Mulla on tosi outo olo, tälläistä ei oo ikinä ennen ollut ja jouduin turvautumaan pitkästä aikaa myös ketipinoriin. Tämä alkoi noin puoli tuntia sitten enkä näe tämän olon loppua.
Ihan kuin mä en olisi tässä, oon puoliksi jossain muualla mitä ei kuitenkaan oo olemassa. Epätodellinen olo. Tuntuu että J:kin on olemassa vain mun mielikuvituksessa eikä oikeasti mun vieressä sohvalla. Mun suusta tulee sanoja, ne kuulostaa normaalilta toisten korviin mut päässäni mietin ettei niissä oo mitään järkeä. Sanassa "järkeä"kään ei oo mitään järkeä, mitä se edes tarkoittaa.
Mun kainalossa tuntuu, että mato yrittää tulla ihon läpi ulos sieltä. Oon ihan varma että siellä on mato. Tekisi mieli kaivaa se ulos sieltä mutta jollain pienellä järjen hivenellä ymmärrän ettei siellä voi olla sellaista. Tai miksei voisi? Mulla on teoria miten se on päässyt sinne mutten kehtaa kirjoittaa siitä. Onko tää sitä psykoottista oirehdintaa? Pelkään että jos uppoan tähän oloon niin en enää ikinä pääse pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti