Uskomatonta sairastelua

Ette takuulla usko, meillä ollaan taas kipeenä. Kävin tänään lääkärissä, tuomioksi tuli korva-, silmä- ja keuhkoputkentulehdus, ja alkava keuhkokuume. Sain antibiootit lääkkeinä ja silmätippoina, lisäksi avaavaa lääkettä joka jäi rahapulassa apteekkiin. Olisin saanut jopa 1,5 viikkoa saikkua jos olisin tarvinnut. Lääkäri painotti, etten saa tehdä mitään loppuviikkona, muuta kuin maata sohvalla tai sängyssä.
Mulla on öisin pitänyt kovaa kuumetta, viimeyönä oli 39,5°, nyt 38°. Kaikki alkoi toissapäivänä jäätävällä migreenillä ja pikkuhiljaa pahenevalla yskällä. Nyt yskin niin että pelkään verisuonen paukahtavan kun kohtaus tulee. Ei ole leikin asia tää tauti, tämäkin jälkitauti aiemmasta influenssasta.

Yöt ovat ihan kamalia. Silloin nousee korkein kuume, hikoilen ja palelen vuorotellen eikä mikään asento ole hyvä. En ole nukkunut kahteen vuorokauteen juuri lainkaan, päivisin ei myöskään tule uni vaikka kuinka väsynyt olisin. Yön aikana kerkee laskemaan minuutteja ja syntyjä syviä, ja kärpäsestä tulee härkänen.

Raha-asiat ovat päällimmäisenä mielessä, stressaan niin paljon että mahakin on kipeä koko ajan. Täytyisi jotenkin osata kääntää ajatukset pois, se on vaan niin vaikeeta. Onneksi kohta tulee viikonloppu, silloin yleensä pystyy rentoutumaan vähän paremmin. Pihalla olisi töitä vaikka kuinka paljon, mutta mun osalta vkl menee huilatessa. Tylsää. Mikä ihme siinä mahtaa olla, että mun vastustuskyky on tällä hetkellä niin heikko.

Palaillaan asiaan vielä myöhemmin tällä viikolla 😄

Ahdistava sunnuntai

Tänään on taas ollut ahdistuspäivä, siitä asti kun sängystä nousin. Tuntuu, että aina hyvää päivää seuraa huono päivä. No eihän tää päivä huono ole ollut, muuta kuin ton ahdistuksen suhteen. Oltiin äidin ja iskän tykönä, viihdyin siellä vielä vaikka J ja pikkuveli olivat lähteneet. Oli kiva olla siellä. Sinne lähtemisen avuksi tarvitsin rauhoittavan mutta siellä pärjäsin ilman. Nyt alkaa taas ahdistaa, osin siksi että alkaa uusi viikko, osin siksi että joudun vielä tänään syömään iltapalan. Syöminen, kamala asia. Ja varsinkin siksi, että mun on pakko syödä, kun mun täytyy ottaa diabeteslääke. Jos se ei olisi pakollista aamulla ja illalla niin reagoisin varmaan eritavoin siihen.

Mun pitäis huomenna mennä klo 8.00 uimahallin salille, ja mua hävettää että joudun perumaan sen. En siksi että perun sen vaan siksi, mistä syystä perun sen. Mulla ei ole tällä hetkellä varaa maksaa käyntimaksua, joka on vähän päälle 3€.. Rahat on niin tiukilla.

Mä on ollut viimeaikoina tosi stressaantunut. Raha-asiat painaa ja kovin painaakin, samoin pari tosi henkilökohtaista asiaa. Kaupassakin saa laskea senttejä kun miettii mitä tarvitaan. En ole käynyt kaupassa yksin varmaan kahteen viikkoon, siksi etten ole pystynyt, ahdistaa liikaa ja siksi ettei mulla yksinkertasesti ole rahaa.

Kun olen kovin stressaantunut, se vaikuttaa mulla heti psyykkeeseen, harhat pahenevat ja ahdistaa enemmän. Toimintakyky heikkenee ja arkikin jotenkin vaikeentuu. Vaikea saada itsestään irti mitään, varsinkin jos on jotain ennalta sovittua menoa. Toivottavasti viikko alkaa mukavasti ja pystyisin menemään päivätoimintoihin. Kuntosali jää tällä kertaa väliin, mutta onhan mulla käsityöpaja ja Tinki.

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Nuotion äärellä

Tässä mä istun, tähtitaivaan alla, nuotion äärellä, mun sielunkumppanin vierellä. Hetki, jona pystyy rauhoittumaan ja kuuntelemaan itseään, mitä mulle oikeasti kuuluu? Hetki, jona pysähtyy, jostain kaukaa kuuluu joutsenien ääniä. Mä keskityn tulen kohinaan, ilma alkaa pakastua.

Eilen oltiin hyvän ystävämme H:n tykönä viettämässä iltaa. Siellä oli myös H:n mies J, ja uusi tuttavuus, E, jonka olen joskus aikoinaan tavannut sairaalassa mutten muistanut häntä. Keräännyttiin aluksi rinkiin päivittämään kuulumiset. Se oli hieno hetki, jokainen sai kertoa mitä oikeasti kuuluu, ja kaikki kuuntelivat ja tukivat toinen toisiaan. Mulla oli sellainen olo että kuuluin siihen tilanteeseen, siihen paikkaan ja niiden ihmisten lähelle.
Kun lähdettiin H:n tyköä, käytiin Kasiblancassa, J joi oluen ja mä kokiksen. Haettiin vielä kaupungista ruokaa ja tultiin takaisin kotiin. Oli sellainen olo, että oli päässyt vähän tuulettumaan, vaikkei me ajassa oltu kauaa pois kotoa.

Tänään oltiin kummipoikamme tykönä synttäreillä. Pienestä herrasta on tullut jo kovin iso! Siellä oli ihana olla, herkkujen äärellä ja seurassa, jossa oli helppo ja mukava olla. Siellä viihtyi vaikka muakin aluksi ahdisti aika paljon. Mutta selvisin siitä, pystyin jopa syömään pullan ja palan masaliisaa. Jes!

Tässä kuvia viikonlopusta. Tänään kun tultiin synttäreiltä, ruvettiin harventamaan syreenipuskaa, jossa oli monta lahoa oksaa. Ihan kaikkea ei saatu karsittua, kun puukkosahasta loppuivat terät, mutta jatketaan sitä sitten toinen päivä. Hyvään malliin kuitenkin päästiin.

Tulen kohina vaimenee ja isäntä heittää lisää pökköä pesään. Huomenna on kiirus päivä, nyt nautin olostani tulen äärellä, kun mihinkään ei ole kiire. Sauna laitetaan jossain vaiheessa vielä päälle ja pestään viikon pölyt pois. Ihanaa ehtoon jatkoa!

Monimuotoista ongelmaa

Viime viikonloppu oli ihana, eritoten sunnuntai. Meillä oli puutalkoot, mun porukat ja veli tuli helppaamaan. Hyvin ja aika nopsaan saatiin puut suuliin ja oli hauskaa tehdä yhdessä hommia. Mun selällä ei paljon autettu mutta olin ainakin hengessä mukana. Pätkittiin myös yhtä meidän omenapuista, nyt sekin voi paremmin. Ruuaksi tehtiin pizzaa, jälkkäriksi oli jäätelöä ja persikkaa, ja muffinsseja. Ihanaa yhdessäoloa ja -tekemistä ❤

Tällä viikolla ei oo tapahtunut mitään kummempaa. Tiistaina auto oli korjauksessa enkä päässyt käsityöpajalle. Keskiviikkona olin Tinkissä, teen siellä jotain mitä en voi kertoa vielä, sillä se on hääpäivälahja miehelle.
Meillä on 2v hääpäivä toukokuussa 😍
Tänään kävin omahoitajan tapaamisella, puhuttiin paljon kaikesta ja tällä kertaa lähdin sieltä hyvällä mielellä.

Oon nyt ollut kohta 7 vuotta kuntoutustuella, ja ilmoille nostettiin ajatus vakinaisesta eläkkeestä. Mulla on kuntoutustukea tammikuun 2018 loppuun, katsellaan eläkettä syksyllä  lähemmin. Ihan selvää on, etten ole työkykyinen vieläkään. On melkein ihme jos suoriudun kaikista viikkoni ohjelmista, eli muutamasta tunnista kolmena päivänä. En oo käynyt yksin kaupassa lähes kahteen viikkoon. Ahdistus on kovaa, myös kotona ollessa. Harhoja on jonkun verran, joka päivä. Mulla meni tossa viikko pari vähän paremmin, mutta taas vointi on taantunut. Mulla on niin monimuotoista ongelmaa ja oiretta, etten jaksa alkaa selittää niitä kun multa kysytään kuulumisia, siksi vastaan yleensä vain että "vaihtelevaa". Sitten kasvotusten kerron kyllä oikeat kuulumiset, mutta sekin on jäänyt kun ei koskaan nähdä ketään.

Huomenna olisi tiedossa illanvietto uusimman ystävämme H:n tykönä. Vähän karmaisee ajatus siitä, kun siellä on vieraita ihmisiä ja täytyisi olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin. Ääh. Lauantaina on kummipoika E:n synttärit, oon sitäkin stressannut jo etukäteen. Siellä nyt ei niin vieraita ihmisiä ole, kaikkien kanssa joskus jutellut, mutta silti..

Ensiviikon lauantaiksi mun täytyisi keksiä jotain tekemistä, J menee työkavereidensa kanssa paljubileisiin. 8.pvä J:llä on keikka Noormarkun Alvarissa, kiva päästä vähän ulos ja laittautua, vaikka selvänä olenkin 😄

Hammaslääkäri & 7000 sivun katselua

7000 sivun katselua tänään täynnä! Kiitos ihanat lukijat! Kirjoittelen tätä blogia omaksi ilokseni mutta kyllä täytyy myöntää että mieltä lämmittää teidän lukijoiden ahkeruus. Kiitos!

Tää viikko on mennyt kivasti. Kävin tiistaina käsityöpajalla, tein siellä hauskan ovistopparin. Se esittää pöllöä. Hah.

Mulla oli tänään hammaslääkäri! Olin eilen niin ahdistunut ettei mitään rajaa, samoin tänä aamuna. Ketipinor + temesta auttoi pahimman yli mutta silti olin varma, että kuolen sinne. Mulle ei tehtykään juurihoitoa, niinkuin ajattelin, vaan paikattiin yksi toinen hammas. J oli mukana pitämässä kädestä kiinni. Mulle on naurettu siitä, että J on henkisenä tukena hlääkärissä ja pitää mun kädestä kiinni. "Eikö aikuinen ihminen yksin pärjää". Ei pärjää kun tarpeeksi pelottaa!! Ilman J:tä mun jalat ei olisi kertakaikkiaan kantaneet sinne. Kun kunnolla pelottaa, se menee mulla jalkoihin ja tuntuu etteivät ne toimi. Onneksi myös hoitaja oli tosi sympaattinen ja ihana, sanoi oikein että tukijoukot ovat aina tervetulleita.

Mitäs muuta tällä viikolla on tapahtunut. Olin torstaina kampaajalla hemmottelemassa itseäni. Taas on tukka kuosissa ja rahat menetetty. Mun luottokampaaja ei ole ikinä tehnyt mulle huonoja hiuksia, vaan onnistunut joka kerta.

Huomenna meille tulee puukuorma, 6 mottia puita pitäisi saada kasattua suuliin. Äiti, iskä ja pikkuveli tulevat auttamaan sunnuntaina. Mun selällä ei nosteta edes paria klapia, se on taas vihoitellut. Koskapa ei.

Sain pari hyvää kuvaa meidän kissoista!

Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle, kello käy jo 01.00 ja mä painun nukkumaan! Kauniita unia 😄

Parisuhdepäivä

Viikonloppu vierähti nopeasti. Lauantaina vietettiin parisuhdepäivää, kävästiin Tampereella Ikeassa, Biltemassa ja syömässä. Selviydyin syömisestäkin hienosti ja koko lauantai oli aivan ihana päivä. Laatuaikaa miehen kanssa ja ajelemista, mitä me rakastetaan. Ikeastakin selvittiin vain 40e:lla, se on uusi ennätys 😁
Eilen oltiin perinteisesti äidin ja iskän tykönä. Pikkuveli oli myös paikalla, ihana tämä meidän tapa käydä vanhempieni tykönä sunnuntaisin. On niin hienoa että mun porukat ei pelkää eläimiä ja voidaan ottaa nekin joka sunnuntai mukaan.

Käytiin syömässä Classic American Dinerissa ensimmäistä kertaa koskaan ja täytyy kyllä sanoa, että siellä oli paras hampurilainen ja ranskalaiset mitä oon ikinä syönyt. Otin M-kokoisen classic-purilaisen, nälkä oli hirveä, mutta annos olikin sen kokoinen etten jaksanut kokonaan syödä! Odotin pienempää. Mutta hyvää oli! En ole koskaan ollut niin täynnä mitä olin, kun lähdettiin kotiin. Ja vielä illallakin, oli sellainen ähky ettei ollut enää kivaa. Mutta suosittelen ehdottomasti sitä ravintolaa, menkää ihmeessä jos liikutte siellä päin!

Tänään oli jännä päivä, vein Aatoksen eläinlääkäriin jossa poika kastroitiin. Vein Aatoksen klo 12 ja haettiin se äidin kanssa jo klo 14 pois. Pojalla oli aivan järjetön nälkä ja söikin ihan tolkuttomasti kun päästiin kotiin. Sanoinkin että pohja se on kaivollakin, mutta ei näköjään Aatoksella. Vähän takajalat toimivat aluksi huonosti ja Aatos oli muissa maailmoissa mutta nopeasti se siitä virkosi ja nyt on oma itsensä. Aikoinaan kun Unto leikattiin, se rauhoittui todella paljon. Saas nähdä miten käy Aatos-riiviölle.

Huomenna onkin Lumon käsityöpaja, ke on Tinki, to kampaaja ja pe hammaslääkäri. Pelkään jo nyt ihan *****ti.. En mene siihen sen enempää etten ruoki pelkoani. Yritän unohtaa ja keskittyä kaikkeen kivaan ohjelmaan mitä tällä viikolla on.

Eipä mulla sen kummempia, mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin! ☺

Tylsä elämä

Musta tuntuu ettei mun elämässä tapahdu mitään.

Kaikki viikonloput menee pitkään nukkuessa ja J:n tehdessä töitä pajalla. Viikot J on töissä ja vkl hän haluaisi tietysti viettää aikaa kotona, kun mä taas oon viikot kotona ja haluaisin viettää aikaa jossain muualla, kuin kotona.

Me ei käydä viihteellä, ensinnäkin siksi ettei meillä ole rahaa, edestakainen taksimatka huitelisi 100e:ssa ja toiseksi siksi, että jos mulle tulee ahdistus niin mun on päästävä pakoon sitä tilannetta. Mä oon elämäni aikana kerennyt niin paljon ryyppäämään, ettei mua enää oikeastaan edes kiinnosta. Mä taidan olla vaan tylsä ihminen. On kiva kuunnella kavereita jotka on koko viikonlopun ollu baareissa ja vedelly nappeja naamaan, mut se ei oo mua varten.

Viikolla mitään ohjelmaa on paha suunnitella kun J:stä ei koskaan tiedä miten pääsee töistä. Ja nyt hänellä on vielä paljon puukkotilauksiakin, eli töitä riitää myös vapaa-ajalla. Tänään oli kiva päivä, J tuli ajoissa töistä, käytiin kävelemässä pieni lenkki ja jäi vielä aikaa eläinkaupassa ja kaupassakin käymiseen. Se oli kivaa.

Sovittiin J:n kanssa, että aletaan pitämään tasaisin väliajoin parisuhdepäiviä. Keskitytään yhden päivän ajan vaan toisiimme ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Silloin puhelimetkin suljetaan. Ensimmäinen parisuhdepäivä on seuraavana lauantaina, kun mennään käymään Ikeassa. Me tykätään ajella, joskus lähdetään extempore vaan ajelemaan johonkin. Se on laatuaikaa. Lauantaita odottaessa 🙂

Oon edelleen kipeä, torstaina sairastuin ja tänään soittelin Ulvilan terveyskeskukseen tästä taudista. Sanoivat vain, että kotikonsteilla vain hoitaa itseään, ei lääkäri pysty tähän mitään antamaan. Keskivertokestoksi sairaanhoitaja sanoi kaksi viikkoa, toivottavasti sairastelut on sitten sairasteltu. Vielä on heikko olo, mutta joka päivä parempi.

Kuullaan taas loppuviikosta! Mukavaa alkanutta viikkoa 😄

Kipeänä ja jorinaa vaatteista

Täällä sairastetaan taas! J sairastui muutama päivä sitten flunssaan ja nyt mä oon vuorostani kipeä. Yskittää niin, että päivällä pelkäsin keuhkojen tulevan ulos, ja niistää saa joka toinen minuutti. Pientä kuumettakin on. Kaikki maistuukin p*******, ei oo kivaa! Josko tää sairastelu jäisi sitten tähän, vain 2 viikkoa sitten oli se noro ja sitä ennen oli jotain pientä nuhailua. Meidän piti huomenna lähteä käymään Ikeassa, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Sen verran kipeä olen.

Makoilen taas täällä sohvan nurkassa peiton alla, tästä on tullu mun lemppari paikka. Telkkarista ei tuu mitään mielenkiintoista, mutta oon liian kipeä noustakseni pistämään tietokoneen päälle ja sieltä jotain musiikkia.
Mutta oli mulla oikea aihekin! Nimittäin jokaiselle (uskoaksieni?) naiselle tärkeä asia; vaatteet. Inhoama ja rakastama aihe.

Oon viimeiset vuodet tilannut vaatteeni netistä, koska mua ahdistaa liikaa ensinnäkin se kauppaan meneminen ja siellä vaatteiden sovittaminen. On helpompaa poiketa yhtäkkiä postissa kuin lähteä kaupugille haahuilemaan. Olen isokokoinen ja tuntuukin että kivijalkakaupoissa on vaan muodottomia jätesäkkejä mun kokoisilleni. Oon tarkka siitä mitä pistän päälleni ja suurin osa mun paidoista ja topeista on mustia. Neuleissa on vähän enemmän väriä, mutta mun kohdalla pitää paikkaansa lause "pukeudun mustaan kunnes löydän jotain tummempaa". En ikinä, ikinä, voisi kuvitella laittavani valkoista paitaa päälleni, saati vaikka vaaleanpunaista.

Kolme nettikauppaa, joista tilaan vaatteeni, ovat Ellos, Cellbes ja Halens. Hinta-laatu-suhde kohdillaan näissä kolmessa paikassa ja pikkurahalla tekee löytöjä. Oon aika tarkka rahoissani enkä ikinä osta paitaa joka maksaa yli 20e, neuleista voin maksaa vähän enemmän. Lisäksi palauttaminen on helppoa, eikä ongelmia ole ollut koskaan.
Eilen juuri hain Cellbesin paketin postista, tuli kaksi perus toppia ja yksi bilepaita, topit olivat 14,99e/kpl ja bilepaita 19,99e.
Kengät ja laukut tilaan Zalandolta. Pitkä palautusaika on plussaa, vaikka välillä tuotteiden toimituksessa kestää. Olen kokeillut eri merkkejä niin kengissä kuin laukuissa ja edulliseksi ja ihan ookoo-kestäväksi ja nätiksi olen todennut Anna Field- merkin. Tällä hetkellä mulla on kyseiseltä merkiltä käytössä laukku ja talvitennarit. Olen tykännyt, eikä hinnatkaan päätä huimanneet, molemmat taisivat olla siinä 40e hujakoilla.

Nyt vedän peiton korviin ja alan katsoa Emmerdalea. Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle! ❤