Annoin periksi ja otin Abilifyn injektiona torstaina. Mun käsi tuli niiiin kipeeksi, etten vielä eilenkään pystynyt nostamaan sitä tai yleensäkään tekemään sillä mitään. Joku opiskelija laittoi sen piikin, se ei tuntunut juuri miltään, mutta laittoi sen ihmeen ylös ja tosiaan se kipu! Otin vielä oikeaan käteen, seuraavaksi oon viisaampi ja annan vasemman käden. Kuukauden päästä seuraavaksi. Kävin lääkärilläkin pitkästä aikaa keskiviikkona, eipä siellä ihmeempiä. Oli puhe että neljän kuukauden päästä voitaisiin kokeilla Leponexin vähentämistä. Katsotaan sitä sitten, odotan kyllä innolla minkälainen vaste tuosta Abilifystä tulee ja jos pääsisin Leponexista eroon... Se olis onnenpäivä!
Ei olla tällä viikolla tehty oikein mitään. Rahat on finaalissa ja muutenkin ollut aika ahdistunut fiilis. Tinkissä pääsin keskiviikkona juttelemaan kahdestaan yhden ohjaajan kanssa, siitä tuli tosi hyvä mieli ja olo, hän vielä halasi mua juttutuokion päätteeksi. Kerroin että mulla on näitä harhoja ja pakko-oireita ja siks mun keskittyminen on tällä hetkellä mitä on, enkä siksi pysty sielläkään oikeen mihinkään. Tänäänkin aamu alkoi Temestalla kaikkien muiden lääkkeiden lisäksi. Kamalaa kun aamusta asti ahdistaa. J:n serkun tyttären synttärit olisi olleet tänään, mä en lähtenyt mukaan. Olisi ollut ihana nähdä kaikkia, mutten jaksanut esittää että kaikki on hyvin tai vaihtoehtoisesti alkaa selittää kaikkia mun ongelmia. Haluan säästää ihmisiä siinä mielessä, etten kerro kaikkea. Seuraavana lauantaina olisi kummipojan synttärit, olen jo valmiiksi stressaantunut niistä. Huoh. Kai se ihan hyvin menee. Huomenna perinteisesti äidin ja iskän tykö koko poppoo. Nyt nautiskelen irtokarkeista ja yritän löytää jonkun elokuvan illaksi.
Eilistä piristi kummasti se, kun kävin huoltoasemalla ja siellä joku nuori mies iski mulle silmää. Hihii!
Jatketaan harjoituksia! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti