Tässä on mennyt vähän niin ja näin jo jonkun aikaa, voisi melkein sanoa että menee huonosti. Pakko-oireet ja harhat olleet koko ajan pinnassa, ja joka päivä ahdistaa niin maan p*rkeleesti ja syöminen on päivän pahin paikka. Pakko-oireina käsien pesu (kädet ihan halkeilevat kun niin kuivat) ja pakko-ajatukset, harhoina äänet, päästä kuuluva sirisevä ns sähköinen ääni ja viikatemies kurkkii silmäkulmassa. Kaupassa on tuskaa käydä ja oon varma että kaikkia elintarvikkeita on käyty "rei'ittämässä" jotta saisin ruokamyrkytyksen. Yleinen bakteerien pelko. Emetofobia. Huoh. Tällä hetkellä paniikki kolkuttelee ovella, kun pelkään että saadaan häkämyrkytys ja kuollaan kaikki. Sydän jättää lyöntejä väliin. Miten paljon yksi ihminen jaksaa? Toissapäivänä tuli 6v täyteen siitä, kun vedin 70 pilleriä viinan kanssa naamariin. 6v sitten mut laitettiin Harjavallan sairaalaan ensimmäiselle hoitojaksolle. Joulukuun alku on joka vuosi raskas, vaikka noistakin tapahtumista on jo se 6v...
Ainoa syy miksi jaksan aamulla herätä, on J, läheiset ja meidän rakkaat lemmikit. Ne auttavat mua selviytymään ja nousemaan sängystä uuteen päivään.
Ja joulu. Ainoa juhla vuodessa millä on mulle merkitystä. Mulle sillä ei ole uskonnollista merkitystä, vaan se on nauttimista läheisistä ja hyvästä ruuasta. Hiljentymistä ja nauttimista vuoden viimeisistä ajoista. Menneiden ihmisten muistelemista. Kynttilöitä ja hämyssä istumista. Jouluna myös kyyneleet on herkässä.
Seuraavassa postauksessa toivottavasti tunnelma hieman korkeammalla. Koittakaahan jaksella vähän paremmin kuin minä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti