Itsetutkiskelua

Oon jälleen peiton alla tässä sohvan nurkassa ja oon miettinyt aika paljon ja yrittänyt päästä itseni sisään. Lopputulos johon oon päässyt, on se että oon kontrollifriikki. Mun täytyy pystyä kontrolloimaan kaikkia asioita joita tapahtuu, myös niitä joita ei voi kontrolloida. Oon miettinyt että onkohan siinä mitään syy-yhteyttä mun emetofobiaan.. Vaikea sanoa. Siinä kaikki tän päivän itsetutkiskelu, vaikuttaa vähältä mut mulle se on paljon. Paljon siksi, että pystyn edes hetkeksi ajattelemaan muuta kuin omaa pahaa oloani. Ja pystyä ajattelemaan selvästi, edes hetken.

Mun vointi ei oo viime kerrasta muuttunut lähes lainkaan. Kun ahdistus tänään iski, sydän jätti lyöntejä väliin varmaan 15min ajan koko ajan, ajattelinkin että saanko nyt jonkun sydärin. En saanut, kun Temesta alkoi auttaa niin sydänkin normalisoitui.

Ollaan tässä monta päivää pyöritty ympäriinsä lahjoja viemässä. Ajatella, kuusi päivää jouluun. Ihanaa! On ollut aika raskaita päiviä kun on tarvinnut kyläillä ja pitää naamaria naamalla ja esittää että kaikki on hyvin. Vähän oon päässyt ihmisille kertomaankin omista oloista ja sairaudesta, mutta pääasiassa oon yrittänyt unohtaa ja tosiaan teeskennellyt. Tuntuu etteivät eräät edes halua kuulla mitä mulle oikeesti kuuluu, ja menevät tosi vaikeeksi kun kerron. Niinpä oon päättänyt pitää omat asiani sisälläni ja kertoa niistä vain tietyille henkilöille.

Odotan joulua innolla ja kauhulla. Innolla, koska se on vuoden parasta aikaa, kauhulla kun täytyy syödä. Jokainen, jolla on jonkin muotoinen syömishäiriö, ymmärtää. Ei siinä aatossa mitään kun syödään kahdestaan kotona, mutta joulupäivä ja tapaninpäivä kun mennään syömään perheidemme tykö.. Tarpeeksi rauhottavaa naamariin niin kai saan syötyä yhden herneen.

Tänään oltiin pikkuveljen tykönä glögillä. Oli juustoja ja joulutorttuja, kaikkea ihanaa. Oli kiva nähdä pikkuveljen tyttöystävääkin pitkästä aikaa. Huomenna meen ystävien tykö päivällä, huomenna mennään myös viemään lahjoja, siinä onkin tän vuoden viimeiset viemiset. Tiistaina on vertaistapaaminen pakko-oireista kärsiville. Odotan sitä todella paljon, toivottavasti pystyn menemään sinne. Siitä voisi olla paljon apua, ainakin näin toivon. Keskiviikkona on Tinki ja torstaina omahoitajan tapaaminen. Perjantai pyhitetään lihapadan ja muiden ruokien tekemiseen ja kinkun paistamiseen. Sitten onkin juhla jo ovella.

Mukavaa tulevaa viikkoa!