Tänään on taas ollut ahdistuspäivä, siitä asti kun sängystä nousin. Tuntuu, että aina hyvää päivää seuraa huono päivä. No eihän tää päivä huono ole ollut, muuta kuin ton ahdistuksen suhteen. Oltiin äidin ja iskän tykönä, viihdyin siellä vielä vaikka J ja pikkuveli olivat lähteneet. Oli kiva olla siellä. Sinne lähtemisen avuksi tarvitsin rauhoittavan mutta siellä pärjäsin ilman. Nyt alkaa taas ahdistaa, osin siksi että alkaa uusi viikko, osin siksi että joudun vielä tänään syömään iltapalan. Syöminen, kamala asia. Ja varsinkin siksi, että mun on pakko syödä, kun mun täytyy ottaa diabeteslääke. Jos se ei olisi pakollista aamulla ja illalla niin reagoisin varmaan eritavoin siihen.
Mun pitäis huomenna mennä klo 8.00 uimahallin salille, ja mua hävettää että joudun perumaan sen. En siksi että perun sen vaan siksi, mistä syystä perun sen. Mulla ei ole tällä hetkellä varaa maksaa käyntimaksua, joka on vähän päälle 3€.. Rahat on niin tiukilla.
Mä on ollut viimeaikoina tosi stressaantunut. Raha-asiat painaa ja kovin painaakin, samoin pari tosi henkilökohtaista asiaa. Kaupassakin saa laskea senttejä kun miettii mitä tarvitaan. En ole käynyt kaupassa yksin varmaan kahteen viikkoon, siksi etten ole pystynyt, ahdistaa liikaa ja siksi ettei mulla yksinkertasesti ole rahaa.
Kun olen kovin stressaantunut, se vaikuttaa mulla heti psyykkeeseen, harhat pahenevat ja ahdistaa enemmän. Toimintakyky heikkenee ja arkikin jotenkin vaikeentuu. Vaikea saada itsestään irti mitään, varsinkin jos on jotain ennalta sovittua menoa. Toivottavasti viikko alkaa mukavasti ja pystyisin menemään päivätoimintoihin. Kuntosali jää tällä kertaa väliin, mutta onhan mulla käsityöpaja ja Tinki.
Mukavaa alkavaa viikkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti