaikki lääkkeet, kun oon tähän asti ollut sitä injektiota vastaan. Kaveri on ottanut sen piikkinä ja ollut siitä hyvillään. Kai mäkin sitten suostun. Omahoitaja sanoi, että voisin päästä eroon leponexista jos tulee hyvä vaste, mutta haluaisin kyllä jutella lääkärin kanssa ennen ku otan sen. Olishan se siinä mielessä, ettei tarvis syödä pillereitä vaan se piikki pistettäis vaan kerran kk:ssa. Ääh.

Huomenna on jännä päivä, ei meille mutta noille eläimille. Manda pelkää paljon raketteja, Haiku vähän arastelee, Unto ei ollu ainakaan viime uv:nä millänsäkään ja Aatokselle tämä on ensimmäinen uv. Toivottavasti selvitään hyvin eikä nuo kissat välittäis lainkaan. Tarkoituksena on ehtoolla syödä nakkeja, lihapullia, salaattia ja peruna- ja punajuurisalaatteja. Puoliltaöin lähetään katsomaan kaupungin ilotulitusta mikäli eläimet voi hyvin ja uskalletaan jättää ne keskenään kotiin.

Joulu!

Ihanaa joulua!  Täällä joulu on valitettavasti ollut musta, hyvin tuulinen ja sateinen. Vaan se ei ole vienyt joulumieltä. Sanoinkin miehelle, että paras joululahja mulle olisi se, että pystyisin syömään. Ja mä pystyin, se on tosi iso saavutus multa. Aamu aloitettiin perinteisesti syömällä riisipuuroa mansikkakiisselillä.

Sen jälkeen hengailtiin, katseltiin lastenohjelmia ja käytiin kaupassa tekemässä viimekäden ostokset. Kaksi tälläistä kaveria löytyi keinutuolista kun tultiin kotiin.

Kun aloitettiin valmistelemaan ruokaa, mua ahdisti ihan hirveesti. Olin jo päiviä aiemmin stressannut ruokailua, sillä meillä jouluun kuuluu syöminen. Vähän joka välissä syödään, ja mun onnekseni mulle oikein maistui ruoka ja pystyin syömään, ihanaa. Tältä meidän joulupöytä näytti. Pöydässä oli lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, lihapataa, kylmäsavulohta, savusiikaa, rosollia, herneitä, sienisalaattia, kinkkua tietysti, maksapateeta ja saaristolaisleipää. 

Joka vuosi ollaan käyty hautuumaalla viemässä edesmenneille rakkaille kynttilät ja muistelemassa heitä. Tänä vuonna ilma oli yksinkertaisesti niin karmea, ettei lähdetty, vaan sytytettiin kynttilät omaan pihaan. 

Keitettiin oikein pannukahvit, odoteltiin että sauna lämpeää ja mentiin niin ikään perinteitä kunnioittaen joulusaunaan. Sen jälkeen jaettiin lahjat, J:lle olin ostanut niitä viisi, hän minulle seitsemän. Oli kyllä niin onnistuneita lahjoja ettei ikinä ennen ole ollut. Pari kyyneltäkin pääsi kun availin paketteja. Äidiltä ja isältä sain hajuveden ja ihanat valkoiset tossut. J:ltä sain niin paljon lahjoja etten kehtaa niitä kaikki tähän laittaa, mutta sain mm kellon, sormuksen ja hänen itsensä tekemän emännänveitsen. Mieheni on näet seppä. 

Nyt illalla hengaamme ja rentoudumme, syömme juustoja ja nautimme elämästä ja toisistamme. Huomenna menemme äidin ja iskän tykö syömään koko kööri (kissat ja koirat tulee mukaan), Tapanina J:n äidin tykö. Viettäkää ihana ja tunnelmallinen joulu, nauttikaa, sillä niin mekin teemme :)

Itsetutkiskelua

Oon jälleen peiton alla tässä sohvan nurkassa ja oon miettinyt aika paljon ja yrittänyt päästä itseni sisään. Lopputulos johon oon päässyt, on se että oon kontrollifriikki. Mun täytyy pystyä kontrolloimaan kaikkia asioita joita tapahtuu, myös niitä joita ei voi kontrolloida. Oon miettinyt että onkohan siinä mitään syy-yhteyttä mun emetofobiaan.. Vaikea sanoa. Siinä kaikki tän päivän itsetutkiskelu, vaikuttaa vähältä mut mulle se on paljon. Paljon siksi, että pystyn edes hetkeksi ajattelemaan muuta kuin omaa pahaa oloani. Ja pystyä ajattelemaan selvästi, edes hetken.

Mun vointi ei oo viime kerrasta muuttunut lähes lainkaan. Kun ahdistus tänään iski, sydän jätti lyöntejä väliin varmaan 15min ajan koko ajan, ajattelinkin että saanko nyt jonkun sydärin. En saanut, kun Temesta alkoi auttaa niin sydänkin normalisoitui.

Ollaan tässä monta päivää pyöritty ympäriinsä lahjoja viemässä. Ajatella, kuusi päivää jouluun. Ihanaa! On ollut aika raskaita päiviä kun on tarvinnut kyläillä ja pitää naamaria naamalla ja esittää että kaikki on hyvin. Vähän oon päässyt ihmisille kertomaankin omista oloista ja sairaudesta, mutta pääasiassa oon yrittänyt unohtaa ja tosiaan teeskennellyt. Tuntuu etteivät eräät edes halua kuulla mitä mulle oikeesti kuuluu, ja menevät tosi vaikeeksi kun kerron. Niinpä oon päättänyt pitää omat asiani sisälläni ja kertoa niistä vain tietyille henkilöille.

Odotan joulua innolla ja kauhulla. Innolla, koska se on vuoden parasta aikaa, kauhulla kun täytyy syödä. Jokainen, jolla on jonkin muotoinen syömishäiriö, ymmärtää. Ei siinä aatossa mitään kun syödään kahdestaan kotona, mutta joulupäivä ja tapaninpäivä kun mennään syömään perheidemme tykö.. Tarpeeksi rauhottavaa naamariin niin kai saan syötyä yhden herneen.

Tänään oltiin pikkuveljen tykönä glögillä. Oli juustoja ja joulutorttuja, kaikkea ihanaa. Oli kiva nähdä pikkuveljen tyttöystävääkin pitkästä aikaa. Huomenna meen ystävien tykö päivällä, huomenna mennään myös viemään lahjoja, siinä onkin tän vuoden viimeiset viemiset. Tiistaina on vertaistapaaminen pakko-oireista kärsiville. Odotan sitä todella paljon, toivottavasti pystyn menemään sinne. Siitä voisi olla paljon apua, ainakin näin toivon. Keskiviikkona on Tinki ja torstaina omahoitajan tapaaminen. Perjantai pyhitetään lihapadan ja muiden ruokien tekemiseen ja kinkun paistamiseen. Sitten onkin juhla jo ovella.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Alamäkeä

Tässä on mennyt vähän niin ja näin jo jonkun aikaa, voisi melkein sanoa että menee huonosti. Pakko-oireet ja harhat olleet koko ajan pinnassa, ja joka päivä ahdistaa niin maan p*rkeleesti ja syöminen on päivän pahin paikka. Pakko-oireina käsien pesu (kädet ihan halkeilevat kun niin kuivat) ja pakko-ajatukset, harhoina äänet, päästä kuuluva sirisevä ns sähköinen ääni ja viikatemies kurkkii silmäkulmassa. Kaupassa on tuskaa käydä ja oon varma että kaikkia elintarvikkeita on käyty "rei'ittämässä" jotta saisin ruokamyrkytyksen. Yleinen bakteerien pelko. Emetofobia. Huoh. Tällä hetkellä paniikki kolkuttelee ovella, kun pelkään että saadaan häkämyrkytys ja kuollaan kaikki. Sydän jättää lyöntejä väliin. Miten paljon yksi ihminen jaksaa? Toissapäivänä tuli 6v täyteen siitä, kun vedin 70 pilleriä viinan kanssa naamariin. 6v sitten mut laitettiin Harjavallan sairaalaan ensimmäiselle hoitojaksolle. Joulukuun alku on joka vuosi raskas, vaikka noistakin tapahtumista on jo se 6v...

Ainoa syy miksi jaksan aamulla herätä, on J, läheiset ja meidän rakkaat lemmikit. Ne auttavat mua selviytymään ja nousemaan sängystä uuteen päivään.

Ja joulu. Ainoa juhla vuodessa millä on mulle merkitystä. Mulle sillä ei ole uskonnollista merkitystä, vaan se on nauttimista läheisistä ja hyvästä ruuasta. Hiljentymistä ja nauttimista vuoden viimeisistä ajoista. Menneiden ihmisten muistelemista. Kynttilöitä ja hämyssä istumista. Jouluna myös kyyneleet on herkässä.

Seuraavassa postauksessa toivottavasti tunnelma hieman korkeammalla. Koittakaahan jaksella vähän paremmin kuin minä :)

Viimeaikaista vointia

Tässä istuskelen sohvalla, lämpimän peiton alla ja takkatulen kohina rauhoittaa mieltä. Vietän krapulapäivää, otin eilen huimat kolme siideriä ja nyt on jäätävä krapula. Hiki valuu otsalla, sydän tykyttää ja on huono olo. Onneksi mies lähti kauppaan, mun ei tarvii tänään liikkua mihinkään. Ihanaa.

En oo onnistunut tälläkään viikolla menemään salille. Oon päässyt ovesta sisään ja sitten iskenyt järjetön ahdistus. Tuo ketipinor + temesta auttaa hyvin ahdistukseen, mutten uskalla ottaa johonkin lähtiessä ku pelkästään temestan, ketipinor aiheuttaa huimausta ja väsymystä. Oon niiiin pettynyt itseeni.

Mulla on mennyt tässä viimeaikoina aika nihkeästi. Syömisestä tulee koko ajan vaan suurempi ongelma enkä tiedä kenen puoleen mun tarvii kääntyä ja mistä saisin avun. Tuntuu myös ettei omahoitaja noteeraa sitä kuinka iso osa päivästä mulla menee siihen, että mua ahdistaa syöminen tai se että oon jo syönyt jotain. Joskus hän sanoi että kyllähän mun tarvii jotain syödä ku oon hengissä. No totta helvetissä, syön just sen verran että pysyn hengissä, ja tiedostan itsekin kuinka vääristynyt suhde mulla on ruokaan. Se ällöttää ja ahdistaa. Tuntuu ettei kukaan ota mua vakavissaan siks ku oon läski. Eihän läskeillä voi syömishäiriötä olla. Perkele.

Harhoja on joka päivä mutta oon onnistunut aika hyvin olemaan huomioimatta niitä. Äänet, tai ne ääniaallot jotka mun korvat vastaanottaa ja aivot muuttaa puheeksi, juttelee joka päivä kaikkea ikävää, miten voisin vahingoittaa itseäni, muita ja meidän eläimiä. Ne muiden vahingoittamis-ajatukset on kamalia, sillä en ikinä tekisi mitään pahaa kenellekään, enkä ymmärrä mistä ne ajatukset tulee. Mm että mun pitäisi repiä J:n kieli ulos, murtaa koiran tassut, tukehduttaa ihmisiä suolalla.. Viikatemies vierailee tasaisin väliajoin meillä ja yläkerrasta kuuluu se ääni, kuinka siellä laahataan ruumista edestakaisin.

Jotain positiivista silti tässäkin, on joulukuu ja joulu lähenee joka päivä! Oon niin onnessani kun saa laittaa jouluvaloja ja koristeita ja punaista joka paikkaan. Kaikki joululahjat on mun osalta hoidossa, tänävuonna oli helppo ostaa lahjat kaikille. Seuraavaksi voisinkin pistää pari pakettia kääreisiin ja fiilistellä joululauluja.

Mukavaa viikonloppua!♡