En oo nähnyt mun omahoitajaani pariin viikkoon. Oon kahdesti ollut häneen yhteydessä puhelimitse lääkkeiden loppumisesta ja ajan peruutuksesta, eikä kummallakaan kerralla hän ole kysynyt mitä mulle kuuluu. Sanonut vaan että joojooselväokeimoikka. Mulla olis oikeesti ollut asiaakin, mulla on uusia harhoja yms.. Musta tuntuu ettei musta välitetä. Välitetään vaan siitä että otanko abilifyn injektiona. Koen että mua on painostettu ottamaan se hiton piikki ja epäillään syönkö kaikki lääkkeet, kun oon tähän asti ollut sitä injektiota vastaan. Kaveri on ottanut sen piikkinä ja ollut siitä hyvillään. Kai mäkin sitten suostun. Omahoitaja sanoi, että voisin päästä eroon leponexista jos tulee hyvä vaste, mutta haluaisin kyllä jutella lääkärin kanssa ennen ku otan sen. Olishan se siinä mielessä, ettei tarvis syödä pillereitä vaan se piikki pistettäis vaan kerran kk:ssa. Ääh.
Huomenna on jännä päivä, ei meille mutta noille eläimille. Manda pelkää paljon raketteja, Haiku vähän arastelee, Unto ei ollu ainakaan viime uv:nä millänsäkään ja Aatokselle tämä on ensimmäinen uv. Toivottavasti selvitään hyvin eikä nuo kissat välittäis lainkaan. Tarkoituksena on ehtoolla syödä nakkeja, lihapullia, salaattia ja peruna- ja punajuurisalaatteja. Puoliltaöin lähetään katsomaan kaupungin ilotulitusta mikäli eläimet voi hyvin ja uskalletaan jättää ne keskenään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti