Musta tuntuu ettei mun elämässä tapahdu mitään.
Kaikki viikonloput menee pitkään nukkuessa ja J:n tehdessä töitä pajalla. Viikot J on töissä ja vkl hän haluaisi tietysti viettää aikaa kotona, kun mä taas oon viikot kotona ja haluaisin viettää aikaa jossain muualla, kuin kotona.
Me ei käydä viihteellä, ensinnäkin siksi ettei meillä ole rahaa, edestakainen taksimatka huitelisi 100e:ssa ja toiseksi siksi, että jos mulle tulee ahdistus niin mun on päästävä pakoon sitä tilannetta. Mä oon elämäni aikana kerennyt niin paljon ryyppäämään, ettei mua enää oikeastaan edes kiinnosta. Mä taidan olla vaan tylsä ihminen. On kiva kuunnella kavereita jotka on koko viikonlopun ollu baareissa ja vedelly nappeja naamaan, mut se ei oo mua varten.
Viikolla mitään ohjelmaa on paha suunnitella kun J:stä ei koskaan tiedä miten pääsee töistä. Ja nyt hänellä on vielä paljon puukkotilauksiakin, eli töitä riitää myös vapaa-ajalla. Tänään oli kiva päivä, J tuli ajoissa töistä, käytiin kävelemässä pieni lenkki ja jäi vielä aikaa eläinkaupassa ja kaupassakin käymiseen. Se oli kivaa.
Sovittiin J:n kanssa, että aletaan pitämään tasaisin väliajoin parisuhdepäiviä. Keskitytään yhden päivän ajan vaan toisiimme ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Silloin puhelimetkin suljetaan. Ensimmäinen parisuhdepäivä on seuraavana lauantaina, kun mennään käymään Ikeassa. Me tykätään ajella, joskus lähdetään extempore vaan ajelemaan johonkin. Se on laatuaikaa. Lauantaita odottaessa 🙂
Oon edelleen kipeä, torstaina sairastuin ja tänään soittelin Ulvilan terveyskeskukseen tästä taudista. Sanoivat vain, että kotikonsteilla vain hoitaa itseään, ei lääkäri pysty tähän mitään antamaan. Keskivertokestoksi sairaanhoitaja sanoi kaksi viikkoa, toivottavasti sairastelut on sitten sairasteltu. Vielä on heikko olo, mutta joka päivä parempi.
Kuullaan taas loppuviikosta! Mukavaa alkanutta viikkoa 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti